Sivut

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kotiläksyjen teossa

Hilpin kanssa on harjoiteltu agikotiläksyjä jonkin verran. Saatiinpa yksi ilta videollekin vähän harjoituksia, Sella toimii hyvänä häiriönä taustalla :) Hilpin treenailua

Lauantaina Hilpi oli mukana kisaturistina seuran jäsenten välisessä agikisassa harjoittelemassa passivoitumista. Kunhan alkutäpinät saatiin ohi, niin päivä meni oikein mallikkaasti ja kevythäkissään Hilpi seuraili kisoja ja otti välissä rennosti. Ja oli tietysti ihmisten palluteltavana, onnellinen pentu. Kun Sellasta ei hormonihömpötystensä kanssa ollut kisakaveriksi eikä Hilpikään vielä 14 esteen vauvaluokkaan voinut osallistua, sain ohjaukseeni kaverin sheltin. Olipas hauskaa päästä kokeilemaan pienen koiran ohjausta ja vieläpä aika vauhdikkaan sellaisen. Eka rata harjoiteltiin yhdessä menoa hyllyn arvoisesti, mutta hyppärillä tehtiin nopea nolla. Hyvä että henki kulki radan jälkeen, juoksutreeniä ohjaajalle!

Tunnin torkkujen jälkeen kotona Hilpi olikin taas valmis touhuamaan. Iltalenkillä löytyi kaveriksi kerrassaan hurmaava Perla-pehko ja nämä kevyet keijukaiset löysivät heti yhteisen juoksuleikin. Myös muutama poseerauskuva tuli koiruuksista napattua, ei taida olla epäselvää, kuka on pentu ja kenellä on aina kaikkein hauskinta :):




Kesäillat on kyllä ihan parhautta!








tiistai 21. toukokuuta 2013

Hilpi the harrastushauveli

Hilpin kanssa on kyllä hauska harrastaa! Tehtiinpä mitä hyvänsä, niin voi olla iloisilla mielin sekä koira että ohjaaja. Lauantaina käytiin koiruuksien kanssa kuukauden tauon jälkeen vähän hallilla esteillä. Sella teki kivoja kontakeja etupalkalla, kyllähän ne yksittäisinä esteinä toimii vaikka juoksupöksyt jalassa...  Hilpi haki putkia (se todella hakee ne pelkästä käskystä) ja teki muutaman esteen sarjaa ilman rimoja. Tulipahan todettua, että sille on opetettava hyvät lähtöjäämiset, olin nimittäin myöhässä jo tokalla hypyllä sen kanssa lentävillä lähdöillä. Aikanaan rimat tietysti hidastavat sitten jonkin verran, mutta kyllä varmasti saa laittaa jalkaa toisen eteen tämän kanssa jatkossakin.

Sunnuntaina olikin sitten toisenlaiset harrastuspuuhat, kun osallistuttiin mummolan naapurissa Lahdessa pentunäyttelyyn koko Keyword-porukalla. Hilpi oli maltillinen näyttelyturisti ja esiintyi myös oikein kivasti, huolimatta siitä, että handlerilla on taidot ehkä vähän ruosteessa, kun ei muista edes numerolappua kehään mukaan ottaa :) Hilpin slimfit-malli ei tainnut olla niin tuomarin (Maija Sylgren) mieleen, mutta kyllä jotain hyvääkin sentään löytyi. Arvostelu kuului seuraavasti:

Kauttaaltaan kapearunkoinen ja kevyt narttupentu. Pää kevytpiirteinen, niukka otsapenger, hyvät korvat, kauniit silmät, purenta ok, alaleuka saa vahvistua, riittävä kaula, lyhyt rintakehä, hieman pysty olkavarsi, riittävä takakulmaus, liikkuu kyhyellä etuaskeleella, hyvä häntä, oikea karvanlaatu. 
                                                                         tulos: PEK2.  








                                                                 Kuvat: Elina Riipi.

Vaikkei kunniapalkintoa kenellekään meidän pennuista annetukaan, olisivat kaikki mielestäni ansainneet erityismaininnan taitavasta ja iloisesta esiintymisestä, ihania pentuja jokainen! Kasvetaan vähän aikaa kotona ja kokeillaan sitten uudestaan :) Ja jos missiura ei Hilpille niin urkene, niin tyttö voi yrittää naamioitua vinttikoiraksi ja osallistua ratajuoksuihin, se niin tykkää juosta :)

Viikkotreenit tokossa ja agilityssä menivät myös mainiosti. Tokossa huomasi kyllä sen, miten paljon nopeammin saadaan oppimistuloksia positiivisella vahvistamisella kuin komentamisella. Jos viime kerralla oli ilmassa vähän haukkumista ja levottomuutta toisten treenatessa, niin tällä kertaa pentu tarjosi lähes samantien makuualustalla makoilua ja jäikin siihen aina hetkeksi vain oleskelemaan - tätä kun oli viikko takaperin vahvistettu. Harjoiteltiin kontaktia (palkkaamista siitä, kun pentu itse aktiivisesti hakee ohjaajan kontaktia liikkeessä) ja perusasennon alkeita. Otetaan nyt vielä helpoista lähestymiskulmista takaa ja palkataan jo pelkästä suorassa seisomisesta. Treeniä peilin edessä kaivattaisiin tähän.

Aksailu meni myös hienosti, harjoiteltiin muun muassa vaatimattomasti pentujen kanssa ihan esteen kanssa sylkkäriä ja pakkovalssiin tulemista (sujuivat molemmat hienosti Hilpiltä, sylkkäreitä ohjaajan pitäisi kyllä hioa). Lelulla palkkautuvuus on kyllä huippujuttu agitreeneissä! Testattiin myös lelulle irtoamista ohjaajan ohi juosten (irtoaa!) ja lelulle irtoamista ohjauksen kautta (valitsee hienosti ohjauksen ennen lelua, mutta ohjauksen jälkeen lelu näyttäisi vähän unohtua vielä). Hiipu on synnynnäinen agilitaaja!

Aurinkoa on paistateltu myös viime päivinä ja Sella on keskittynyt lähinnä uimisharrastukseensa. Hiipula on myös jo oppinut noutamaan vedestä keppejä ja kunnon kastautuminenkaan ei ollut eilen illalla kaukana. Vesi ei pelota, se ei vaan taida tietää osaavansa uida.

Vatsa sisään ja kieli keskelle suuta, tyylillänsä jokainen :)

Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin.








tiistai 14. toukokuuta 2013

Taitava pentu!

Nyt on Hilpinkin ohjattujen treenien ura aloitettu oikein tuplaharjoituksin. Olen kyllä aivan täpinöissäni tuosta pennusta ja etenkin meidän agitreeniryhmästä, joten pakko kirjoittaa heti muistiin opeteltavat asiat ja hehkutukset :)

Ensin osallistuttiin tokon pentukurssin puolituntiseen treenikertaan Niihamassa. Aiheena ekalla kerralla oli leikkiminen ja treenasimmekin kahden lelun leikkiä - hyvin leikkii ja minäkin osasin! Uusi kenttä ja uudet koirat eivät Hilpiä hetkauttaneet, se keskittyi täysin touhuamaan minun kanssani. Toinen harjoittelun alla oleva juttu oli passiivisuustreeni. Tässä tarvitaan kyllä selkeästi vielä harjoitusta, mutta onnistuin jo mielestäni hyvin vahvistamaan rauhallista käytöstä ja "parkkia" eli makuualustaa kentän sivussa toisten treenaillessa. Se jopa tarjosi monta kertaa siinä maahan menoa, jes.

Tästä sitten jatkettiin matkaa omalle kentälle ja pentuagitreeneihin. Harmi, että nuo ovat samana päivänä, mutta täytyy tehdä mahdollisimman lyhyitä harjoituksia ja onneksi tuo osaa ottaa niin rennosti autossa, että saa aina nollattua välissä. Ja aika paljon menee päällekäin myös jutut, joten voidaan välillä vähän valikoida, kumpaan mennään. Tanja-koutsilla on kyllä ihan huippuideoita alkeisjutuiksi, meidän ryhmästä valmistuu varmasti ainakin superiloisia agikoiria! Reilussa tunnissa ehdittiin tehdä vuoronperää paljon pieniä harjoituksia ja tarjota koirille kehuja ja keksimisen elämyksiä runsaasti. Tällä kertaa harjoiteltiin ensin pentuluoksetuloja.  Hilpille ei mikään ongelma - Tanjalla oli pieni ongelma pitää pentua kiinni :)





Mami mä tuun!

Sainpas kiinni sut ja lelun!


Kuvat: Kati Koivu

Seuraavaksi treenailtiin kuollutta lelua, tämä alkaa jo sujua aika suurella innolla! Lelu voidaan jättää kuolemaan ja peruuttaa vähän ja silti sille syöksytään vauhdilla. Kolmannessa harjoituksessa vaihdettiin lelu nakkiin ja tehtiin ohjaukseentuloharjoituksia. Onneksi tuo on myös ahne, joten helppoa tämäkin, ainakin koiralle. Tehtiin jo vähän sylkkäreitäkin, tosin tässä ohjaaja voisi harjoitella ranneliikettä paljon paremmaksi! Kotiläksynä olikin ranteen ravistelujen harjoituksia peilin edessä :)

Viimeisenä juttuna tehtiin hypylle tarjoamista niin, että itse olin kyykyssä aivan kiinni toisen siivekkeen sivulla ja pennun annettiin itse keksiä, miten saa aina namin siivekkeen molemmin puolin (=tarjoamalla hyppyä). Hilpi alkoi tässä olla jo selvästi väsynyt, mutta ei sen silti tarvinnut kauaa miettiä, ennen kuin se hoksasi mistä on kyse. Saatiin molemmin puolin muutamat hyvät toistot ja tämä riitti meille tällä kertaa. Tätä harjoitusta voi hyvin vaikeuttaa asteittain, pitääkin ottaa myös Sellan kanssa ohjelmistoon, jospa saataisiin hyppymotivaatiota ja itsenäistä suorittamista varmemmaksi. 

Kotiläksyinä tuli käteentulemisten ja lelulle menon lisäksi luoksetulojen harjoittelua (6 x lenkki, 3 lenkkiä päivässä, huh huh :)), pannasta kiinniottamisesta palkkausta (tehdään siitä superhauska asia) ja koiran silmien katsomista ja tarkkailua (opetellaan havaitsemaan, milloin koira lukitsee jonkin toiminnon). Tanja ei kyllä helpolla meitä päästä, hyvä niin! 

Mutta summa summarum, minulla on suorastaan pölhistynyt olo siitä, voiko noin pieni koiruus toimia noin hienosti. Se ei ottanut häiriötä mistään ympärillä tapahtuvasta, kuten rinnakkaisista agilitytreeneistä tai haukkuvista treenikavereista, ja sen pystyi kuljettamaan auton ja kentän väliä vapaana tietäen varmasti, että se pysyy hanskassa. Ja lisäksi sillä oli vielä niin hirmuisen kivaa - ja ikää reilu 5 kuukautta :) Ehkä se on oikeasti vain normaali koira, olen vain tottunut vähän erilaiseen menoon ;). Ei, kyllä siinä täytyy olla jotakin enemmän, se on niin hieno! Kaiken uuden oppimisen äärellä pääsee myös kivasti tutustumaan pentuun aina vain paremmin, mikä on kyllä ihanaa. 

Illalla nollattiin vielä ihan täysin päivän touhut ja lähdettiin ihastelemaan auringonlaskua. Sella päätti myös heittää kerralla kunnolla talviturkkinsa, se kyllä jaksaa uida, kun vaan saa dieselkoneensa käyntiin :) 


Loppuviikosta täytyy myös taas vähän testata näyttelyhihnaa, kun sunnuntaina Hilpi pääsee aloittamaan myös missiuransa pentunäyttelyssä. Parasta tuossa reissussa taitaa kuitenkin olla siskon ja veljen tapaaminen, arvelisin. 



lauantai 11. toukokuuta 2013

Fiiliksiä rotumestiksistä


Torstaina oltiin Sellan kanssa Ojangossa collieiden agilityn rotumestaruuskisoissa. Kisapäivä oli kovin helteinen ja meno oli vähän sen mukaista. Tuliaisina kotiin hyl, yliaikanolla ja palaneet poskipäät :) Mutta tulipahan koettua nyt sekin, että Sellan kanssa voi myös saman kisapäivän aikana tapahtua täysi floppi ja myös jonkinlainen onnistuminen. Ekalle radalle lähdettiin kyllä jo aika luovuttaneina, Sella ei lämppäesteillä saanut minkäänlaista työskentelyä päälle ja ihanneajan etenemä Risto Ojanperän agiradalla oli 4,1 -  mahdoton tehtävä meille tuolla vireellä ja kelillä.  No onnistuttiinkin hyllyttämään sitten jo kakkosesteellä ja rata sisälsi myös perinteiset aivan tolkuttomat kontaktien alastulot (Sellalla ei ollut mielessäkään pysähtyminen, ei se toki virhettä niistä kuitenkaan ota). Jos jotakin hyvää tuosta radasta pitää löytää, niin pysyi sentään lähdössä ja kepit haki itsenäisesti. Mutta vauhti, se katosi auringon mukana tyystin jonnekin.

Ratojen välisen ajan piti koiraa kuljettaa lähes koko ajan mukana, kun ei uskaltanut kuumaan autoonkaan jättää. Sella oli kyllä varsinainen kisaturisti, ihmisten makkarat kiinnostivat ja muuten otettiinkin epätavallisen lunkisti ilman turhaa huutamista. Ei se aina jaksa Sellakaan. Tokalle radalle ei siis odotuksia muuta kuin se, että ihanaa kun on hyppäri ja voi unohtaa kontaktit. Tälläkään radalla ei kyllä ihan kunnon draivia Sellasta löytynyt, mutta yliajasta voi kyllä silti syyttää oikeastaan vain ohjaajaa. Valsseja pitäisi niin harjoitella nopeammiksi ja ajatus pitäisi pitää ohjauksessa koko radan ajan. Mutta hyvä fiilis tästä radasta silti jäi ohjausmokista huolimatta - koira yritti kuitenkin ihan tosissaan, vaikkei nyt ihan vauhdikkaimmillaan ollutkaan. Tulos siis 2,83 ja sijoitus 14/81.

Pitkästä aikaa tuli myös kisarata videolle: http://www.youtube.com/watch?v=YYl1fVblx44

Oli kyllä ihan kiva kokemus nuo rotumestikset, sai hyvän katselmuksen rodun tämänhetkiseen agilitytasoon. Kun noita vauhdikkaimpia koiria ja niiden taitavia ohjaajia katseli, niin tuli kyllä hyvä fiilis, colliellakin voi  tehdä näyttävää agilitya!
Sella liitelee. Kuva Sanna Piironen.

Myös edellisien kisojen paprazziotokset olivat jo nähtävillä ja mainioita otoksia on myös Sellasta. Kuvissa ja nyt kun tarkemmin katsoo niin videollakin näyttäisi siltä, että Sella ponnistaa aika läheltä estettä. Täytyykin tuota etäisyyden arviointia harjoitella erityisesti seuraavissa hyppytreeneissä. Kuvat on ottanut Juha Karimäki, E-HKK:n luottokuvaaja :).


Intensiivistä menoa kepeillä :D


Siinä se meidän nolla menee palikkana alas :)

Rimaa hipoen mennään :)

Kun me oltiin Sellan kanssa reissun päällä niin Hilpi kotona opetteli isännän kanssa temppuja. Nyt se osaa antaa tassua - kunnon koira siis :)



tiistai 7. toukokuuta 2013

Puistoilua

Lämpimät päivät ja illat ovat houkutelleet puistoon oleskelemaan (kun ei omistajalla olekaan muuta tekemistä näin loppukeväästä...). Tytöt kyllä nauttivat myös lämmöstä ja rennosta touhuilusta myös. Nyt kun Sellakin on päässyt taas suurimmasta sorsaintoilustaan ohi, voidaan auringosta nautiskella ihan rauhassa :)

Kukkaistyttö



Leikittäiskö tällä seuraavaksi?

Vitsit täällä on hauskaa!


Puistopainit




Säkin aina roikut niin mäkin kokeilen


Pian päästään taas ihailemaan kukkaloistoa!
Suurinta viihdettä minulle on tällä hetkellä kyllä katsella noiden leikkejä. Siksi kai näitä pätkiä tulee ikuistettuakin. Kyllä tulee itsekin hyvälle tuulelle, kun iltalenkit voidan viettää näin rattoisasti. Ja itse asiassa tänään jopa treenailtiin vähän tokoa tuossa ohessa, ei siis ihan velttoilla vaan :) Ja valmistaudutaan Sellan kanssa tottakai henkisesti torstain rotumestiksiin, heh.

Vielä en ole päässyt atk-taidoissani niin pitkälle, että tietäisin, miten noihin videoihin saa automaattisesti hd-tarkkuuden, eli täytynee selvän kuvan saamiseksi se katsojan itse vaihtaa...



lauantai 4. toukokuuta 2013

Motivoitumassa Vappu Alatalon opissa

Tänään oli pitkään odotettu Vappu Alatalon motivointiklinikka ja täytyy taas heti tuoreeltaan kirjata ylös pääasiat, mitä klinikalta sai irti. Motivoinnin (joka on aina rakennettua, mikään koira ei ole luonnostaan motivoitunut) kannalta tärkeimmäksi asiaksi nousi ajatus siitä, että ohjaajan tulee olla koiralle kaiken kivan alku ja juuri. On siis opittava näkemään, mistä koira tykkää ja saada se omiin käsiin. Tähän keinot ovat hyväksyttävän käytöksen vahvistaminen ja palkkioiden rajaaminen. Motivoinnin kannalta olennaista on juuri tuo väärin tekemisen mahdollisuuksien rajaaminen etukäteen sen sijaan, että koira onnistuisi tekemään väärin ja sitä torutaan siitä. Näin säilytään koiran mielessä sinä kivana, reiluna tyyppinä. Vapun ohje oli, ettei koiralle mikään saisi olla täysin ilmaista. Kotitehtäväksi saatiinkin miettiä, mitä arjessa voisi laittaa koiralle verolliseksi, eli mitä käytännön elämän asioita voi käyttää palkkana halutusta toiminnasta. Tässä on ainakin Sellan kanssa menty niin metsään viime aikoina. Sen ei oikeastaan tarvitse esimerkiksi pyytää lupaa mihinkään toimintoon arjessa. Täytyypä siis ottaa tavaksi vaikka istuminen ennen ovesta ulos pääsyä ja jotakin rutiinia ennen ruokailua - samat säännöt kuin Hilpilläkin on.

Toinen läksy oli tehdä koiralleen palkkaranking kolmelta osa-alueelta: syötävät asiat, esineet ja toiminnot (esim. juokseminen, nuuhkiminen tms). Mikä on paras juttu ja mikä taas vihonviimeisin palkka? Palkkion laatua voi sitten systemaattisesti vaihdella treenistä ja vireestä riippuen.  Toistojen määrää painotettiin myös tässä koulutuksessa: 1-3, maksimissaan 5.

Kolmas läksy oli ottaa oppia koirien keskinäisestä leikistä ja hyödyntää sitä omassa leikissä koiran kanssa. Koirien välinen leikki on vaihtelevaa ja vuorovaikutuksellista, miksei myös ihmisen ja koiran välinen leikki. Mutta jos leikki halutaan valjastaa motivointiin, on ihminen se, joka päättää aina koska leikitään ja koska leikki loppuu. Jos koira luovuttaa ennen aikojaan, on vain leikittävä itse paremmin. Leikkiteemalla jatkettiin myös Hilpin omassa osuudessa. Minua opetettiin leikittämään taisteluleikkiä oikein (käsi paikallaan, liike vartalosta, myötäillään koiran liikkeitä) ja kylläpä aikamoinen ärrimurri Hilpistä kuoriutuikin taas esiin. Lisäksi treenattiin kiinnostusta kuolleeseen leluun. Tähän oli kaksi metodia: 1. Taisteluleikki, pannasta kiinni ja lelun jättö, askel (etäisyyden kasvatus ja vaihtelu) taaksepäin, koiran katsekontakti esineeseen, vapautus lelulle ja mukaan leikkimään sillä. 2. Taisteluleikki, pannasta kiinni ja lelu irti, heitto kauemmas ja odotetaan että lelu kuolee, vapautus lelulle ja itse mukaan leikkimään. Hilpi innostui näistä leikeistä kyllä kovasti. Lisäksi sen kanssa otettiin pentuluoksetuloja niin, että harjoiteltiin ohjaavaan käteen tulemista samalla. Hilpistä ihan huippuleikki taas kerran.

Leikkimisen lisäksi harjoiteltiin koiran vireen laskemista, sillä tätä taitoa Hiipulan kanssa tullaan myös tarvitsemaan. Yksinkertaisesti tämä tehdään niin, että lyhyen leikkisession jälkeen otetaan pannasta kiinni ja rapsutellaan koiraa. Panta on Vapun mukaan taikasana koiran hallinnassa ylipäätänsä. Hihna tulisi laittaa koiralle aina leikin aikana, ettei hihnaan jouduta vaan päästään. Jos koira alkaa tehdä sijaistoimintoja, kuten Hilpi alkoi kaivella odotellessa maata, se ohjataan pois tällaisesta tekemisestä nostamalla pannasta, viemällä pois hihnassa. Koiralle ei sanota mitään. Kun se taas tarjoaa vaikkapa kontaktia tai on muuten halutulla tavalla, palkitaan. Niin yksinkertaista vahvistaminen ja rajaaminen on :) Vappu kehui Hilpiä ihan mahtavaksi rotunsa edustajaksi, hyvät eväät meillä pitäisi harrastamiseen olla ainakin sen puolesta :)

Sellan kannalta hyviä ideoita syntyi myös paljon toisten koirien suorituksia seuraamalla. Sellan taisteluintoon treenikentällä on varmasti vaikuttanut se, että sen kanssa ei ole yksinkertaisesti osattu leikkiä oikein. Vapun mukaan jokainen koiran suusta leikin alussa riuhtaistu lelu on kuin litsari naamalle, josta pehmeämpi koira lannistuu. Alkuun siis varsin hento ote lelusta itsellä, jotta koira saa vahvistusta leikilleen. Klinikalla oli myös yksi pitkäkarvainen collie, josta tuli niin mieleen Sella jokunen vuosi sitten. Vappu määritteli koiran hivenen ympäristöaraksi ja ohjaajakovaksi koiraksi ja myös melko tyypilliseksi rotunsa edustajaksi. Koiran eleistä näki niin samoja piirteitä, mitä Sella teki nuorempana - kaikki ärsykkeet ympärillä herättivät huomion ja ne piti tarkastaa ja vapaassa tilassa (ei käskyn alla tai töissä) haahuillaan omia. Ärsykkeet on Sellan osalta saatu treeneissä kontrolliin (mutta vieraissa kisapaikoissa edelleen vaikeaa), mutta kyllä tuo vapaana olo houkuttelee sitä edelleen haukkumaan ja testailemaan kontakteja itsekseen. Tämä limboaminen pitäisi koiralta rajata pois, eli taidetaanpa Sellan kanssa kokeilla tätä myös treeneissä. Aina kun työstä tulee tauko, koira hihnaan parkkiin.Yleensä olen näissä tilanteissa leikittänyt sitä sen minkä se leikkii tai syötän namia ohjeita kuunnellessani, vaikka eihän sen kuuluisi saada parkissa olosta palkkaa. Ja tuo leikkiminen pitäisi saada kanssa kontrolliin niin, ettei se luovuttaisi ekana. Hippaleikit ovat kuulemma hyviä juuri sellaisten koirien kanssa, jotka eivät niin taistele. Eli muistilistalle hihna treenitaskuun ja hippaleikit Sellalle mieluisan lelun kanssa käyttöön palkkaus/viritysvaiheessa. Myös Vapun esittelemä luoksetuloja ja paikallapysymistä harjoituttava yykaakoo leikki täytyy ottaa molempien koirien treeniohjelmaan. Kuten myös kahden lelun leikki ainakin Hilpille, jotta saataisiin lelun luvoutuksia treenailtua.

Kylläpä sai taas uutta näkökulmaa koiran kanssa elämiseen ja harrastamiseen. Nyt vaan pitäisi johdonmukaisesti jaksaa näitä asioita treenata. Onneksi ei tarvitse yksin olla vastuussa Hilpin leikkiharjoituksista, Sella hoitaa kyllä tätä hommaa myös varsin kiitettävällä tavalla: