Kausi 19-20 agilityn parissa on ollut arvokisojen puutteesta huolimatta yksi Hilpin hienoimpia. Onneksi siitä on tallentunut muuallekin kuin muistoihin seuraavia pätkiä.
Nollavoitot alkaa olla jo hieman kiven takana kovatasoisessa maksiluokassa, mutta syyskuussa 2019 Orimattilassa oli erityisen mukavaa voittaa hienosti kannustavan vierasyleisön edessä.
Orimattila, Sari Mikkilän rata, nollavoitto
Joulukuussa syntyi meidän kaikkien aikojen tupla kotikisoissa, hyvä flow molemmilla molempien ratojen ajan. Näitä saa onneksi Tamskilla ihailla vielä kahdesta eri kuvakulmastakin!
Välissä saatiin oppia TamSKin valkkuryhmän kanssa sekä Juha Oreniukselta että Jenna Caloanderilta. Ja kyllä me old school -parina onneksi opitaan ja osataan myös jotakin uusia juttuja ja näistä treeniradoista nautittiin kyllä tosi paljon!
Juha Oreniuksen treeni tammikuussa 2020
Jenna Caloanderin treeniä helmikuussa 2020
Ja yhtä hyvällä meiningillä jatkettiin myös vuoden 2020 ainoiksi isommiksi kisoiksi jääneissä Tampereen EO-karsinnoissa. Tasaista suorittamista häiritsi vain toisella radalla ohjaajan kesken radan pudonnut olkapää ja viimeisellä radalla saatiin muistutus Hilpin turhan vauhdikkaasta kisakeinusta. Olisipa niin siistiä ollut päästä tästä suuntaamaan seuraavaksi Halli-SM:eihin! Meillä oli jo joukkuepaikkakin TamsKille nimettynä, mutta koronavirus päätti tänä vuonna estää nämäkin karkelot.
EO-karsinnat Tampere, A, 0-tulos sija 13./76.
Sitten siirryttiinkin kotipihatreeneihin loppukevääksi. Mutta mahtavaa, että meillä on nyt piha, missä treenailla tekniikkajuttuja! Ja ehkäpä tällä nurmella treenaamisella on ollut vaikutusta myös siihen, että ollaan selätetty meidän luonnonnurmikirous tänä kesänä myös kisoissa ja onnistuttu tekemään jo kolme nollaa tällä meille rimojen kanssa haasteelliselta tuntuvalla alustalla. Hilpillä on ollut varmasti elämänsä koettelevin kevät muuton, ainoaksi lauman koiraksi jäämisen ja taaperon kanssa arjen jakamisen myötä ja kaiken kukkuraksi siltä vietiin lähes kokonaan sen harrastuskin useaksi kuukaudeksi, joten ei voi kun nostaa hattua tämän herkkiksen kyvylle sopeutua. Kevät meni juoksemalla kuntoillessa ja luontoillessa, ihanaa kiireettömyyttä!
Kesän kisojen alettua tämän arvokisattoman kauden kohokohdaksi valikoitui piirinmestaruuskisat Teivossa. Perjantaina käytiin ottamassa nurmialustaa haltuun yhden startin verran ja lauantaina sitten otettiin vielä lämmittelystartti ennen varsinaisia piirinmestaruusratoja. Päällimmäinen tunne näissä kisoissa oli alkuun haikeus. Haikeus siitä, että aika alkaa ajaa meistä ohi nuorten koirien suorituksia katsellessa ja haikeus siitä, paljonko meillä on vielä jäljellä tätä kaikkea. Ennen varsinaisia piirinmestaruusratoja kasasin ajatuksia ja sanoin ääneen ystävälle, että haluaisin niin vain onnistua tällä kertaa. Ja ensimmäisellä radalla onnistuttiinkin meille varsin mukavalla nollasuorituksella! Sijoitus hyppyradalla oli 3./38 ja etenemä 5,53m/s, lieneeköhän meidän yksi nopeimmista lukemista.
Ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun on onnistuminen alla ja pitäisi vielä toisellakin onnistua. Ja vieläkin tuntuu aika uskomattomalta, että oma psyykkaukseni ennen rataa toimi ja sain pidettyä ajatuksen ja liikkeen kasassa vielä toisenkin nollasuorituksen verran, vaikka kauneusvirheitä rataan mahtuikin muutama. Sijoitus toisella radalla 2./43 ja nopeimmalla tuplanollalla meistä tuli maksiluokan piirinmestareita! Moni varmasti ajattelee, että piirinmestaruudet nyt ovat kyläkisat muiden joukossa, mutta meille tavan harrastajille ne ovat jotakin enemmän. Kovin realistisia mahdollisuuksia muuhun mestaruuteen ei meillä enää ole, joten on jotenkin liikuttavan hienoa ajatus siitä, että Hilpikin saa kerran elämässään olla ansaitusti mestari. Vielä se poikkeuksellisen hieno lassiekoira vaan sieltä näytti nuoremmilleen, että on hänen aikansa. Ja kerrankin sen ohjaajakin osasi onnistua juuri oikeassa paikassa tuplasti! Win the right games on ollut näköjään meidän taktiikka koko meidän matalan nollaprosentin kisauralla ja samalla taidetaan mennä vielä niin kauan kun meillä aikaa on :)
Piirinmestaruus20 hyppyrata_nolla
Piirinmestaruus20agirata_nolla
Ei voi kun ihmetellä sitä, kuinka paljon voi yksi koira elämänsä aikana ohjaajallensa antaakaan. Olet Hilpi ihan huikea koira ja me ollaan yhdessä parasta mitä tiedän! Jos saisin valita, niin en koskaan tulevaisuudessakaan kaipaisi juosta ratoja kenenkään muun kanssa, jos me saataisiin olla tiimi aina.
Keinutreeneihin keskittyessämme kisailtiin vielä kesäloman päätteeksi TamSKin hyppykarkeloissa ja sieltä kisakirjaan tuli yksi nollavoitto!
Ilolla ja innolla syksyn agilitya kohti!
