Sivut

perjantai 28. elokuuta 2020

Videotallenteita syksystä kevään kautta kesään ja PiirM2020 Hilpi

Kausi 19-20 agilityn parissa on ollut arvokisojen puutteesta huolimatta yksi Hilpin hienoimpia. Onneksi siitä on tallentunut muuallekin kuin muistoihin seuraavia pätkiä.

Nollavoitot alkaa olla jo hieman kiven takana kovatasoisessa maksiluokassa, mutta syyskuussa 2019 Orimattilassa oli erityisen mukavaa voittaa hienosti kannustavan vierasyleisön edessä. 

Orimattila, Sari Mikkilän rata, nollavoitto


Joulukuun synttärisankari


Joulukuussa syntyi meidän kaikkien aikojen tupla kotikisoissa, hyvä flow molemmilla molempien ratojen ajan. Näitä saa onneksi Tamskilla ihailla vielä kahdesta eri kuvakulmastakin!

Tuplanolla joulukuu 2019


Välissä saatiin oppia TamSKin valkkuryhmän kanssa sekä Juha Oreniukselta että Jenna Caloanderilta. Ja kyllä me old school -parina onneksi opitaan ja osataan myös jotakin uusia juttuja ja näistä treeniradoista nautittiin kyllä tosi paljon!

Juha Oreniuksen treeni tammikuussa 2020

Jenna Caloanderin treeniä helmikuussa 2020


Ja yhtä hyvällä meiningillä jatkettiin myös vuoden 2020 ainoiksi isommiksi kisoiksi jääneissä Tampereen EO-karsinnoissa. Tasaista suorittamista häiritsi vain toisella radalla ohjaajan kesken radan pudonnut olkapää ja viimeisellä radalla saatiin muistutus Hilpin turhan vauhdikkaasta kisakeinusta. Olisipa niin siistiä ollut päästä tästä suuntaamaan seuraavaksi Halli-SM:eihin! Meillä oli jo joukkuepaikkakin TamsKille nimettynä, mutta koronavirus päätti tänä vuonna estää nämäkin karkelot. 

EO-karsinnat Tampere, A, 0-tulos   sija 13./76.

EO-karsinnat Tampere, B

EO-karsinnat Tampere, C


Sitten siirryttiinkin kotipihatreeneihin loppukevääksi. Mutta mahtavaa, että meillä on nyt piha, missä treenailla tekniikkajuttuja! Ja ehkäpä tällä nurmella treenaamisella on ollut vaikutusta myös siihen, että ollaan selätetty meidän luonnonnurmikirous tänä kesänä myös kisoissa ja onnistuttu tekemään jo kolme nollaa tällä meille rimojen kanssa haasteelliselta tuntuvalla alustalla. Hilpillä on ollut varmasti elämänsä koettelevin kevät muuton, ainoaksi lauman koiraksi jäämisen ja taaperon kanssa arjen jakamisen myötä ja kaiken kukkuraksi siltä vietiin lähes kokonaan sen harrastuskin useaksi kuukaudeksi, joten ei voi kun nostaa hattua tämän herkkiksen kyvylle sopeutua. Kevät meni juoksemalla kuntoillessa ja luontoillessa, ihanaa kiireettömyyttä!










Kesän kisojen alettua tämän arvokisattoman kauden kohokohdaksi valikoitui piirinmestaruuskisat Teivossa. Perjantaina käytiin ottamassa nurmialustaa haltuun yhden startin verran ja lauantaina sitten otettiin vielä lämmittelystartti ennen varsinaisia piirinmestaruusratoja. Päällimmäinen tunne näissä kisoissa oli alkuun haikeus. Haikeus siitä, että aika alkaa ajaa meistä ohi nuorten koirien suorituksia katsellessa ja haikeus siitä, paljonko meillä on vielä jäljellä tätä kaikkea.  Ennen varsinaisia piirinmestaruusratoja kasasin ajatuksia ja sanoin ääneen ystävälle, että haluaisin niin vain onnistua tällä kertaa. Ja ensimmäisellä radalla onnistuttiinkin meille varsin mukavalla nollasuorituksella! Sijoitus hyppyradalla oli 3./38 ja etenemä 5,53m/s, lieneeköhän meidän yksi nopeimmista lukemista.

Ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun on onnistuminen alla ja pitäisi vielä toisellakin onnistua. Ja vieläkin tuntuu aika uskomattomalta, että oma psyykkaukseni ennen rataa toimi ja sain pidettyä ajatuksen ja liikkeen kasassa vielä toisenkin nollasuorituksen verran, vaikka kauneusvirheitä rataan mahtuikin muutama. Sijoitus toisella radalla 2./43 ja nopeimmalla tuplanollalla meistä tuli maksiluokan piirinmestareita! Moni varmasti ajattelee, että piirinmestaruudet nyt ovat kyläkisat muiden joukossa, mutta meille tavan harrastajille ne ovat jotakin enemmän. Kovin realistisia mahdollisuuksia muuhun mestaruuteen ei meillä enää ole, joten on jotenkin liikuttavan hienoa ajatus siitä, että Hilpikin saa kerran elämässään olla ansaitusti mestari. Vielä se poikkeuksellisen hieno lassiekoira vaan sieltä näytti nuoremmilleen, että on hänen aikansa. Ja kerrankin sen ohjaajakin osasi onnistua juuri oikeassa paikassa tuplasti! Win the right games on ollut näköjään meidän taktiikka koko meidän matalan nollaprosentin kisauralla ja samalla taidetaan mennä vielä niin kauan kun meillä aikaa on :)

      kuva Samuli Huikuri

Teivo 25.7.2020 rata A

Piirinmestaruus20 hyppyrata_nolla

Piirinmestaruus20agirata_nolla



Ei voi kun ihmetellä sitä, kuinka paljon voi yksi koira elämänsä aikana ohjaajallensa antaakaan. Olet Hilpi ihan huikea koira ja me ollaan yhdessä parasta mitä tiedän! Jos saisin valita, niin en koskaan tulevaisuudessakaan kaipaisi juosta ratoja kenenkään muun kanssa, jos me saataisiin olla tiimi aina. 


Keinutreeneihin keskittyessämme kisailtiin vielä kesäloman päätteeksi TamSKin hyppykarkeloissa ja sieltä kisakirjaan tuli yksi nollavoitto! 

Tamsk 100820 nollavoitto

Tamsk 100820_b-rata

Tamsk 100820_c-rata


Ilolla ja innolla syksyn agilitya kohti!

lauantai 22. helmikuuta 2020

Hyvästi ystäväni

Vaikea sanoa oikein mitään, vaikka tämä tarina ansaitsee päätöksensä täällä. Sellalla olisi ylihuomenna 12-vuotissynttärit, mutta niin epäreilulta kuin se yhä tuntuukin, niitä ei enää päästä yhdessä juhlimaan. Sen sijaan vajaa kuukausi sitten jouduttiin tekemään elämän raskain päätös ja päästämään Sella pois meidän luota. Miten koira, joka tuntuu olleen läsnä aina, mitä aikuiselämä on tullessaan tuonutkaan, voi vain yhtäkkiä olla poissa.  Sitä me päivittäin mietitään. Miksei se päässytkään viettämään leppoisia kesäpäiviä omassa uudessa pihassa ja nuuskuttelemaan uusien lenkkimaastojen hajuja. Miksei se elänytkään niin vanhaksi, vaikka se on aina ollut niin hyvässä kunnossa. Miksi meidän alkuvuosi oli niin kiireinen, ehdinkö ollenkaan rapsuttaa sitä tarpeeksi ja tiesikö se lähtiessään, kuinka tärkeä se on meille kaikille. Ehkä se kuitenkin tiesi.

Kiitos Sella, kun olit meidän. Aina niin kiltti, kaunis, lempeä ja leppoisa frisbeemestarimme, kiitos kun kuljit kanssamme joka paikkaan, tutustutit uusiin ihmisiin ja harrastuksiin, teit kodista kodin. Ikävä.



    Cinnaberry's Waltzing Trough, Sella, 24.02.2008 - 01.02.2020
















joulukuu 2019





Koskaan ei tiedä milloin se viimeinen yhteinen hetki tulee, onneksi joitain niistä saa kuitenkin talteen.

Sellan ja Sarin viimeiset agiliitelyt tammikuussa 2020




Lauantaina 1.2.2020 Sellalla diagnosoitiin keuhkoissa kasvaimen tapainen muutos, joka aiheutti vakavia hengitysvaikeuksia. Vielä edellisenä päivänä tehtiin pidempi metsälenkki ja leikittiin pallolla, kuten tavallista.  Hiljalleen hän oli syksyn mittaan alkanut olla enemmän omaan maailmaansa uppoutuneena, mutta saimme onneksi loppuun saakka pitää Sellan sellaisena iloisena ja huolettomana  murusena ilman sen suurempia vanhuuden vaivoja.

torstai 12. syyskuuta 2019

Kolmet SM:t ja uudenlaista arkea

Intoa olisi ollut päivittää jo useampaan otteeseen tännekin koiraharrastusmuistojamme, mutta aikaa ei vain ole löytynyt. Vaikka pääasiassa elelemme aika lailla lapsen ympärillä pyörivää perhearkea, niin on me sentään ehditty harrastamaankin jonkin verran Hilpin kanssa. Kuluneen vuoden aikana on onnistuttu kisaamaan jo kolmet SM:tkin! Koostan tähän nyt kuvia ja videoita keväästä syksyyn.










Sellan synttäreitä juhlittiin helmikuussa <3
Tammikuussa kisailtiin Ylökillä edelleen tauolta paluun huumassa.

Vuoden ensimmäiset arvokisat olivat halli-SM-kisat ja EO-karsinnat maaliskuussa Vantaalla.Näistä ei liikoja muisteltavaa jälkipolville jäänyt, intoa osallistua oli enemmän kuin sillä hetkellä taitoa ja unta onnistua. Ihanaa, kun Elina ikuisti muistoja täältä.









Huhtikuussa kisailtiin omalla hallilla muutamaan otteeseen ja jokunen nollakin mukaan tarttui. Hilpi Hilpin radalla huhtikuussa 2019. Seuraavat arvokisat olivat piirinmestaruudet ja niihin saatiinkin ihan mukava tsemppi aikaiseksi. Ensimmäisen puhtaan (ja viimeisen tarvittavan SM-nollan) radan jälkeen oli kyllä fiilis kohdillaan, mutta niin vain mestaruusmahdollisuudet karisivat pieneen huolimattomuusvirheeseen toisella radalla. Onneksi meillä riittää kokemusta näistä pikkulipsahduksista :D 



Joukkuekisassa Hilpi-täti piti bc-nuorison ruodussa ja saatiin hopeamitalit kaulaan muistoksi päivästä.
Huiman Tarmokkaat ja Hilpeät Syypäät

Ihanan lämpimän toukokuun liitelyitä Valkeakoskella. Kuvat  Irene Erling ja Katariina Tenhunen. 




Kesä-heinäkuussa juostiin muutama kisastartti ja mökkeiltiin. 

Hilpi colliemestaruuksissa Kouvolassa kesäkuusa 2019. Kuva Minna Saarinen.




Uutena juttuna tutustuttiin kesällä myös Agilityn Games-luokkiin ja aloitettiin kisaura suoraan SM-kisoista Vierumäeltä. Ilmoittauduin vain Gambleriin, koska sitä oltiin kerran jopa etukäteen treenattu, Snookerin pohtimisen jätin suosiolla vielä tulevaan. Ja tämä oli kyllä niin virkistävä ja koukuttava kokeilu, oisipa näitä kisoja enemmänkin Suomessa! Gambler-radan suunnittelu ajoituksineen oli kyllä haastavaa, mutta meillä ei mennyt tällä kertaa kuin yksi sadasosa pieleen se, että oltaisiin ehditty loppugamblen isot pisteet vielä saamaan. Kyllä, yksi sadasosa. Onneksi alkuosiosta jäi pisteet saamatta puomilta, joten palkintosijoja ei oltaisi kuitenkaan hätyytelty, vaikka sadasosa nopeammin oltaisiin maaliin tultukin. Mutta on tämä melkoista urheilua, saatiin vähän tuntumaa Juha Miedon tunnelmiin, kun hän hävisi aikanaan olympiakullan sillä kuuluisalla sadaosalla.

Gamblers-radan loppu niin lohdullisella ääniraidalla :)





Takut 170819
Kesäkausi huipentui Agilityn SM-kisoihin Vantaalla. Viimeistelytreeninä käytiin juoksemassa Takkujen kisat edellisenä viikonloppuna ja ja niissä sai todeta kontaktien olevan kunnossa isoihin karkeloihin. Noh, esikisoja lukuunottamatta kontakteille ei ollut asiaa tänä vuonna, koska sekä yksilö- että joukkuesuoritus jäi karsintahypäriin. Ohjaaja hosui muutaman kohdan ja Hilpi ei oikein tullut alustan kanssa sinuiksi koko viikonloppuna, mikä saattoi jokusen riman verottaa ja yksi ikävä liukastuminenkin matkaan mahtui. Mutta olipahan huiput arvokisaradat suunnittelultaan tänä vuonna - sai juosta ja jouduin pois mukavuusalueeltaani persjättöjen ja takaaleikkauksien kanssa. Ja ne vielä onnistuikin ja oma jalka kulki! 



Kuva Mageekuva, Rita Larjava

Kuva Mageekuva, Rita Larjava




Tämänvuotisen SM-rutistuksen jälkeen jäi jotenkin tyhjä olo ja on joutunut pysähtymään sen äärelle, mihin suuntaan tätä harrastusta haluaa viedä. Omat harrastusresurssit ovat tässä elämäntilanteessa entistä rajallisemmat ja nollat ovat olleet taas kiven alla kisoissa - turhauttavaa. Haluaisin niin pystyä ravistamaan kaikki tulos- ja suorituspaineet pois ja alkaa vain nauttia vielä, kun meillä on Hilpin kanssa mahdollisuus tätä tehdä. Loppujen lopuksi mitä tuloksiin tulee, me ollaan jo saavutettu kaikki se ja enemmäkin, kuin mistä olen koskaan osannut unelmoida collien kanssa. Menestyksen sijaan haluan tavoitella sitä tunnetta, joka alunperin tähän lajiin on koukuttanutkin ja mitä Hilpin kanssa on saanut kokea tämän uskomattoman matkan varrella. En oikein tiedä, kannattaako näitä viimeisiä yhteisiä agivuosia haaskata pelkkään kisatavoitteesta toiseen etenemiseen ja kuinka palkitsevaa se loppujen lopuksi olisikaan. Mitä jos vaan antaisi mennä täysiä ilman varmisteluja ja katsoisi, mihin taidot riittää milläkin radalla, oli se sitten treeneissä tai kisoissa. Ja jos ranking-sijoitus tai nollat ei riitä arvokisoihin, niin haittaakos tuo, jos jokaiselta kisaradalta poistuu niin, että voi kokea haastaneensa itseään ja koiraa. Me halutaan vielä loistaa, mutta tulostaulun loiste ei pelkästään riitä. Toki toivon, että vielä jatkossakin pääsemme kokemaan hienoja arvokisatapahtumia ja -ratoja, mutta ne täytyy nyt siirtää pois harrastuksen keskiöstä ja nauttia enemmän taas hetkestä.


Tiimi <3

Parasta meidän arjessa on tällä hetkellä metsäretket. Kulunut vuosi mullistuksineen on tuonut väsymystä mutta myös niin paljon onnellisuutta, josta koiratkin toivottavasti saavat osansa näissä yhteisissä hetkissä luonnossa ilman kiirettä. Olen niin iloinen siitä, kuinka hienosti nämä kaksi ovat sopeutuneet kaikkeen uuteen ja koirien ja lapsen yhteiseloa ei ole tarvinnut stressata. Ja vaikka ajanpuute omaa sydäntä särkeekin aina aika ajoin, tiedän, että ne antavat anteeksi sen ja ottavat ilon irti järjestyneestä yhteisestä ajasta. Muruseni.