Pallomerta ja muuta mukavaa

Olipa meillä hauskat tokotreenit eilen! Varsinaisia tokojuttuja tehtiin oikeastaan tosi vähän, sen sijaan keskityttiin jumppamaan aivoja ja samalla vähän kroppaa. Oltiin nimittäin uudessa treenitilassa, jossa oli kaikkia hauskoja temppuilutelineitä, joita tarjoamisen kautta lähdettiin kokeilemaan. Hilpi pääsi kunnolla aivovoimistelemaan kun piti muun muassa miettiä, mitä maassa pystyssä olevan autonrenkaan kanssa pitäisi tehdä. Kaikkea kaatamisesta ja yliloikkimisesta lähtien se tarjosi, kunnes sitten kerran vahingossa nenä osui renkaan läpi ja palkka lensi. Sen jälkeen voi vaan arvata mitä tapahtui - pieni collie kulki renkaan läpi ees taas onnesta soikeana :) Lisäksi kokeiltiin erilaisia kiipeilytelineitä, joissa piti olla tarkkana mihin tassunsa laittaa. Hilpi malttoi hienosti keskittyä ja asetella tassunsa oikeisiin kohtiin. Kiikkulauta oli myös hauska, kun sitä sai pamautella, mutta kyllä sen päällä tasapainottelukin onnistui.

Kaikkein erikoisin juttu oli kyllä koirien oma pallomeri. Hilpi oli ensin sitä mieltä, että tuonne en mene, kun näyttää niin epäilyttävältä. Mutta kun se kerran sinne nostettiin ja siellä se sai kaivella nameja pallojen seasta, niin seuraavalla yrityksellä se hyppäsikin sinne varsin riemuissaan eikä olisi pois tahtonut tulla. Myös dobopallojännitys selätettiin tällä kertaa ja Hilpi taituroikin sen päällä jo jokusen tovin ihan mielellään. Hilpi ei mikään maailman rohkein ja rämäpäisin koira ole, joten oli kyllä mukava huomata sen itseluottamuksen kasvavan tällaisissa harjoituksissa.

Ollaan oikeasti vähän innostuttu nyt tuosta tokosta, kun on tehty kurssilla pääsääntöisesti kaikenlaisia uusia juttuja molemmille. Viime viikolla saatiin noutoa jo askel eteenpäin kapulallakin ja alettiin myös treenata merkkiä tarjoamisen kautta. Paikkamakuuta on tehty myös vaihtelevilla häiriöillä ja se on kyllä jo nyt tosi varma. Myös luoksetulon harjoittelu aloitettiin vaihtelevasti vauhtia ja eteentuloa treenaten. Ja luoksepäästävyyskin sujui Hilpiltä jo melkein kuin vanhalta tekijältä. Vielä kun joku opettaisi koiran seuraamaan, niin tästähän voisi kisalajiakin harkita :)

Lähiaikoina ollaan tutustuttu aina vaan paremmin meidän lähimaastoihin ja tällä hetkellä ei kyllä harmita yhtään, että ollaan siirrytty pois kaupunkikeskustan läheisyydestä. Lenkit sujuvat nyt entistä mukavammin täällä "maalla" :)

Tänään saatiin pakkasta ja aurinkoa lenkkikaveriksi!

Lomalla vierailtiin myös Lahdessa sukuloimassa. Tytöt pääsivät molemmat tällä kertaa myös isomummolaan palvelutaloon iloa tuomaan. Lisäksi oltiin lastenhoitajana serkkupojalle, Sella muun muassa näyttää mallia kiipeilystä.

Agilityrintamalla kuuluu myös oikein hyvää. Pääsimme Hilpin kanssa talvikaudeksi treenaamaan Takkujen nuorten koirien valmennusryhmään, jossa otetaan taas tekniikoita ja esteitä haltuun Tanjan opastuksella. Tavoitteena talvikaudelle on kehittyä ohjaajana teknisesti ja radanlukutaidollisesti ja toisaalta lisätä koiran itsenäistä esteosaamista kontakteilla ja kepeillä. Keskitytään myös löytämään se oma tyyli ja tekeminen agilityssa ja pidetään hauskaa treenatessa, kuten tähänkin asti. Sellallakin on talvikaudeksi ryhmäpaikka, vaikka vähän mietin, että tyydyttäisiinkö vain omatoimitreeneihin. Toisaalta Takkula on Sellasta niin kiva treenipaikka ja sillä on siellä aina hauskaa, että mikäs siinä on sen kanssa käydä ratoja juoksemassa, kun siltä tuntuu.

Me osataan!

Lauantaina kisailtiin lähes naapurissa Tamskin tallilla kolmen startin verran Hilpin kanssa. Jos viime kisoissa fiilis ja varmuus oli vähän hukassa, niin näille radoille saatiin kyllä avuksi se kuuluisa rauha, ja selviydyttiinkin mukavasti Wutrichin Johannan varsin perinteisistä ykkösluokan radoista. Toki esteosaamisen ja ohjauksien (takaaleikkaus, vekkaus!) parantamiseen saatiin taas treeni-ideoita näiltäkin radoilta, mutta hyvän mielen ratoja oli kyllä kaikki. Ja mistä voi olla erityisen ylpeä ohjaajana, niin yhtään rimaa ei tullut alas koko kisoissa - maltoin olla rynnimättä esteille ja luotin koiraan :)

Ennen ratoja otettiinkin taas käyttöön Hilpin kanssa rohkeusravistelut, eli leikin kautta haettiin tsemppiä, mikä tuntui toimivalta ratkaisulta hallikisoihin. Ulkokisoissa ja treeneissä virettä on hyvä ollut pitää matalammalla, mutta halliolosuhteet ovat ehkä vielä sen verran jännittävämmät, että pieni rohkeusapu ei ole haitaksi.

Ensimmäisellä radalla parasta oli keinu, Hilpi kuunteli ja erotti sen puomista! Virheet kerättiin takaaleikkauksista, A:lla tein sen aivan liian myöhään ja kepeillä Hilpi ei sen perään spurttaamista vielä kestänyt. Tulos siis 10 ja joitakin miinussekunteja. Video A-radasta

Toisella radalla alkua tuli pähkäiltyä jokusen kerran, mutta oma ratkaisu tuntui sujuvalta, jospa sitä vähän alkaisi oppia tuota radanlukua Hilpin näkökulmasta :) Rata tuntui tosi hyvältä aina keppien päähän saakka, mutta keppien jälkeen yrittämäni vekkauksen Hilpi luki takaakiertona, mikä ei ollut kyllä eka kerta. Vekkaukset siis treenilistalle ohjaajalle! Hylly alla, niin keskittyminen hieman herpaantui ja keinusta ei tullut varoiteltua tarpeeksi ajoissa ja seurauksena lentokeinu. Hilpi sitten päätti esitellä siinä keinutaitojaan jokusen kerran, joten onnistuneen suorituksen jälkeen poistuttiin radalta pikaisesti. B-rata

Vikaan rataan tutustuessa oli jo kyllä sellainen fiilis, että tämä me selvitetään kunnialla. On mahtava tunne, kun uskaltaa luottaa koiraan ja sen osaamiseen ja kykenee itse pysymään rauhallisena ohjauksessaan. Olisihan meidän meno voinut aavistuksen sähäkämpääkin olla, mutta parempi nyt näin, että ei hosuta. Tältä radalta saatiin hyvän fiiliksen lisäksi myös kisakirjaan ensimmäinen merkintä puhtaasta suorituksesta ajassa -12,59. Ihan ei palkintopallille riittänyt aika, mutta onneksi sijoituksista ei tarvitse vielä kilpaillakaan. Myös kisakaverit Santtu ja Anne tekivät nollan radalta, joten tuloslistalla  on mukava nahkaedustus :)  C-rata

Olipas hyvän mielen kisat, varmasti myös siksi että kisaseura oli kohdillaan! Kisojen jälkeen käytiin vielä vähän esittelemässä uusia kotikulmia Annelle ja Santulle ja otettiin muutamat poseerauskuvat kaveruksista. On nuo nahkat vaan niin ihania ja kauniita koiria <3

"Perhepotretti" :)

nollakoirien poseeraus

Treenaamisen makua!

Kuluneen parin viikon aikana on päästy takaisin treenaamisen makuun, omien mussukoiden kanssa treenailu on kyllä niin mukavaa. Agilityn lisäksi on kasvatettu treenirepertuaaria Hilpin osalta myös tokossa, sillä aloitettiin tokokurssi Koirakoutsilla. Hilpi olikin oikea murunen ekoissa tokotreeneissä. Vaikka vieras halli ja samaan aikaan treenaavat muut koirakot aiheuttivat alussa pientä puhinaa, niin lopputunnista Hilpi kykeni jo makoilemaan niinä aikoina, kun ei tehty mitään. Ja silloin kun neiti on hommissa, niin kaikki häiriöt häviävät ympäriltä täysin.

Hilpi oppi ekalla kurssikerralla kosketusalustan, joka siirrettiin myös hypylle. Hyppy olikin, yllätys, Hilpistä niin kiva juttu, että sinne varastamista sai toppuutella. Lisäksi treenailtiin perusasentoa ja hienosti kontakti säilyi vaikka kouluttaja teki häiriötä ympärillä. Seuraamista tsekattiin myös sen verran, että todettiin ohjaajalla olevan aika paljon harjoiteltavaa tässä asiassa :) Loppuun tehtiin Hilpin elämän eka tokon paikkamakuu ja vielä näinkin isossa häiriössä. Mutta siellä se vain pysyi rivissä, vaikka itse liikuskelin paikasta toiseen ja kävin välillä palkkaamassa, vieruskaveri liikehti ja sitä käytiin jatkuvasti palkkaamassa ja uusimassa käskyä ja viereisellä kentällä tapahtui kaikenlaista.

Toisella treenikerralla häiriötä kasvatettiin paikkamakuussa niinkin paljon, että kouluttaja meni makaamaan sen viereen, taputtelemaan lattiaa, kutsumaan sitä nimeltä ja houkuttelemaan  namilla. Pari kertaa se tähän lankaan meni, mutta hoksasi kyllä aika pian jutun juuren. Tällä viikolla aloiteltiin myös noutoa (läksyksi nostoharjoituksia eri esineillä) ja treenailtiin takapäätä. Toko sopii kyllä tällä hetkellä Hilpille juuri siinä mielessä, että päästään treenaamaan tuota vireen hallintaa ja Hilpi pääsee tekemään erilaisia viretiloja vaativia tehtäviä. Ja täytyy kyllä sanoa, että melko hienosti se pystyy tilanteen mukaan itse olotilaansa säätelemään työskennellessään. Tarvittaessa kiihdytään nollasta sataan ja tarjotaan vaikka mitä temppuja mutta toisaalta kyetään myös pitämään maltti, jos tehtävä sitä vaatii. Sellainen yli-innokas tättähäärähän se perustekemiseltään on, mutta mielummin pidetään tuo ilme kun tehdään tokoilusta liian vakavaa.

Agilityssa on otettu koppi viime kisoista ja treenattu nyt putkiin takaaleikkauksia, rimojen pitoa huonoilla ohjauksilla, hypyn tarjoamista ja keppejä ja kontakteja. Näin vihdoin videolta viime kisat ja eipä se meno jälkeenpäin niin toivottomalta näyttänyt, kuin miltä se kisapaikalla tuntui. Oikeastaan radoilla oli paljon hyviäkin kohtia, tein jopa elämäni onnistuneimman kisavalssin :) Eläintenpäivän kunniaksi käytiin muutto tohinan keskellä hallilla, ja näistä treeneistä koostiin videonkin pitkästä aikaa. Videointi silloin tällöin on kyllä enemmän kuin tarpeen, että pystyy havahtumaan toistojen määrään (helposti tulee huomaamatta tehtyä ihan liikaa, pöh) ja onpa tuo omille virheillekin aika armoton :)

Sellalla on ollut pientä virtsankarkailuongelmaa, joten viime lauantaina vierailtiin myös eläinklinikka Oivassa Pirkkalassa. Ja tuon vierailun jälkeen on kyllä selvää, missä asioimme jatkossakin tarpeen vaatiessa. Vaikka Sella perinteisesti on kovin ennakkoluuloinen kaikkia tutkimuksia kohtaan, niin Oivaan se varmasti menee jopa ihan mielellään jatkossakin, niin perusteellisesti siitä pidettiin siellä huolta.  Vaivan syytä vielä selvitellään, mutta onneksi syytä suureen huoleen ei ole. 

Lauantaina asetuttiin myös uuteen kotiin. Alkuviikosta täällä vielä tepsutteli muuttolaatikoiden keskellä hieman hämmentyneitä otuksia, jotka seurasivat joka paikkaan perässä. Nyt alkaa jo rentoutumista olevan havaittavissa, kun ei ihan aina tarvitse samaan huoneeseen änkeä, vaikka huomionkipeyttä onkin enemmän kuin tavallisesti. Ulkona olo on jo kotoisaa, oma pikkupiha on vallattu ja Sella on ehtinyt jo naapurinkin puolelle vierailulle aitausprojektia vauhdittaakseen. Lenkkimetsiä otetaan myös pikkuhiljaa haltuun, hihnoja ei ole paljon tällä viikolla tarvinnut käyttää - kuinka ihanaa!