Sivut

lauantai 7. tammikuuta 2017

Loppuvuoden kuulumisia



Syksy on kulunut vauhdilla ja vaihtunut talveen ja vuosiluku siinä samalla liikahtanut taas yhden eteenpäin. Viimeisimpiin kuukausiin on mahtunut monenmoista koirienkin elämässä. Hilpin kanssa on treenattu ja jokusen kerran kisattu agilityssa, mukavia ratoja saatu ratkottavaksemme. Joulukuun alussa Hilpi juhli myös syntymäpäiviään - neiti täytti jo neljä vuotta! Kasasin niin isosti ylpeänä pienestä nahkalassiestani kuvagallerian tiivistämään kulunutta agivuotta Hilpin elämässä:



Kuluneena vuonna ollaan kehitytty tiiminä hurjasti
ja nautittu yhdessäolosta niin arjessa kuin treeneissäkin. Great
minds think alike - me ollaan erottamattomia!
Agiliitely lähti toden teolla kisapuolella lentoon agilityn sm-kisoissa, joissa
onnistuttiin tekemään nolla niin perjantain esikisoissa kuin lauantain
 joukkueradallakin. Mahtava ensimmäinen arvokisakokemus!
Agirodussa Hilpi liiteli avo-sm-finaalissa edustamassa rotuaan.
Heinäkuun helteillä saavutettiin ensimmäinen hyppyserti!

Elokuussa juhlittiin ensimmäistä kolmosten nollavoittoa ja agisertiä.

Hilpin kanssa on syksyllä aloitettu TamSKin agilityn valmennus-
ryhmässä ja jatkettu treenejä myös meidän oman valkun Tanjan kanssa.
Nautitaan jokaisesta treenistä!
Hilpi on kuluneena vuonna pysynyt täysin terveenä yhtä vatsatautia lukuunottamatta. Tästä on
niin kiitollinen olo taas. Terveenä pysyminen on isoin toive myös tulevaisuuden suhteen. 

Vaikka viime kesä olikin huikea, tilastollisesti kulunut agivuosi ei ehkä ole enää niin mairittelevan kuuloinen. Hilpin kanssa kisattiin 68 starttia ja nollia radoilta 7. Nollaprosentti siis reilu 10 :). Tällaisilla prosenteilla ei vuoden agikoira-kisoissa kyllä loisteta, jätetään nämä kisat suosiolla tasaisemmille suorittajille ;).

Tulostavoitteet ovat toki toisarvoisia verrattuna siihen, että suurimpana toiveena on saada harrastaa yhdessä terveenä tulevakin vuosi. Taitotavoitteitakaan me ei agipuolella liikoja asetella. Ollaan siitä onnellisessa tilanteessa, että Hilpi oikeastaan osaa jo niin paljon, että tarvitaan sen kohdalla uuden oppimisen sijaan vain ylläpitoa. Juoksu-A toki kiehtoo projektina. Toki sille voisi uutena temppuna opettaa vaikkapa seuraamisen, niin voisi tuota lajirepertuaariakin laajentaa tarvittaessa :D


Synttäriherkut ja -juhlat taas enemmän kuin ansaittuja!





Jokunen loppuvuoden kisarata on tullut videollekin. Välillä tekisi mieli leikata radoista pois se kohtalokas pikkuvirhe, välillä taas katsoo tyytyväisenä, että näinkin ehjiä kokonaisuuksia sitä onnistuu kuitenkin tekemään kerta toisensa jälkeen.

Janakkala 29.10 HR 5vp
Janakkala 29.10 0    (kaikkea muuta kun sulava kokonaisuus, mutta tärkeä taistelunolla!)

Tampere 6.12. HR 5vp

Janakkala 10.12 HR HYL    (niin voi Hilpikin näköjään loikata pituuden pitkälle :))
Janakkala 10.12. HYL   (note to self: veto ei toimi ja putkijarrua saa rohkeasti käyttää)

Ehkäpä ongelma piileekiin juuri siinä kokonaisuusajattelussa. Oma ajatus ei pysy kisaradoilla kasassa, koska ne näkee yksittäisten kohtien sijaan liian laajoina hallitsemattomina kokonaisuuksina. Täytynee seuraavissa kisoissa keskittyä hallitsemaan vain ne itselle haastavat kohdat kisaradalla ja luottaa siihen, että kaikki siltä väliltä me kyllä hoidetaan rutiinilla.

Loppuvuonna oltiin myös huipuissa valmennuksissa, Tanja ansaitsee kyllä jälleen tuhannet kiitokset meidän kuljettamisesta eteenpäin aina niin mahtavasti tsempaten!




Agilityunia


Sellan loppuvuosi olisi voinut sujua huolettomamminkin ja eläinlääkärin palvelut ovat tulleet taas tutuksi. Juomiskierteestä alkanut tutkimusten sarja johti lopulta sisäelinsairausepäilyjen ja kolmen eri ultrakerran kautta kohtutulehdusdiagnoosiin ja kiireelliseen sterilointiin. Epätoivoa ja suurta huolta sisältäneet viikot saivat kuitenkin onnellisen lopun - Sellan leikkaus sujui hyvin ja se on toipunut nopeasti ja kivuttomasti kaikesta. Sellan mielestä tilanteeseen liittyy vain yksi epäkohta - ruuan määrän vähentyminen! Ollaan siis saatu nauttia nyt toipumisen jälkeen samasta höpsöstä mutta myös varsin nälkäisestä Sellasta!

Kiltti potilas odottaa vuoroaan.

Kuinka onnellinen olo -  koettelemusten jälkeen taas yhdessä treenaamassa!

Joulu on Sellan lempijuhla!
Sellan kanssa toiveena ensi vuodelle on ennen kaikkea se, että se pysyy terveenä ja iloisena veteraanina. Varmasti jotakin pientä treenaillaan mielenvirkistykseksi aina silloin tällöin ja katsotaan, jos innostutaan kisaamaankin tavalla tai toisella.

Vuosi 2016 on ollut koiraharrastuksen kannalta oikein mukava. Toivotaan, että vuodesta 2017 tulee vähintään yhtä loistava!

Vuosi 2017 - me ollaan valmiita!