Sivut

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kisakokemuksen kartutusta ja syysriemuja


Eilen käytiin Hilpin kanssa treenikaverin houkuttelemana kisailemassa treenitauosta huolimatta Lempäälässä Hilpi-kaiman radoilla. Jos jotakin sieltä jäi käteen, niin se, että kannattaisi kisaamisen sijaan treenata :). Nyt oli tarjolla nimittäin niin perinteisiä ykkösluokan ratoja, mikä tarkoitti lähinnä ohjaajan kannalta yritystä pysyä mukana kilpajuoksussa ja yhteen tai kahteen kohtaan jotakin ohjauksen tapaisen änkemistä. Ja semmoista me ei vaan osata. Tähän soppaan kun vielä lisättiin se, että Hilpi ei ollut radoilla ihan oma itsensä, vaan vieras halli ekoissa hallikisoissa tuntui jännittävän ja aiheuttavan epävarmuutta estesuorituksiin ja sama fiilis tarttui myös ohjaajaan, niin vähän jäi nyt vaiheeseen sellainen flow-agility, mihin ollaan jo pikkaisen totuttu. Hivenen ehkä ärsyttää, kun rataprofiilit olivat niin älyhelppoja, että kyllähän tuommoisista pitäisi selviytyä vähän mairittelevimmin tuloksin, mutta kun tunnetila ei vaan ollut tällä kertaa suorituksiin kohdillaan kummallakaan, niin väkisin vääntäen ei onnistu.

Toistaiseksi en ole vielä saanut videoita radoista katsottavakseni, mutta lyhyesti ulkomuistista radat menivät seuraavasti: Ekalta radalta heti alkuun keppivirhe, kun ohjaaja vaihtoi juoksusta kävelyyn kesken keppien ja Hilpiin iski epävarmuus ja jätti pujottelun kesken. Kun kepit otettiin alusta uudestaan, Hilpi pujotteli niitä takaisin päin vähän matkaa --> hyl. Tällä radalla tuli myös esteen ohitus, taas sillä perinteisellä ykkösluokan kaarteella, mikä meille on aiheuttanut päänvaivaa aikaisemminkin. Lisäksi ohjaaja varmisteli keinua liikaakin (mihin se koiraan luottaminen katosi?!) ja siksi myös puomin ylösmenolla Hilpi vähän himmaili. Ja karkasipa se puomin kontaktiltakin ennen vapautussanaa, pöh. Mutta rimat pysyi sentäs ylhäällä, vaikka rata oli juurikin sellainen vauhtirallattelu, jossa Hilpi helposti hosuu.

Toka rata oli muurin ja rimojen roiskimisineen jotenkin niin kaaoottinen, että sitä ei edes oikein muista :) Homma päättyi siihen, kun Hilpi karkasi A:n kontaktilta ja tuumasin siihen, että oho, niin se sinne kiireen vilkkaa omatoimisesti palautui ja jätettiin homma sitten siihen. Viimeinen rata oli tosi simppeli hyppäri, josta siitäkin onnistuttiin keräämään 20 virhettä :P  Viimeinen keppiväli jäi pujottelematta, kielto putkelta, rimoja... Onneksi estevälit Hilpi sentään pinkoi sellaista vauhtia, ettei ihan hirveitä lukemia tarvitse koiranettiin kirjata - maaliin tultiin ajassa -9,58 ja etenemäkin oli kuitenkin 3,98 keppikorjailuista ja kiellosta huolimatta.

Jos kisoista ei muuta iloa ollutkaan, niin havahduinpa ainakin siihen, että nyt on saatava taas perusasiat kuntoon ennen kuin harkitaankaan seuraavia kisoja. Yksittäistä keppitreeniä liikehäiriöillä, putkiin lisää imua, koiraan itseluottamusta jännittävissä tilanteissa/paikoissa, irtoamisharjoitusta, kontaktien vahvistamista, liikesuunnalla ohjaamiseen treeniä ja... Ei se vaan nuoren koiran kanssa mene niin, että kisaillaan vaikka ei treenatakaan :) Noh, saatiinpahan taas uudenlainen kisakokemus kuitenkin, ehkä ensi kerralla hallikisatkin hoituvat jo vähän rutiininomaisemmin. Ja päästiin ainakin testaamaan kovassa häiriössä kaukokäskyjä - Hilpi todellakin osaa nyt istua käskystä :)

Tänään on ollut ohjelmassa kuvan kertomaa puuhaa:


Ensi viikonloppuna meitä odottaa nimittäin muutto uuteen kotiin. Tyttöjen panos pakkailuun on ollut se, että ne lähinnä pyörivät koko ajan tiellä. Hilpi nyt saattaa ottaa torkut silloin tällöin, mutta Sellaa hieman ahdistaa tämä outo puuhastelu ja sen pitää jatkuvasti tarkkailla, mitä tapahtuu. Kauniin syysaamun kunniaksi lähdettiinkin tänään muuttolaatikoiden keskeltä sanomaan jo hieman heippoja nykyisen kodin tutuille lenkkireiteille.

Mitä isäntä edellä, sitä uskolliset lassiet perässä.



Takapuolirapsutukset kelpaa missä vain. 


Sellaa viedään kuin pässiä narussa :)


Sellan sievä lassieote

Hilpin vähän ronskimpi ote :)

Juoksukilpailu!

Parkour-harrastelua

Mikäs se tuolla meneekään...

... No Ossi-orava!


Lehtimonsteri


Papin mussukka.

Näissä maisemissa kelpaa hetkeksi pysähtyä poseeraamaan.

Mutta vielä parempi on hepuloida hiekalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti