Riiviövaroitus!

Kyllä, sellainen täällä meillä tuntuu välillä kasvavan. Tänään oli riiviöiskun kohteeksi joutunut kännykänlaturi, se ainukainen, mikä talosta tällä hetkellä löytyy. Kyseinen riiviö on myös oppinut hyppäämään sohvalle, haukkumaan, kaahaamaan tuhatta ja sataa eteisen ja makuuhuoneen väliä, varastamaan leivän täytteet ja läimimään aamuherätyksen kasvoille. Mutta osaa se olla aika enkelikin ja nukkua suloisia sylinokosia kenen tahansa kainalossa.

Riiviöilme!

söpöläinen

Kumipallona luokses pompin!

Eilen Hilpi pääsi ensimmäistä kertaa myös itse räksytysmestarin oppeihin, kun käytiin tapaamassa Wilmaa. Kuinkas ollakaan, pennun ilmestyminen saikin tämän kiukkukiharan täysin mykäksi. Wilma oli jopa aluksi vallan ihastuksissaan pennusta ja jätti komentamisenkin varsin lievälle asteelle. Hilpiä ei uusi tuttavuus oikein edes kiinnostanut, kaipa se osasi heti tulkita, ettei siitä ole leikkikaveriksi. Sellallehan Wilma on kuin jumala, jota ei parane uhmata (paitsi välillä voi itse vapaana ollessa vähän käydä härkkimässä tuota tosikkotätiä, tämäkin tuli Hiipiäiselle jo esiteltyä). Sella sitten päätti joutessaan hoitaa talovahdin virkaa, kunpa Hilpi ei ottaisi oppia tuosta touhusta.

Kokeilussa vaihtoehtoinen matkustustapa - kuolaus jatkuu, mutta  muuta pahoinvointia ei ole esiintynyt.

En mä kyllä ihan tällaisia tuliaisia pyytänyt, oisko jotain lihaisampaa?

Viime viikko otettiin vähän rauhallisemmin, kun Hilpillä ilmeni vatsavaivoja. Ne ovat toivottavasti nyt selätetty, joten päästään taas touhuamaan enemmän ja opiskelemaan uusia asioita. Kotona Hilpi osaa jo hienosti tulla sivulle ruoka-aikaan ja odottaminenkin sujuu jo niin, että etäisyyttä on saatu muutama metri. Häiriöisemmässä ympäristössä ei vielä voida oikein osaamisella rehvastella, tämä tuli testattua treenihallilla lauantaina :) Mutta pikkuisen edistystä tuli jo lelupalkkausharjoittelussa, ja sainkin kivasti muutaman Hilpistä niin superhauskan mutkaputkisuorituksen palkattua ihan vain repimisleikeillä. Lentävää lelua Hilpi ei oikein ymmärrä saalistaa, mutta kyllä se jo vähän saattaa ottaa maassakin lojuvaa esinettä suuhunsa. Toukokuussa Takuille tulee Vappu Alatalo pitämään motivaatioklinikkaa, joten nyt vaan pitäisi päättää, osallistunko siihen pennun vai Sellan kanssa. No, pääasia kai, että itse osallistun, koska minustahan se on pitkälti kiinni. Haluaisin niin kovasti oppia palkkaamaan noita hyvin!

Tänään iltapäivällä oli taas ihan taivaallisen ihana sää ja onpa niin mahtavaa, että jäälenkkejä pääsee tekemään muutaman sadan metrin päästä kotoa. Kuvasin tällä kertaa hauveleiden touhuja vähän puhelimella (kannattanee vaihtaa video youtubesta hd-laadulle, mikäli haluaa saada jotakin selvää). Niillä oli taas niin hauskaa! Parhaimmat pätkät menevät tietysti aina ohi, mutta tulipa nauhalle ikuistettua ainakin osa tästä riemusta. Hepuleita saa kumpikin vuorollaan :) Tässä ehkä hyvä perustelu sille, miksi kaksin on aina kaunihimpi. Ihana kevät!