Sivut

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Supernahkat!

Loppuviikko on mennyt varsin koiramaisissa puuhissa, ollaan lenkkeilty, käyty agikisoissa ja mätsärimisseilemässä ja Sellan kanssa käytiin myös silmätarkissa. Kerrotaanpa nyt aikajärjestyksessä viikon tapahtumista.

Keskiviikkona käytiin kavereiden kanssa metsälenkillä, jossa nähtiin jo talviturkista luopuminenkin. Tosin ei paimenprinsessoilta, liian kylmää vettä vielä :)

Lutaajat

Kaverit, aiotteko te oikeasti mennä tonne?

Kyllä toi yksi aikoi.

Tilda vesipeto

Sella ja Sellan intohimo, sorsat!
Perjantaina käytiin Sellan kanssa silmätarkissa. Puolitoistavuotta sitten tutkitutin sen silmät epävirallisesti ja silloin molemmista silmistä löytyi näköä haittaamaton, pieni kaihisamentuma. Nyt kun joukkotarkastustilaisuus sattui kohdalle kätevästi, niin käytiinpä varmistamassa tuo diagnoosi. Ja kyllähän sieltä tämäkin lääkäri ne löysi, mutta oli samaa mieltä edellisen kanssa, että ovat stabiileja eikä niitä edes kaihiksi luokiteltu. Sellalla siis terveet silmät myös CEA:n osalta, tosin tämä nyt oli tiedossakin.

Lauantaiaamuna ajeltiin tyttöjen kanssa Hämeenlinnaan. Tiedossa oli agikisat vanhalla kotikentällä ja nahkalenkki ihanissa Aulangon maisemissa. Ulkokisat ovat vaan niin meidän juttu, eipä voi muuta sanoa. Lämppäesteillä Sella tosin vaikutti siltä, että homma lähtee aivan lapasesta, kierroksia oli jokseenkin riittämiin. Mutta kuinka ollakaan, radoilla pää pysyi kasassa ilman, että vauhdista jouduttiin tinkimään. Tuomari Anne Viitanen oli laatinut tapansa mukaiset kiemuraiset vääntöradat, mutta ekaa kertaa minusta ohjaajana tuntui siltä, että takataskussa on oikeasti ideoita näiden suorittamiseen! Ei siis paniikkia ja radalle uskalsi lähteä hyvillä mielin. Eka rata möhlittiin kepeillä ja hyllytettiin mun ohjausvirheestä, mutta olipa voittajafiilis maaliin tullessa, kun koira toimi niin hienosti ja oikeasti tehtiin yhteistyötä! Tokalla radalla tuli harmillinen, tosin vältettävissä ollut, lähtövarastus, mikä sekoitti sitten pakan ja kepit taas olivat Sellalle vaikeat hakea, mutta silti selvittiin rata loppuun, tuloksena 15,03. Eli kaikesta sähläyksestä huolimatta ehdittiin melkein aikaan, jes.  Vika hyppäri sai radan rakennusta katsellessa voivotteluja puolelta jos toiselta vaikeutensa takia. Mutta kuinkas ollakaan, Sellalle tämä rata maistui ja oltiin muurin palikan päässä nollatulosta. Radalta siis vitonen aikaan -4,79 ja sijoitus 8/40. Etenemäksi tuli jopa 4,03, mikä on kyllä tällaisella kiemuraradalla meille lottovoitto! Nämä oli kyllä fiilikseltään parhaat kisat ikinä, me oikeasti pidettiin hauskaa yhdessä ja vieläpä tyylikkäillä suorituksilla. Sella oli superriemuissaan aina maaliin päästyään, huippua! Edellisten floppikisojen jälkeen tämä kyllä taas toi niin paljon tsemppiä meille.

Hilpi oli mukana kisaturistina ja ihastutti niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Se on niin hurjan reipas kaveri!  Hienosti neiti malttoi seurailla ympärillä tapahtuvaa ja välillä keskittyä leikkimään minun kanssani. Hilpin asenne yllätti myös iltapäivästä meidän lenkkikaverit. Se ei todellakaan joukon pienimpänä jäänyt jalkoihin -  päinvastoin. Hilpi juoksutti kolmea nahkaa ja yhtä tervu-urosta mennen tullen pitkin metsiä :) Sella joukon vanhimpana tyytyi lähinnä johtamaan joukkoa ja kommentoimaan, jos pysähdyttiin liian pitkäksi aikaa paikoilleen. Mutta kyllä joukon "vanhuskin" muutamat spurtit kavereille näytti ja todisti myös olevansa joukon   todellinen aginahka loikillaan. Ihanan sopuisasti kaverukset kyllä keskenään touhusivat, vaikkei kaikki olleet ennestään tuttuja toisilleen.
Sä oot ehkä isompi, mutta mä oon hurjempi!

Kasa nahkoja

Sella johtaa joukkoja...

Hilpillä on niin hauskaa!

Sella vilvoittelee purossa.

Mulla on sulle Dandy vähän asiaa...



Siskokset painii

Tuu säkin Maisa painimaan meidän kanssa!
Tuttu kuvio, trikkisaalis ja soopelisaalistajat :)

Oli hieman väsynyttä porukkaa autossa paluumatkalla...

Tänään sunnuntaina pakattiin taas Hiipulaisen kanssa kamat kasaan ja suunnattiin kohti ekaa mätsäriä. Paikkana oli Tamskin talli ja vanhasta muistista hieman jännitin sitä, miten Hilpi uuteen paikkaan ja koiramäärään reagoisi. Vaan turhaanpa tuollaista mietin, Hilpillä on Sellaan verrattuna lehmän hermot, mitä tällaisiin koiratapahtumissa vierailuihin tulee. Alkuun muutma pieni wuf ja sen jälkeen neiti oli ihan kuin kotonaan näyttelyhumussa. Se oli ehkä paikan iloisin pentu ainakin hihnan repimisestä päätellen :) Näyttelyhihna on siis vaihdettava vasta juuri ennen kehään menoa...  Kehässä Hilpi malttoi hienosti seistä ja hurmasi liikkeillään, mutta hampaiden näyttäminen aiheutti vastustelua. Sinisen nauhan kanssa siirryimme sitten isoon kehään. Edelleenkin maltti pysyi kohtuu hyvin eikä toiset koirat häirinneet, mutta silti pienoisena yllätyksenä tuomari halusi meidän jatkavan BIS-kehään.  Jouduttiin siis tunnin verran odottelemaan vielä, ja olin varma, että pentu väsähtäisi kyllä tässä ajassa. Seisominen BIS-kehässä olikin vähän niin ja näin, mutta hampaat näytti nyt hienosti toiselle tuomarille ja liikkuessaan Hilpi meni ja kovaa :) Liikkeet taisivat miellyttää tuomareita ja edelleen meidät osoitettiin jatkoon. Loppujen lopuksi tulimme BIS 3 -palkintopallille, hurraa! Erittäin hienoista ja laadukkaista kuvista voidaan kiittää isäntää, joka jollain ihmeen kaupalla suostui mukaan kännykkänsä kanssa :) Muistoja nämäkin...

Sinisten isojen pentujen kolme parasta

BIS-kehä

Missi-Hilpi palkintoineen :)

Kyllä tämän viikonlopun touhut hymyilyttävät vielä pitkään! On nuo vaan niin ihania, ei sille minkään mahda.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti