Hyvästi vanha vuosi, tervetuloa uusi!

Vuosi 2015 oli harrastusmielessä oikein mukava. Hilpin kanssa on opittu paljon uutta ja kehitytty varmasti molemmat agitaidoissamme taas roimasti. Tästä on erityisesti kiittäminen meidän huippukouluttaja-Tanjaa, joka jo kolmatta vuotta on ollut meitä eteenpäin piiskaamassa, haastanut ylittämään itseään ja opettanut luottamaan koiraan ja omaan osaamiseen. Treenattu ollaan koko vuosi varsin maltilliset määrät ja panostettu erityisesti treenien laatuun, sillä ohjelmassa on ollut myös paljon kisoja. Kisastartteja tälle vuodelle tuli Hilpin kanssa yhteensä 53, kisapäiviä 22. Aikas rutiinia voisi siis kisaamisen sanoa olevan, kisataukoa kun on pidetty täysin vain kesä- ja joulukuu. Vaikka tulostehtailijoita ei todella ollakaan, niin sentään tuohon määrään mahtuu ne muutamat puhtaatkin ratasuoritukset, joiden avulla ensin noustiin kakkosiin ja kolmella nollavoitolla kuukauden sisään loppusyksystä myös kolmosluokkaan. Suinkaan ei tässä kisavuodessa ole ollut niin, että määrä korvaa laadun. Vuoden startteihin on mahtunut erittäin voittopuolisesti onnistumisia ja huikeita suorituksia, joista on vaan se viimeinen silaus puuttunut. Mutta nyt sitten päästään aloittamaan vuosi 2016 puhtaalta pöydältä ja haastetaan taas itseämme siellä luokassa, jossa ansaitaankin oikeasti olla. En malta odottaa! Tavoitteena vuodelle on luottaa vielä entistä enemmän meidän juttuun ja oikeastaan vain nauttia tästä maailman parhaasta harrastuslajista niin treeneissä kuin kisoissakin. Vuosi näyttää mihin rahkeet riittävät sitten tulosten osalta, mutta niistä me ei paineita oteta.

My golden girl <3

Kulunut harrastusvuosi Sellan osalta on ollut selvästi aikaisemmista poikkeava. Se on ollut nyt aiempia vuosia reilusti vähemmällä treenillä ja oikeastaan mitään ei olla tehty säännöllisesti koko vuoteen. Joskus tietenkin omatuntoa kolkuttaa se, että miksi vielä hyvässä iässä olevan harrastuskoiran kanssa ei ahkerasti treenata tai kisata, mutta samalla tiedän, että ei meillä ole kummallakaan suurta tarvetta tai paloa siihen. Agilitysta on syksyn myötä tullut Sellalle satunnaista hupia ja mielen virkistystä ja jos ja kun jotakin on tehty tosissaan (jos nyt tätä termiä voi sen kohdalla käyttää..), on se enemmän ollut tottelevaisuusjuttuja. Virallisia kisatuloksia on kuitenkin pari vuoden varrelta tarttunut matkaan rally-tokosta (unohtamatta yhtä virallista agistarttia :)) ja toki se ilahduttaa mieltä, vaikka kyseessä jo kerran suoritetun luokan uusintaa onkin.  Sella on kaikesta huolimatta juuri nyt ehkä onnellisempi kuin koskaan vaihtelevien metsälenkkien ja hauskojen leikkituokioiden virkistämänä, sen kroppa on pysynyt hyvässä kuosissa ja sillä on paljon intoa tehdä ja työskennellä yhdessä aina kun jotakin puuhataan. Lisäksi se on kasvattanut pohjattoman vatsan ja osoittanut huikeaa uhrautumiskykyä motivaationsa lähteen eteen :) Tänä vuonna jatketaan varmasti samaan malliin - tehdään, kun on hauskaa ja nautitaan arjen iloista täysillä!

Joulukuun 19. päivä. Joulun väri on vihreä.



Joulukuun riemuja

Vaikka joulu oli ja meni jo, on ehkä kuitenkin laitettava tänne blogiinkin muistoksi meidän joulukorttikuvat. Koska joulukuu oli kaikkea muuta kuin talvinen, näin parhaaksi siirtää kuvaukset meidän lempparisisätiloihin :)

Hilpi: Taas tota  Sellaa saa hävetä, kun ei ota tosissaan tätäkään. Äiskä sanoi, että pitää istua sievänä.

Hilpin agitreeniryhmä teki myös joulutervehdysvideon. Perjantain juhlaeläimillä on aito tekemisen meininki!


Tällä hetkellä koirat ja minä odotamme kuumeisesti parantumistani, sillä viimeiset kolme viikkoa on tullut oltua lähes täysin vuodelevossa. Onneksi koirat ovat olleet ihan huippusopeutuvaisia tällaiseen spesiaalitilanteeseen. Edes Sella ei ole seonnut toimettomuuteensa ja Hilpi nyt viihtyy enemmän kuin hyvin kainalokoirana. Toki isäntä on tyttöjä lenkitellyt, mutta treenihallia tai temppukäskyjä ei olla lomalla päästy kuluttamaan. Nyt paukkupakkasilla vaan nuo lenkitkin tuppaavat jäämään kovin lyhyiksi, kun ei ole rekikoirien vikaa näissä sesseissä. Mielenterveyden säilymiseksi oli kuitenkin eilen pakko toppautua kunnolla ja lähteä yskää ja pakkasta uhmaten muutamaksi minuutiksi loppiaisjäille kameran kera. Näihin touhuilukuviin en vaan kyllästy.

 

Varpaat kasaan lämpenemään.