Inspiraatiota!

Hilpin loppukesä ja syksy on mennyt varsin mukavasti agilityn parissa. Kisoja enemmän on ehkä inspiroineet erilaiset treenit, joissa on keskitytty koiran taitojen kasvattamiseen. Muun muassa erilaisia erotteluja ja suullisia käskyjä on otettu treeniohjelmistoon ja tavoitteena on oppia tekemään aavistuksen suoraviivaisempaa agilitya purkamalla rytmitystä omasta tekemisestä ja lisäämällä työkalupakkiin koiralle itsenäisempää linjojen lukutaitoa ja yksinkertaisiin ohjauksiin tuloja. MM-kisojen virtaavia ratoja on myös päästy testaamaan, kiitos mahtavien isoon kenttään taipuvien treeniolosuhteiden, eikä se maailman kärki sentään liian montaa sekuntia edellä kulje. Mutta laji kehittyy koko ajan hurjaa vauhtia ja uudet tuulet ovat meillekin kovin tervetulleita!

Maksien MM-finaali ratatreeni 

Nollat ovat meille aina vaan kiven alla kisoissa, vaikka hyviä ratoja on syksyllä juostukin.

Alkusyksyn kohokohtana oli piirinmestaruudet, jotka käytiin tänä vuonna Takkujen kentällä. Yksilökisassa ei piirinmestaruudesta taisteltu, mutta joukkuekisassa sm-joukkueella tehty revanssi tuotti tulosta ja kotiin lähdettiin kultaiset mitalit kaulassa! Virheetöntä suoritusta ei ihan joukkueradallakaan saatu tehtyä, mutta kyllä se vaan on superhienoa jakaa onnistumisen ilo toisten kanssa. Toisten suorituksia jännittäessä se urheiluhenki on kyllä parhaimmillaan!

Yksilörata

Joukkuerata

Piirinmestarit Hilpi, Ihme, Böödi ja Ketku

Muutama kisafilmi vielä:

TamSK 01.10.2017 A (vertailu kisan voittaneisiin) 

TamSK 01.10.17 C

Sella on nauttinut elämästä kuten tähänkin asti. Vielä syyskuun lopussa pääsi uimaan järvessä, lokakuussa siirryttiin spa-olosuhteisiin. 

Syksyn poutasäistä on myös iloittu niin tutuilla reiteillä kuin Seitsemisen kansallispuistossakin.

Nollatilin kartutusta, valmennusta ja Agirotu 2016

Juhannusneito

Juhannuspiilosta

Juhannustanssit

Juhannuskorvat

Lomalla on keretty vaikka ja mitä! Aikajärjestyksessä edettäessä aloitetaan Tamskin iltakisoista kesäkuulta, jossa koettiin oikein urheilujuhlan tuntua - vauhdin hurmaa ja sertijännitystä. Kun ei ole kuvia tai videoita, niin tulokset puhukoon puolestaan. Hypärillä valssin suunta ja ajoitus hitusen vinksallaan niin siitä rima, agiradalla yksi pidempi kaarros, kun putkijarru unohtui. Muuten oli onnistuneita ratoja - voitto, tuplanolla ja sertitkin siis mahdollista saavuttaa vielä jonain päivänä tällä menolla! Ja arvokisanollatili karttuu, toivon mukaan pääsykriteerit eivät ensi vuodelle radikaalisti muutu ainakaan suomenmestaruuksiin.

Palkintolelu heti käyttöön!

Tanjan kesän valmennuksista ollaan saatu nauttia jo parisen kertaa ja nyt todella treenataan niitä kymmenyksiä pois meidän rata-ajoista. Yksi laukka/laukanvaihto vie maksilla kolme kymmenystä ja me ei ylimääräisiä sellaisia haluta. Alla olevat treeniradat ovat olleet työn alla. Työstetty on mm. pituudella liikesuuntaa (pitää olla sama liikesuunta koiran kanssa vielä valmistavalla laukalla) ja valsseissa askel ja mene -mantraa. Lisäksi on opittu, että vastakäännöstäkin kannattaa käyttää Hilpilläkin tietyissä tilanteissa (esim. rata 1, väli 32, 33).

Treeni 30.6.16 (c) Tanja Kurikka.

Treeni 7.7.16 (c) Tanja Kurikka

Välissä on myös ehditty tapaamaan rotutovereita. Hilpikin alkoi jo rentoutua pikkuisen porukassa ja osallistui leikkeihinkin jonkin verran. Uroksista se ei vain oikein piittaa, tyttöjen kesken leikit on kivempia.

Pyry vastaan tytöt

Sella löysi mieluisan miehen keppihullusta Pyrystä.

Ottakaa kiinni jos saatte!

Pojat hei, pääsisinkö mäkin mukaan?

Viime viikonloppuna osallistuttiin myös perinteiseen Agirotuun Ylöjärvellä Teivon raviradalla. Lauantai alkoi karsintaradalla avo-Sm-finaaliin. Koko tapahtuman teemana oli nostalgia ja sen hengessä taisi olla myös rata suunniteltu - karsintaradan ansat ja hurjat linjat sai toivomaan, että koira olisi perässä vedettävää mallia :) Kuuliaisen Hilpin kanssa onnistuttiin välttämään pahimmat sudenkuopat, vaikka yhtä linjaa en tajunnut korjata ja seurauksena siitä ikävä muuriin törmäys. Raskas luonnonnurmi oli pohjana Hilpille uusi ja rimojen kanssa sillä oli tekemistä. Tulos radalta johdatti meidät kuitenkin finaaliradalle sijalta 16/123.

Finaalirata oli tulevan mm-tuomarin Jose Luis Garcia Alvarezin käsialaa. Taas pääsin haastamaan itseäni ja koiran osaamista ja meillä meni niin hienosti niin pitkään! Muurilla kääntyminen oli tällä alustalla Hilpille liikaa, mutta muuten rata sujui yli odotusten. Eipä vain saisi huokaista helpotuksesta ennen maaliviivaa, koska silloin saattaa käydä niin, että kontakti tippuu :) Loppusuoralla siis arvioin Hilpin vauhdin väärin ja lähdin ennakoimaan takaaleikkausta (niin, mitäköhän on tullut aikaisemmin jo todettua takaaleikkauksista kisaradalla, hmm...), niin sain sen vedettyä ohi kolmanneksi viimeisestä esteestä. Jos haluaa saivarrella, niin tuloksella 5 olisi ollut sijalla kolme näissä karkeloissa. Mutta olisiko se sitten muuttanut kokemuksen arvoa sinänsä, en tiedä. Yleisön mukana eläminen oli kyllä liikuttavaa, agilityn hienoja puolia! Video finaaliradasta

12-tuntiseksi venähtänyt kisapäivä teki kyllä tehtävänsä ja viimeisellä radalla ei enää kyetty keskittymään kumpikaan, joten tultiin hyvän sään aikana siltä pois.

Sunnuntaina uudet kuviot, kun luvassa joukkueviesti. Sella oli tälläkin kertaa varakoirana ja taas pääsin tai jouduin kahdella koiralla joukkuessa juoksemaan. Sellasta oli oletettavastikin kivempi haukkua ja juosta putkia kuin tehdä yhdessä rataa, mutta suodaan agieläkeiselle tämä riemu :) Hilpillä riitti taas virtaa edellisen päivän jäljiltä, vaikkei edelleenkään meidän alustana nurmea voi pitää rimaherkkyyden takia. Joukkueemme suoriutui urakasta kokonaisuutena oikein mukavasti ja Nahkakiitäjien sijoitus kisassa 17/51. Video joukkueradasta

Kuvat ovat aina ihania muistoja, agirotukuvista kiitos Sanna Piiroselle.

<3

Nahkakiitäjät Hilpi, Sella, Nelson ja Aino.

Nyt levätään ja nautitaan kesäkeleistä!

Kesällä päiväunet kruunaa päivän!

Nautitaan hetkestä! Agi SM 2016 Nastolassa.

Agilityn suomenmestaruuskilpailuista on saatu välähdys nyt kisaajankin näkökulmasta ja takana on jokseenkin ikimuistoinen harrastusviikonloppu. Ollaan koettu ensikertalaisina onnistumisenhetkiä, jotka saavat edelleen jatkuvasti hymyilemään ja nostavat myös liikutuksen kyyneleet silmiin.

Perjantaina 17.6. osallistuttiin kolmosten esikisoihin molemmille radoille. Tiedossa oli näiden kisojen kova taso ja me lähdettiin vain hakemaan kokemusta isoista kisoista ja kisaamisesta Suomen huippujen joukossa sekä viettämään leppoista kisapäivää Hilpin Gini-siskon ja Mariannen kanssa. Johanna Nybergin hyppyradalla askeleet ja tassut kulkivat vikkelään ja tekivät hyvää yhteistyötä ja radalta poistuttiin virheittä etenemän ollessa taas meidän ennätyslukemissa. Ensi vuoden sm-nollatili on täten avattu! Ainoita nollantekijöitä emme suinkaan olleet, mutta sijoituskin oli koirakkomäärään ja tasoon nähden varsin mukava 22./154. .

 

Esa Muotkan agirata oli astetta kiemuraisempi, mutta alkuihmetyksen jälkeen rata olikin varsin kiva tehdä. Radalla sai ainakin keskittyä ohjaamiseen kunnolla ja omaan suoritukseen olen oikeastaan tosi tyytyväinen. Molemmat tehtiin Hilpin kanssa yksi virhe, minä kepeille ohjauksen ajoituksessa ja Hilpi puomin kontaktilta lipsumisessa, mutta muuten tälläkin radalla nautittiin meidän loistavasta yhteistyöstä. Valitettavasti en saanut törkättyä Hilpiä puomin jälkeen muurin linjalle (oli kisaradalla varsin erilainen kuin ratapiirroksessa), joten tulosta ei radalta saatu. Mutta ehdottomasti yksi meidän parhaista kisaradoista tämäkin!

Perjantaina tuli tieto, että Takkujen sm-maksijoukkueen varsinaisista kilpailijoista yksi oli estynyt tulemaan kisaan ja meidät varakoirakkona nostettiin joukkueeseen. Niinpä sitten lauantaina sain vetää vanhan edustuspaidan päälle ja valmistauduimme meidän molempien ensimmäiseen arvokisarataan. Kovin lupaava ei valmistautuminen radalle ollut, kun rataantutustumisen jälkeen iski kunnon vesikuuro ja prinsessakoiran sai lähes väkisin vetää ulos mökistään lämmittelemään ja kohti lähtökarsinoita. Vaan eipä ollut hienohelmaisuudesta tietoakaan itse radalla - rapa roiskui ja koira hoiti oman osuutensa 101 prosenttisesti! Hienoa on onnistua yksilösuorituksessa mutta kenties vielä hienompaa on onnistua joukkueelle. Meidän ensimmäinen arvokisarata oli puhdas nollasuoritus aikaan -8.02! Tämä on varmasti yksi näitä kuuluisia once in a lifetime -hetkiä ja olen ikuisesti kiitollinen kasvattiseuralle, että meille tarjottiin mahdollisuus se kokea tässä vaiheessa kisauraa. Joukkueen muutkin jäsenet hoitivat oman osuutensa taidokkaasti ja loppujen lopuksi olimme kilpailussa sijalla 15./96. Vau!

Nollaradat eivät meille tunnetusti ole mitenkään arkipäivää ja se, että niitä onnistuu tekemään vuoden isoimmissa kisoissa vielä kaksin kappalein, on ajatuksena jo varsin häkellyttävä. Tänä viikonloppuna kisaaminen oli Hilpin kanssa erityisen suuri ilo ja nautinto. Molemmilla oli mielentila koko ajan kohdillaan, olosuhteista hyökkäävät mäkäräiset ja piiskaava sade eivät liiaksi häirinneet ja me tehtiin kaikki radat alusta loppuun hyvällä liikkeellä ja itseluottamuksella. Ja hienoa on myös se, etteivät nuo nollaradat olleet kumpikaan edes meidän optimaalisia flowsuorituksia, eli paukkuja riittää kyllä pistää tuotakin paremmaksi! Kyllä vain on niin tätä ohjaajaa lykästänyt, kun on saanut tiimiinsä tuon valtavan hienon nelijalkaisen. En usko olevan liioittelua sanoa, että kyseessä on elämäni agilitykoira. Sen kanssa harrastaminen on antanut ja opettanut jo niin paljon enkä malta odottaa, mitä tulevaisuus tuo vielä tullessaan!

Ja jotta en unohtaisi tärkeää taustatiimin jäsentä Sellaa, niin hänelläkin on ollut viikonloppuna taas tärkeä tehtävä. Sella on pitänyt huolta Hilpin kestävyysharjoittelusta juoksuttamalla sitä ympäri pihaa ja houkuttelemalla jänisten perään metsässä. Lisäksi Hilpin levätessä kisaurakan jäljiltä Sella vieraili taas mummon luona piristämässä päivää <3.  

 



Omasta kunnosta on hyvä pitää huolta polskien!