Sivut

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Vuosi 2018 -check!

Harrastusvuosi 2018 on saatu päätökseen ja se onkin ollut edeltäjiään erityisempi kaikin puolin. Jos nyt aloittaisi tilastointipuolesta, niin agilitystartteja Hilpin kanssa meille kertyi yhteensä 41, joista nollia 11, eli tämän vuoden nollaprosentti on kuin onkin paras tähäastisista, vaikka edelleen jokseenkin vaatimaton, 27%. Arvokisoissa (halli-SM ja SM) ei tänä vuonna nollia tehty, mutta vähäisillä virheillä ja loistavien joukkuetovereiden ansiosta mitalit kaulassa kotiuduttiin molemmista tapahtumista, mahtavaa! Hilpi myös tuplavalioitui alkuvuodesta rotunsa neljäntenä edustajana Suomessa, hieno savutus sekin.

kuva Tytti Käyhkö

kuva Tytti Käyhkö

kuva Tytti Käyhkö


Itse arvokisoihin kykeneminen oli meille vuonna 2018 jo saavutus sinänsä, sillä raskausoireeni pahoinvointeineen ja liitoskipuineen tekivät harrastamisesta kohtuullisen haastavaa koko keväänä. Agility olikin oikeastaan ainoa liikuntamuoto, jota kykenin keväällä ja alkukesällä tekemään sen tuoman adrenaliinin turvin, vaikka jokunen kisastartti ja omatoimitreenaaminen jäikin väliin. Ja toisaalta kisoissa tuli onnistumisia jopa totuttua enemmän alkuvuonna, merkillistä sisua ja maha-asukin tsemppiä! Elokuun alusta jäin pois kisakentiltä ja kunnon treeneistä. Harrastuksen tauolle laittaminen tuntui tosi vaikealta, mutta onneksi Hilpille löytyi loistavat lainaohjaajat, joiden kanssa se pääsi jokusen kerran treenaamaan ja muutaman kisastartinkin juoksemaan. Kivasti Hilpi kyllä kulkee laina-ohjaajankin matkassa, vaikkei se koskaan ennen tätä syksyä ollut tehnyt agilitya kenenkään muun kuin oman ohjaajan kanssa. Ja kyllähän me jonkinlaista treenaamista innostuttiin muutaman kerran ilman juoksuaskeleitakin yhdessä tekemään molempien mielen virkistykseksi, panostettiin taitoihin. Treeniä syyskuussa 2018

Onneksi Hilpi innostui kesällä uinnista ja sai sillä pidettyä kuntoaan yllä hellepäivinä!




Kun agilitysta piti siirtyä hieman vähemmän riskaabelien harrastusten pariin, ilmoitin Sellan huvikseni Nokian näyttelyyn. Veteraanimummo oli varsin innokkaana ja äänekkäänä esiintyjänä ja saikin tähänastisen näyttelyuransa parhaan näyttelytuloksen, SA:n. Sellan arvostelu oli seuraavanlainen:

"10-vuotias, erinomaisen tyyppinen narttu, Hyvät mittasuhteet ja vahvuus. Puhdaspiirteinen pää, kevyet korvat. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä rintakehän muoto. Liikkuu hyvällä askelpituudella, hieman leveästi edestä." VET2, SA
                                                                                                     Tarja Löfman, Nokia RN 25.8.2018

Sellan kymppivuosi on mennyt muutenkin leppoisissa merkeissä, terveenä ja iloisena!

koirat ovat konkreettisestikin pitäneet yhtä.
Lokakuun alussa Hilpi steriloitiin tämän pakollisen tauon tarjotessa oivan tilaisuuden tähän. Operaatio tehtiin tähystämällä ja sujui hyvin, kuten myös toipuminenkin. Kipua ei tälle jäntevälle tyypille syntynyt muusta kun hiilidioksista vatsaontelossa, mutta siihenkin saatiin helpotus operaatiopäivän iltana pienellä lisälääkityksellä. Hilpi ei ollut missään vaiheessa yhtään kiinnostunut haavoistaan ja pääsi varsin pian taas jo liikkumaan aktiivisesti. Toistaiseksi en ole myöskään havainnut mitään muutoksia karvassa tai painossa, ehkä Hilpi on aavistuksen vähemmän tosikko nyt ollut viime aikoina.

Aina valmis toimintaan <3















Koirien laumaelämän mullistus tapahtui sitten lokakuun lopulla pienen kenneltytön liittyessä joukkoomme. Toistaiseksi kaikki on mennyt kuitenkin enemmän kuin hyvin yhteiselon suhteen, miten sopeutuvaisia koirat ovatkaan <3. Kumpikaan koira ei ole erityisemmin osoittanut stressaamisen merkkejä eivätkä kyllä sen suurempaa kiinnostustakaan vauvaa kohtaan. Huomiota toki hakevat entistä hanakammin etenkin kyläilijöiltä. Tilannetta on auttanut se, että koiria on pyritty koko ajan aktivoimaan entiseen tapaan lenkein eikä kumpikaan ole ääniärtyisää sorttia. Vaunulenkeissä oli alkuun pähkäilemistä hihnojen kanssa, kun tytöt eivät juuri ole tottuneet hihnan varressa asvalttiteitä kuluttamaan, mutta siitäkin on alkanut jo tulla päivittäistä rutiinia. Ilo otetaan aina irti, kun päästään metsään juoksemaan! Koirien näkökulmasta haastavimmat ajat ovat varmasti vasta edessäpäin, mutta uskallan jo luottaa yhteiselon onnistumiseen jatkossakin.



Hilpi juhli joulukuun alussa synttäreitään.


Pikkuhiljaa alamme kohottaa taas kuntoa ja tekemään kunnollista paluuta intohimomme pariin Hilpin kanssa. Kun kevyet juoksuaskeleet tuntuivat jo hyviltä ja terapeuttisilta, ilmoitin meidät vielä vuoden viimeisiin kisoihin kotihallille viiden kuukauden tauon jälkeen. Ja voi Hilpi-murunen, kuinka upeasti hän liitelikään, tuplan arvoisesti. Ja voi liikutus sitä loistetta Hilpin silmissä, kun pääsemme taas yhdessä juoksemaan! Arvokisaunelmia vuodelle 2019 ei tarvitse toistaiseksi tauosta huolimatta myöskään haudata, jos tähän malliin onnistumme jatkamaan. SM-tuloksia on kasassa jo puolet tähän kauteen!

TAMSK 291218 A

TAMSK 291218 B nollatulos, sija 5

TAMSK 291218 C nollatulos, sija 2

TAMSK 291218 D

Vuosi 2018 kasvatti kyllä paloa harrastusta kohtaan entisestään. Ihanaa, kun päästään taas vuonna 2019 tekemään sitä mistä tulemme niin onnellisiksi. Toivotaan huikeita hetkiä ja terveitä aikoja tällekin vuodelle koko tiimillemme!

kuva Tytti Käyhkö


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti