Kyllä, uskomatonta mutta totta. Sellan kanssa ollaan siis saavutettu meidän ultimaalinen tavoitteemme: kisaoikeus agilityn maksi 3 -luokkaan. Tämä neiti se osaa kyllä yllättää! Juoksutaukoa uumoillessa lähdettiin siis vielä koittamaan onneamme Helsinkiin Purinaopen-cupiin. Ilmoitin Sellan siis edellisenä iltana treenien jälkeen mukaan kisaan, tällainen mahdollisuus kun tarjoutui. Tiistaitreenit olivat jo merkki paremmasta ja tulipahan taas testattua, ettei Sella kovin lämpöherkkä ole agilityradalla. Keskiviikkona siis suunnattiin sukuloinnin kautta Purinalle hellesäässä.
Rata oli Esa Muotkan käsialaa ja kisa-aikataulu aiheutti minulle pieniä yllätyksiä, joten rataantutustuminen menikin sitten kiireessä kesäkengät jalassa :) Sentään ehdin laittaa lenkkarit jalkaan ennen varsinaista suoritusta... Radalla mentiin Sellaksi aika kovaakin vauhtia ja tällä kertaa papikin sai toimia rauhassa kuvaajana. A:n alastulokontakti oli ihan kauhea loikka, joten luulin jo siinä tulleen virheen. Ehdin kuitenkin pelastaa seuraavan esteen ja matka jatkui. Keinulla menetettiin kyllä muutama arvokas sekunti, kun Sellan piti tsekkailla yleisöä siinä kiivetessään. Putken jälkeinen kepeillevienti oli tosi haastava ja sitä kyllä pähkäilin rataan tutustuessa paljon. Päädyin kuitenkin ottamaan riskin ja jättämään avoimen putken suun siihen tyrkylle minun ja koiran väliin. Ja tyrkyllä se olikin ja sinnehän se Sella ohjautuikin, mutta viime hetken pelastus sai neidin kurssin kääntymään kepeille. Jäin sitten jännittämään mitä tästä meille tuomittaisiin. Oli muuten aika superpujottelu Sellalta kisapujotteluksi! Loppusuoralle kaasuttaessa meinasi ohjaaja hieman liukastua (Ne maastojuoksukengät olisi kyllä ihan fiksu hankinta agikengiksi...), mutta maaliin päästiin. Aloin jo sitten orientoitua seuraavaan rataan, kun tuloksia ei kuuluteltu ja olin varma, että jotakin virhettä radalta meille tuli, vaikka hyvä fiilis siitä jäikin. Kun sitten tuloslistat julkaistiin, niin olikin aikamoinen yllätys, että siellä komeili tuloksena nolla ja sijoitus 5./35 ajalla -1,78, mikä vielä oikeutti sertiin! Tuuria siis hieman matkassa meillä, mutta eipä valiteta :) Ehkä sitä kepeillevientisähläystä ei sitten edes kielloksi laskettu ja eihän se sinne putkeenkaan kyllä osunut vaikka lähellä kävikin. Käytiin ottamassa vielä hallin puolella harkka-alueella kontaktitreenit - näihin nyt ruvetaan sitten panostamaan, niin suoritusvarmuus ja -vauhti tästä kasvaa.
Nyt on sitten saavutettu ne tavoitteet, mitä olen uskaltanut meidän agiuralle koskaan asettaa. Ehkä tässä voisi rohjeta vielä uusia tavoitteita pähkäilemään, aloittaen siitä ekasta kolmosluokan nollatuloksesta. Nyt kyllä otetaan loppukesä rennosti ja nautitaan tästä saavutuksesta, kiirettä meillä ei ole eteenpäin :)
Video radasta:
Tänään torstaina Sella on toiminut muun muassa uimaopena 14-viikkoiselle Tristan -kooikerille ja rally-tokoillutkin mukavalla vireellä. Kuvia tuli räpsittyä myös oman rallyryhmän taitavista ja erittäin hyväkontaktisista koirista :)
"Toi on Tristan tassupohjaa eikä koiraa!"
"Kato näin keppiä kannetaan tyyliikkäästi poskessa"
"Ja uinnin jälkeen kuuluu kieriä, kas näin."
Rally-tokoryhmäläisten tyylinäytteitä:
Wilma vauhdissa
Tiitus tarkkana
Emman upea perusasento
Ruutissa on rotikka-asennetta
Välillä mennään vähän kieli keskellä suuta, vai mitä Ella :)
Sulo odottaa hienosti paikallaan
Daniel vielä vähän miettii tullako vai ei.
Sitten kouluttajan ratatreeneistä vielä kuvia, iloisella ilmeellä mennään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti