Täyttyvien tavoitteiden tiellä

Epätäydelliselläkin suorituksella voi olla täydellinen lopputulos. Hilpin uran ensimmäinen nollavoitto kolmosluokassa ja agilityvaliokellon käynnistyminen, siinäpä täyttyneitä tavoitteita kerrakseen kotikisoista. Mitään flowfiilistä Arto Laitisen laatima rata ei oman suoriutumisen kannalta tuonut, mutta viimeaikaiset onnistumiset ovat opettaneet, että vihdoin ollaan meidän kisauralla siinä pisteessä, ettei oman suorituksen tarvitsekaan mennä aivan nappiin ja silti voidaan saavuttaa jotakin. Ja se, jos mikä, tuo kyllä melkoisen mielenrauhan ohjaajalle.

Sertitytöt Hilpi ja Aino.

Kisapäivän ensimmäinenrata oli ehkä aavistuksen paremmalta tuntuva yhdestä rimanpudotuksesta huolimatta, loppusuoralla en vain onnistunut vaihtamaan putken jälkeen koiran laukkaa, vaikka tiedostin kyllä kohdan edellyttävän sitä. Onneksi seuraavalla radalla Hilpi jo muisti, mihin sieltä putkesta kannataa ampua :)

C-radalla olisi ollut tuplan mahdollisuus, mutta tämä antaa vielä odottaa itseään. Oma vireystila ei oikein enää riittänyt keskittyneeseen suoritukseen ja meni vähän löysäilyksi. Mutta hei, kaikilta radoilta tulos, olisikohan meidän kolmosten kisapäivien eka kerta näin :)

Ja nyt kun videomateriaalia riittää, niin on pakko lisätä blogiin vielä yksi mahtava video. Seurakaveri on tehnyt kerrassaan upean vertailuvideon Oriveden kisoista radan voittaneesta bordercolliesta ja Hilpistä. Se, mikä suorilla ja putkivauhdissa hävitään, on mahdollista kuroa kiinni kepeillä ja käännöksissä. Tästä saadaan hurjasti tsemppiä, kun lähdetään taas haastamaan kokeneita konkareita tulevilla kisaradoilla!

Viisaammat ovat sanoneet, että kyllä ne tulokset tippuvat aikanaan ja ansaitusti, kun vaan luottaa omaan tekemiseensä. Ja näin on viime aikoina juuri käynyt. Kuluneen kesäkauden jälkeen ollaan jo hyvässä vauhdissa SM-nollien keruussa (4kpl) ja Hilpillä on takataskussa niin agi- kuin hyppysertikin - valiounelmat elävät ja hengittävät! Toivotaan, että henkinen suoriutuminen yltää vielä tuplaankin tällä kisakaudella, sillä sm-kisaoikeus kruunaisi kuluvan agilityvuoden tulostavoitteellisesti.

Viime viikonloppuna olisi ollut piirinmestaruuskisoissa mahdollisuus lunastaa jo pääsylippu ensi vuoden sm-karkeloihin, mutta tämä kyllä kariutui meidän osalta jo siinä kohtaa kun saavuin kisapaikalle ilman kisakirjaa tai rokotustodistusta. Kisaamaan päästiin pienen säätämisen kautta, mutta valmistautuminen ja suoriutuminen ei ollut oikein omalla tasolla oikeastaan kummallakaan. Hilpille pituustreeniä ja ohjaajalle vähemmän ohjelmaa kisaviikonloppuihin. Ja toivotaan, että sääherra ei meidän kohdalle enää samanlaisia myrskykisoja tarjoile, ohjaajaa kun auttamattomasti käy ärsyttämään  huonot sääolosuhteetkin pitkinä kisapäivinä. Hilpi on onneksi aina onnellinen radalle päästessään, oli keli mikä hyvänsä. Me kyllä saatiin kisata ratamme sopivissa tuuliraoissa, mutta eipä nuo olosuhteet kyllä turvallisia kisoja tarjonneet, joten viisampaa on jatkossa jättää väliin radat tuollaisessa kelissä. Hallikausi on ihan tervetullut tämän kesän kisakelien jälkeen :)

Ja kun puhe on täyttyneistä tavoitteista, niin täytyypä muistaa mainita myös Sellan taannoinen näyttelyreissu Nokialle. Veteraani Sella oli tuomarin mielestä taas kerran erinomainen rotunsa edustaja, se jopa heilutti häntäänsä kehässä! Ja käyttäytyi muutenkin oikein kauniisti haukkumata ja temppuilematta, mukava yllätys vuosiksi venyneen näyttelytauon jälkeen. Arvosteluun ei tuomari keksinyt mitään huomautettavaa, mutta eipä toisaalta mitään supermahtavaakaan ja kaikessa yksinkertaisuudessaan arvostelu meni näin:

Hyvä koko, oikeat mittasuhteet, kaunis ilme ja korvien asento. Hyvä rintakehä, ylälinja. Hyvä kaula ja kulmaukset. Liikkuu hyvin. VET ERI2               Janiki Steinbock

 Saman luokan kilpasisko oli tuomarin mieleen enemmän ja valittiin rotunsa parhaaksikin, ei siis varmastikaan huonolle hävitty, sikäli kun tätä jokseenkin subjektiivisesti nähtyä kauneutta ja rodunomaisuutta tarvitsee kilpailuna ajatella. Sellalta puuttunee näyttelykehiin se tähden charmi, vaikka raamit ihan kunnossa tuntuu olevan useammankin tuomarin mielestä. Jospa tämä sen sisäinen stara vielä tulee esiin joku kerta, who knows. Kiva oli pitkästä aikaa puuhata Sellan kanssa jotakin ihan kahdestaan ja pukeutua siisteihin vaatteisiin koiratapahtumaan, ei se lapsuuden match showta toisensa perään kiertänyt junior handler-tyttö ole tainnut täysin kadotakaan :)

Tie-teemalla kuvailin koiria yksi kaunis loppukesän ilta. Viipyilevät valonsäteet ovat niin upeita.