Palkkausasioiden kanssa ollaan nyt painiskeltu ja jotakin edistystä on myös viime treeneissä tapahtunut. SDP:llä ollaan oltu nyt kaksi kertaa sitten viime kuulumisten. Viikko sitten omalla ajalla treenailtiin lähinnä lelun kanssa ennakointeja valsseilla ja tein muutaman hyppytekniikkaharjoituksen. Kivasti aina treenien alussa Sella palkkautuu kyllä lelulla, mutta vire ei vaan kestä ja heti kun nakit kaivetaan esiin niin mieluummin niitä sitten haviteltaisiin. Hyppytekniikkatreeni oli kyllä erittäin onnistunut lelupalkalla (iso patukka). Sella vaan tuntuu aina kiinnostuvan juuri maailman hankalimmista palkkaleluista, kuten frisbeestä tai suuresta juuttipatukasta :P. Päivin ohjatulla tunnilla onnistuin aikamoisen hyvin pitämään tauoilla vireen yllä leikittämällä ja Sellan vauhti ja irtoaminen (vaikkakin väärille esteille) yllätti myös koutsin. Yhteislähdöt ja uusi tapa kuiskata Sellalle ennen lähtöä "Mennäänkö? Oletko sä valmis?" selvästi lisäävät myös innostusta, tosin myös haukkumista. Koko aikaa Sella ei jaksa lelusta olla niin kiinnostunut, mutta namipalkkaan siirryttäessäkin palkan olen nyt antanut pienen jahtaamisen jälkeen, mikä tuntuu vireen kannalta toimivalta!
Omissa treeneissä maanantaina myös kontaktitreeni näytti jo tuottaneen tulosta eikä Sella tehnyt oikeastaan virheen virhettä puomin päässä kosketusalustan kanssa. Lisäksi treenattiin taas niitä valsseja ja poispäin käännöksiä Janita Leinosen malliin - taas meille kasa kotiläksyjä :) Sella myös osoitti omaavansa hieman luonnetta, kun hänen radalleen kesken kaiken eksynyt Pirkkis sai aikamoisen häädön pois. Osaa näköjään Sellakin olla narttumainen halutessaan :)
Eilen oltiin taas Lempäälässä ja voi kuinka vaikeata Sellan motivoiminen taas omalla ajalla olikaan! Ei se vaan leikkinyt oikeastaan yhtään ja olin jo ihan luovuttamassa ennen Päivin radalle menoa. Ainut suht toimiva juttu oli taas nenäkosketukset kontakteilla, mitä otettiin nyt kovemman vauhdin kanssa ja tein jopa häiriöksi persjättöä puomin jälkeen. A:llakin kosketukset onnistuivat, mutta keinua Sella ei oikein tajunnut, kun sitä ei mentykään kokonaan. Asentoa siis vielä pitäisi kotona treenailla, jotta se yhdistyisi koske-sanaan. No mutta radalla Sella kuitenkin yllätti, kun vauhtia olikin ihan kohtuullisesti ja ohjaaja sai oikeasti keskittyä oman liikkeensä hiomiseen. Toivoa on siis edelleen, kunhan vaan ohjaaja oppisi ajoitustaan tarkentamaan :) Leikkiharjoitukset jatkuvat, on niistä ainakin jotakin hyötyä ollut!
Tänään päästiin nauttimaan edes suht kelvollisesta syyssäästä ja Sella pääsi perheretkelle Pyynikin harjulle. Kerrankin kamera tuli mukaan ja sain napatuksi muutamia ruskaposeerauksia. Sella kyllä on jo kehittynyt aika ammattitaitoiseksi malliksi, niin hienosti neiti aina poseeraa kuvissa! Ja onhan se kyllä kaunis koira <3 Kuten tavallista, kameran akku loppui ennen parhaimpia kuvauspaikkoja, joten uutta kuvausreissua voisi jo suunnitella :)
 |
| Happamia! -sanoi kettu pihlajanmarjoista. Ihme kyllä Sellalle maistui :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti