Sivut

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Talvikausi Takkulassa avattu!

Pitkästä aikaa taas treenikuulumisia, kun niin hymyssä suin tulin tänään kotiin Sellan treeneistä. Talvikausi on käynnistynyt ja me ollaan saatu molempien koirien kanssa pitää samat mahtavat kouluttajat. On tuo vanha navetta vaan Sellan kanssa ihmeellisen toimiva paikka - kahdet treenit takana siellä ja molemmilla hirveä into tehdä, mikäs sen parempaa tähän hetkeen. On tosi kiva juttu, että löydettiin näinkin pian se sama tekemisen fiilis, mikä viime talvena oli, vaikka kesä oli välissä melko ongelmallinen. Tänään ohjelmassa oli seuraavanlainen treeni:


Ohjauksellisesti rata ei ollut kyllä helpoimmasta päästä ja etenkin oman rytmityksen kanssa ohjaajalla oli tekemistä. Sella kuitenkin on niin kiltti, että näyttäisi osaavan melkein numerotkin ja pelastaa ohjaajan kyllä monessa kohtaa <3. Eniten hiottiin tänään vastakäännöstä esteelle 5, jaakotusta hypylle 15 ja siitä reipasta liikkumista eteenpäin ja takaakierto-persjättöä esteelle 17. Lisäksi testailtiin erilaisia juttuja putkilla ja ohjeeksi tulisikin jatkossa aina seurata tarkkaan, missä koira liikkuu putkessa ja olla aina liikkuvilla jaloilla Sellan tullessa ulos putkesta, jotta se tulee sieltä vauhdikkaammin.  Turha on kuitenkaan rynniä kovinkaan paljon edelle, jotta itse pysyy koko ajan liikkeessä ja tukee sillä sen etenemistä.

Hilpin kanssa tehtiin tänään Takkulan rengas tutuksi ja saatiin jo mentyä sitä putkeen ja hyppyyn yhdistettynä, jes! Kokeiltiin myös tuota 12-15 pätkää treeniradasta - on nuo vaan kyllä niin yö ja päivä, mitä ohjaukseen tulee. Vaikka Sella olikin tänään vauhdikas niin Hilpin vauhti on kyllä silti tuplat siitä. Eli Sellan kanssa toimivat jutut ei kyllä istu tähän rakettispagettiin - ei vaan ehdi. Oma sijoittuminen ja ennakointi on kyllä avainasemassa tuon kanssa. Mutta hyvä fiilis on kyllä siitä, että uskallan tunnustaa ohjaajana kehittyneeni huimasti nyt toisen koiran myötä ja oma ohjausfilosofia on jopa alkanut hakea muotoaan. Agility tuntuu nyt entistä kiehtovammalta - se on niin hieno laji, kun sitä tehdään ilolla ja ajatuksella, koiran hyvinvoinnista huolehtien.

Hilpi ei ole vielä päässyt oman penturyhmänsä viikkotreenejään Takkulassa aloittamaan, mutta maanantaina oltiin kuokkimassa Jarin hyppytekniikkatreeneissä. Hilpin kanssa on tehty oikeastaan vain kerran aikaisemmin hyppytekniikkaa (perussarjaa ja sliceja) ja nyt ipanan aivot laitettiinkin aika koetukselle kolmen erilaisen harjoituksen kanssa. Ensin tehtiin erilaisten hyppyvälien hakemista niin, että lähetettiin aina kahden hypyn (eka rima 20cm, jälkimmäinen 35cm ja 45cm) takaa lelulle. Hyppyjen välillä olisikohan ollut kasvavasti 6 - 14 jalkaa. Hienosti se askeleensa väleihin sovitti, vaikka jälkimmäiseen hyppyyn jäi edelleenkin ilmaa aika reilusti 45cm rimoillakin. Toisena harjoituksena ässää, eli kuusi hyppyä S-kirjaimen muodossa (rimat 20cm), ohjaaja kolmoshypyn kohdalla vapauttamassa molemmilla puolin etupalkalle. Tässä Hilpi joutui aika paljon miettimään, miten juttu menee, mutta hoksasi sen kuitenkin lopulta ja rohkeni vähän kiihdyttämäänkin jo. Lopuksi vielä valssiharjoitusta kasikuviolla, ohjaajalle tuli hiki, jotta sai pidettyä sen hypyillä (Hilpi käänty pienimmästäkin välistä, jos ohjaajan rintamasuunta kääntyy). Hyvää aivovoimistelua ja kropankäyttöharjoitusta kyllä koiralle, näitä täytyisi tehdä useamminkin.

Teinikoiran kasvatus ei ole viime aikoina ollut kaikista helpoimmasta päästä joka hetki. Juoksujensa jälkimainingeissa Hilpi tuntuu olevan kovin herkillä, haukkuu helposti epäilyttäville asioille (lähinnä toisille koirille ja lapsille), kiukutteli viime viikolla jopa Sellalle (onneksi Sella ei provosoidu isotteluyrityksistä), ja jotkut jutut tuntuvat nyt ylijännittäviltä. Eiköhän tuo taas tuosta reipastu, kunhan saa hormooninsa tasapainoon. Sella oli muistini mukaan vielä paljon hysteerisempi tuohon aikaan, ja nyt se on niin varma tilanteessa kuin tilanteessa. Pääsääntöisesti Hilpi on kuitenkin edelleen arjessa mitä helpoin koira ja iloinen pieni tättähäärä. Ja jotakin positiivistakin tähän vaiheeseen näyttää liittyvän - kolmeen viikkoon ei ole tuhottu kotona mitään! Lunta ja pakkasta nyt vaan odotellessa, tämä pimeä kausi alkaa jo masentaa itse kutakin.

Hellyydenkipeä teinityttö