Tätä kirjoittaessa maa on taas valkoinen (kyllä, huomenna on vappuaatto), mutta ehti se kevät piipahtaa jo täällä. Valo <3
Jujun kanssa hassut nassut.
Metsäkuvaukset oli pidettävä heti lumien luovutettua!
Poseerattu on myös vieraalle kameralle. Kuvista kiitos Niiskun omistajalle Leenalle.
lenkkiseurana Niisku ja Nata
Ulkokausi startattiin myös perinteisissä E-HKK:n kevätkisoissa, joissa keli oli jokseenkin mielenkiintoinen. Sekä rakeita, räntää, sadetta, tuulenpuuskia ja aurinkoa mahtui samaan kisapäivään. Mutta sepäs ei meitä haitannut, kisoista jäi oikein positiivinen fiilis. Ensimmäisenä ei ole meille paras paikka startata radalle, mutta hyvää harjoitusta kaikkinensa taas tämäkin.
Tunnelmia rataantutustumisesta. Kuva Juha Karimäki, kuvagalleria
Ulkokisakausi korkattiin siis hypärinollalla. Vähän raskas askel itsellä, mutta olipa ilahduttavaa, ettei rimojen kanssa oltu ongelmissa pitkän hallikauden jälkeen. Sijoitus radalla neljäs.
Agiradalla tuli jokunen huolimattomuusvirhe, mm. keinun ylösmeno, mutta puomi ja A oli oikein hyviä. Toisella agiradalla Hilpi pisti vähän rivakammin tassua toisen eteen, siltä kuitenkin harmillinen rimavitonen. A:n kontaktissa oli tällä radalla taas toivomista, jatketaan treenejä.
Viimeisellä hypärillä Hilpi taisi hieman liukastella putkessa. Toivotaan, ettei sen kummempaa kroppaan tullut, onneksi ensi viikolla onkin osteopatiaa tiedossa. Tätä ihmetellessä hylkäännyttiin tällä radalla.
Tänään on lähtenyt hakemus TamSKin sm-joukkueeseen, katsotaan kuinka meidän käy! Rankingia tarkastellessa meillä voisi olla mahkuja joukkueeseen, mutta valinnat tehdään aginollien perusteella, ja niitä meillä olisi voinut kyllä olla enemmänkin. Loppukevään kisaohjelmaa on katsottu maltillisesti harkiten, joka karkeloihin ei onneksi ole tarvetta osallistua!
Monivuotinen agilityunelma on nyt lähempänä kuin koskaan! Viikonloppuna Janakkalassa me tehtiin kuin tehtiinkin Hlpin kanssa se mahdottomalta tuntunut tuplanolla ja tienattiin samalla pääsylippu kesän SM-kisoihin! Olo ei voisi olla riemullisempi, ollaan kyllä niin ansaittu tämä mahdollisuus. Nyt toivotaan, että pysytään terveenä ja päästään kesäkuussa sitten suuntaamaan Lappeenrantaan nauttimaan meidän molempien ensimmäisistä Suomenmestaruuskilpailuista yksilöissä!
Kisat ei oikeastaan olisi voineet mennä tähän kohtaan sopivammin. Ensimmäiseltä hyppyradalta aamutuimaan maltillinen nolla, sijoituksena kolmas. Mahtavinta tässä Hilpin kepeille kokoaminen kovasta vauhdista. Uskalsin luottaa!
Toinen rata oli se jännä paikka ja kyllä tätä jännitystä pitivät yllä Hilpin huisin kamalat kontaktisuoritukset loppuun asti. Menestykseen tarvitaan myös tuuria, ja kun keinunkin Laitisen Arto tulkitsi sääntöjen rajoissa olevaksi, tulokseksi tältäkin radalta nolla ja vielä voitto kaupan päälle. Huh! Olipa radan jälkeen vaikea jäähkäillä, kun ei tiennyt miten päin olisi ollut! Hetken kruunasi vielä palkintojenjako, jossa kannustusjoukot kuuluivat kauas, iki-ihana E-HKK:n porukka <3.
Seuraavat radat saatiinkin siis ihan rauhassa treenata kontakteja, loistavaa! Kolmannella radalla Hilpi tuli vielä läpi A:sta, mutta hetken asiaa tuumattuani jatkoin kuitenkin keinulle, jonka halusin nyt ylivarmaksi suoritukseksi. Tämä korjaussarja todellakin kaivattiin tähän kohtaan ja kyllähän me halutessamme kontaktit osaamme ottaa varmistellen.
Viimeisellä radalla keskityttiin A:han ja vihdoin sekin toimi alas asti. Tältäkin radalta tarkkojen kontaktien kera nollarata ja vielä palkintopallisija, en olisi voinut tyytyväisempänä näitä kisoja lopettaa!
Tämä onnistuminen tuli kyllä ihan täydelliseen saumaan. Nyt voidaan treeneissä keskittyä esteosaamiseen ja testailla vähän 65-rimojakin. Ja keväällä ottaa ulkokisakentät haltuun pyrkimällä huoletta niihin veitsen terällä kulkeviin suorituksiin, jossa kaiken varmistelun voi unohtaa. Töppöstä toisen eteen vaan ohjaajallekin! These girls are on fire ;)!
Talven touhut vaihtuvat kevään kirmailuihin. Kaikkea on taas puuhattu.
Sellalla oli helmikuussa tärkeä työpäivä oppimisinnon ja ympäristön siisteyden ylläpidossa.
Uurastus palkittiin illalla uinnilla.
Sella vietti helmikuun lopussa 9-vuotissynttäripäiväänsä mieluisissa merkeissä. Kakkua, pallo ja kierimistä, mitä sitä muuta koira kaipaakaan merkkipäivänään.
Hiihtoloma hiihdeltiin Ylläksen koiraladuilla. Lunta olikin ikävä! Matkalla taukojumppa tuli tarpeeseen. Lapin luonnossa poluilla oli pysyttävä, ettei uponnut. Tosin välillä oli hauska myös taklata kaveri hankeen.
Kevään aikana koppailutaidot karttuvat!
macarena
Tämän vuoden puolella on tullut huomattua kerran jos toisenkin, ettei kisaaminen ole aina kivaa. Mutta kun uskaltaa mielessään luopua jostakin, vaan ei luovuttaa, niin voikin saada korjaussarjan mielentilaan aikaiseksi ja alkaa taas nauttia koko touhusta.
Vaikeuksien kautta voittoon, valoa tunnelin päässä... miten sen nyt tahtookaan sanoa. Muutama viimeisin kisapäivä on ollut enemmän kuin onnistunut!
Kotikisoissa pitkästä aikaa saatiin ratasuoritus, jossa ei yhteistyö olisi voinut olla parempaa! Maalissa oli enemmän kuin voittajafiilis. Huonoille ei myöskään hävitty ja kanssakisaajien kannustus lämmitti kyllä tuona päivänä mieltä erityisesti. Agilityssa pääsee kyllä kokemaan urheiluhenkeä parhaimmillaan!
Toinenkin Anne Viitasen rata oli meille oikein passeli, harmittava huolimattomuus A:n alastulolla on vaan nyt jokusen kerran kisasuorituksissa kostautunut.
Viimeisellä hyppyradalla sain kerrankin suuni suunnittelematta auki oikeassa kohtaa, kun Hilpi meinasi ennen aikojaan irrota maaliin. Tämä palkittiin voitolla ja hyppysertillä! Hypärit sopivat kyllä meille paremmin, kun niillä ei rytmi katkea kontakteilla. Seuraavana treenitavoitteena onkin saada kontaktit taas vauhdikkaan varmoiksi radan osiksi.
Kontaktireenien kautta seuraaviin kisoihin.
Hyppyradalla lämmiteltiin ja oli paikka paikoin hyvää liikettä! Agiradan otin episrata-ajatuksella, että kunhan kontaktit otetaan kunnolla. No kyllähän ne otettiin, vaikkei niin vauhdikkaasti ja varmasti kuin osaamista olisi. Näköjään kuitenkin se mikä kontakteilla hävitään, käännöksissä voitetaan. Hilpi oli tällä radalla voittamaton!
Nyt kepein kontakti- ja keppitreeniajatuksin eteenpäin!
Syksy on kulunut vauhdilla ja vaihtunut talveen ja vuosiluku siinä samalla liikahtanut taas yhden eteenpäin. Viimeisimpiin kuukausiin on mahtunut monenmoista koirienkin elämässä. Hilpin kanssa on treenattu ja jokusen kerran kisattu agilityssa, mukavia ratoja saatu ratkottavaksemme. Joulukuun alussa Hilpi juhli myös syntymäpäiviään - neiti täytti jo neljä vuotta! Kasasin niin isosti ylpeänä pienestä nahkalassiestani kuvagallerian tiivistämään kulunutta agivuotta Hilpin elämässä:
Kuluneena vuonna ollaan kehitytty tiiminä hurjasti
ja nautittu yhdessäolosta niin arjessa kuin treeneissäkin. Great
minds think alike - me ollaan erottamattomia!
Agiliitely lähti toden teolla kisapuolella lentoon agilityn sm-kisoissa, joissa
onnistuttiin tekemään nolla niin perjantain esikisoissa kuin lauantain
joukkueradallakin. Mahtava ensimmäinen arvokisakokemus!
Heinäkuun helteillä saavutettiin ensimmäinen hyppyserti!
Elokuussa juhlittiin ensimmäistä kolmosten nollavoittoa ja agisertiä.
Hilpin kanssa on syksyllä aloitettu TamSKin agilityn valmennus-
ryhmässä ja jatkettu treenejä myös meidän oman valkun Tanjan kanssa.
Nautitaan jokaisesta treenistä!
Hilpi on kuluneena vuonna pysynyt täysin terveenä yhtä vatsatautia lukuunottamatta. Tästä on
niin kiitollinen olo taas. Terveenä pysyminen on isoin toive myös tulevaisuuden suhteen.
Vaikka viime kesä olikin huikea, tilastollisesti kulunut agivuosi ei ehkä ole enää niin mairittelevan kuuloinen. Hilpin kanssa kisattiin 68 starttia ja nollia radoilta 7. Nollaprosentti siis reilu 10 :). Tällaisilla prosenteilla ei vuoden agikoira-kisoissa kyllä loisteta, jätetään nämä kisat suosiolla tasaisemmille suorittajille ;).
Tulostavoitteet ovat toki toisarvoisia verrattuna siihen, että suurimpana toiveena on saada harrastaa yhdessä terveenä tulevakin vuosi. Taitotavoitteitakaan me ei agipuolella liikoja asetella. Ollaan siitä onnellisessa tilanteessa, että Hilpi oikeastaan osaa jo niin paljon, että tarvitaan sen kohdalla uuden oppimisen sijaan vain ylläpitoa. Juoksu-A toki kiehtoo projektina. Toki sille voisi uutena temppuna opettaa vaikkapa seuraamisen, niin voisi tuota lajirepertuaariakin laajentaa tarvittaessa :D
Synttäriherkut ja -juhlat taas enemmän kuin ansaittuja!
Jokunen loppuvuoden kisarata on tullut videollekin. Välillä tekisi mieli leikata radoista pois se kohtalokas pikkuvirhe, välillä taas katsoo tyytyväisenä, että näinkin ehjiä kokonaisuuksia sitä onnistuu kuitenkin tekemään kerta toisensa jälkeen.
Janakkala 10.12 HR HYL (niin voi Hilpikin näköjään loikata pituuden pitkälle :)) Janakkala 10.12. HYL (note to self: veto ei toimi ja putkijarrua saa rohkeasti käyttää)
Ehkäpä ongelma piileekiin juuri siinä kokonaisuusajattelussa. Oma ajatus ei pysy kisaradoilla kasassa, koska ne näkee yksittäisten kohtien sijaan liian laajoina hallitsemattomina kokonaisuuksina. Täytynee seuraavissa kisoissa keskittyä hallitsemaan vain ne itselle haastavat kohdat kisaradalla ja luottaa siihen, että kaikki siltä väliltä me kyllä hoidetaan rutiinilla.
Loppuvuonna oltiin myös huipuissa valmennuksissa, Tanja ansaitsee kyllä jälleen tuhannet kiitokset meidän kuljettamisesta eteenpäin aina niin mahtavasti tsempaten!
Agilityunia
Sellan loppuvuosi olisi voinut sujua huolettomamminkin ja eläinlääkärin palvelut ovat tulleet taas tutuksi. Juomiskierteestä alkanut tutkimusten sarja johti lopulta sisäelinsairausepäilyjen ja kolmen eri ultrakerran kautta kohtutulehdusdiagnoosiin ja kiireelliseen sterilointiin. Epätoivoa ja suurta huolta sisältäneet viikot saivat kuitenkin onnellisen lopun - Sellan leikkaus sujui hyvin ja se on toipunut nopeasti ja kivuttomasti kaikesta. Sellan mielestä tilanteeseen liittyy vain yksi epäkohta - ruuan määrän vähentyminen! Ollaan siis saatu nauttia nyt toipumisen jälkeen samasta höpsöstä mutta myös varsin nälkäisestä Sellasta!
Kiltti potilas odottaa vuoroaan.
Kuinka onnellinen olo - koettelemusten jälkeen taas yhdessä treenaamassa!
Joulu on Sellan lempijuhla!
Sellan kanssa toiveena ensi vuodelle on ennen kaikkea se, että se pysyy terveenä ja iloisena veteraanina. Varmasti jotakin pientä treenaillaan mielenvirkistykseksi aina silloin tällöin ja katsotaan, jos innostutaan kisaamaankin tavalla tai toisella.
Vuosi 2016 on ollut koiraharrastuksen kannalta oikein mukava. Toivotaan, että vuodesta 2017 tulee vähintään yhtä loistava!
