Agilityajatuksia

Hitsi vie kun voi olla agility vaikea laji! Uudessa treeniryhmässä aloitettuamme on oikeastaan tuntunut siltä, kuin ei oltaisi koskaan aiemmin agilitya tehtykään. Ollaan saatu kyllä Minna-koutsilta huimasti uusia näkökulmia lajiin, mikä tarkoittaa käytännössä paljon uuden opettelua ja pienoista kaaosta mielessä. Täytyy tässä nyt kirjoitella pientä yhteenvetoa tähän mennessä esiin tulleista jutuista meidän kohdalla, jotta niitä muistaisi sitten treenaillakin. Tällä hetkellä tosin ensimmäinen toive olisi, että Sellan valeraskaus menisi pian ohi eikä aiheuttaisi sen suurempia harmeja tähän syksyyn.

        Ensinnäkin palkkaustekniikkaa olisi opeteltava saamaan virettä nostattavammaksi. Tämä tarkottaisi käytännössä lelupalkkaamista, mikä kyllä Sellan kanssa on helpommin sanottu kuin tehty. Sentään se jo pystyy leikkimään uudella treenikentällä vuoroa odotellessaan, mutta suoritusten välissä en vain osaa sitä palkata lelulla. Minna eilen muistutti, ettei lelun repiminen ole kestävyyslaji - muutama sekunti riittäisi kerrallaan jo vireen ylläpitämiseksi. Yritetään nyt omissa treeneissä koittaa löytää se paras palkkauslelu ja -keino.

Toisena asiana on estemotivaation kasvattaminen etenkin hypyillä. Tämä nyt on ollut tiedossakin, mutta nyt siihen pitäisi keskittyä entistä huolellisemmin. Sellaa pitäisi onnistua palkkamaan esteiden suorittamisesta, ei ainoastaan minun seuraamisesta. Neiti kun mielellään tulee kyllä sinne minne menen ajattelematta yhtään itse. Hyppytekniikkatreenit ja yksinkertaiset hyppyesteen harjoitukset täytyy siis ottaa mukan ohjelmaan säännöllisesti.

Kolmantena, uutena, juttuna meillä on ennakointi etenkin valsseilla ja puolivalsseilla. Vaikka Sella lukee mieluummin liikettäni ja rytmistystä, tulisi ennakointeja kuitenkin harjoitella. Tämä jos mikä on vaan niin hurjan haastavaa minulle ohjaajana! Ponnistuspaikan näyttäminen esteen sijaan ja oman liikkeen saaminen ajoissa kohti seuraavaa estettä ei vaan millään meinaa muuttua ajatuksesta askeleiksi. Asiaa kyllä helpottaisi, jos koira hieman reippaammin irtoaisi esteille. Treenataan, treenataan...

Kontaktikokeilumme etenee melko verkkaista vauhtia ajanpuutteen vuoksi, mutta nyt on targetin nenällä koskettamista tehty varmaksi erilaisissa ympäristöissä ja tänään uskaltauduin liittämään mukaan 2on2off-asennon ja koske-käskyn. Harjoitusalustana oli saunajakkara, jonka yli Sella kulkee ja koskettaa päässä targettia nenällään jääden oikeaan asentoon. Nopeasti neiti tuon asian hoksasikin ja vapautin sitä sitten tule-käskyllä. Seuraavaksi varmaan treenaillaan tuolla ulkorappusilla.

Tällä viikolla on vielä tiedossa SDP-treenit, katsotaan onnistutaanko tekemään onnistuneita radanpätkiä ilman kontakteja.

Jotakin ilonaiheitakin on tähän loppuun vielä lisättävä. Sella on tällä viikolla onnistunut ilahduttamaan naapuruston lapsia toimimalla reippaana leikkikaverina. Neiti oli kuulemma ollut väsymätön frisbeen hakija ja vuorotellut kiltisti heittäjien kesken :)