Pakkaslenkki ja varustautumista

Tänään oli pakko suunnata suoraan töistä auringosta ja pakkaskelistä nauttimaan. Sella vaan siis takapenkille ja nokka kohti Pyynikin maastoja ja rantoja! Nämä talvipäivät ovat kyllä olleet toistaiseksi harvassa, että olisi oikein kameran voinut ottaa mukaan lenkille. Laiskana en vaan viitsinyt vaihtaa putkea lähtiessäni, joten eipä sen kummoisempia kuvia matkaan tällä kertaa tarttunut, mukavia muistoja kuitenkin.

jäänsärkijä

välillä menee touhutessa kieli keskelle suuta

Hanskavaras iskee samantien, kun ne käsistään laskee.

 Samalla reissulla poikettiin myös muutamassa eläinkaupassa hakemassa täydennystä kodin varustetasoon. Uskomatonta, miten shoppailuhimon voi kanavoida myös koiratavaroihin, tätä en olekaan aikaisemmin kokenut. Käytännöllisyyden rajoissa on kuitenkin mielestäni pysytty ja onneksi saadaan myös tavaraa lainaksi ja joitain Sellan palkintoleluja on myös vanhastaan säästetty parempaan tarpeeseen. Ja isännälle ei kerrota näistä pienistä täydennyksistä.

Onkohan nää mulle?

Niin ja miksi tätä tavaraa tarvitaan? Se selviää myös Sellalle reilun viikon päästä. Sella saa kuin saakin siis ihkaoman pikkusiskon! Pian nähdään, kuinka yhteiselo alkaa sujua. Veikkaanpa kuitenkin, että soopelityttönen tuo Sellan elämään enemmän iloa kuin harmitusta, vaikka aluksi voi outoa ollakin.

Tervetuloa kotiin, Hilpi!

Agitreeneistä on vielä mainittava sen verran, että ollaan tosi lähellä suurta läpimurtoa kontakteilla! Pitkään se onkin vienyt, mutta targetti ollaan nyt onnistuttu häivyttämään ja samalla on kadonnut epävarmuus esteen suoritustavasta. Vielä kun ohjaaja muistaisi olla enemmän kuin tarkka vapautuksien kanssa... Mutta mikä helpotus, että ollaan jo voiton puolella tässä asiassa ja päästään tekemään rennommin taas pidempiäkin pätkiä. Toki vielä on paljon vahvistettavaa, mutta selkeää kehitystä on tapahtunut. Tiistain treeneissä päästiin muutaman täsmäharjoittelun (ja yhden ohjaajan ilmalennon) jälkeen jopa puhtaana suorituksena 22 esteen rata ja vieläpä aavistuksen tyylikkäämmillä (ja nopeimmilla) ohjausratkaisuilla varustettuna.  Kylläpä vaan onnistumiset tuovat taas itseluottamusta ja motivaatiota, viime viikolla kun olin jo toteamassa lajia liian vaikeaksi itselleni. Mutta yritetään vielä :) Ehkä ensi kuun kisojakin voisi jo sillä silmällä katsella, kisarutiinia kaivattaisiin molemmat.