Hyvä treeni - parempi mieli

Päivät menevät nyt kovalla tohinalla eteenpäin, kun paluu arkeen on tapahtunut. Tai ainakin omistajalla, täällä kotona sen sijaan taitaa olla tylsempää. Hilpi selvästi ikävystyy roskiksen tonkimisen jälkeen makuuhuoneessa ja onkin päivittäin apinoinut itsensä portin yli Sellan kaveriksi. Siinä sivussa se on askarrellut uuteen kuosiin niin meidän ihmisten reput kuin koirien treenikassinkin. Kyllä se on noiden tekstiilien perään ihan mahdoton :P

Yksin on ihan mälsää olla kotona, onneksi on kaveri.

Viikonlopun kisat olivat taas sellaiset, että nyt on tehtävä todella ryhtiliike Sellan kanssa treenaamisessa. Sella oli aivan kuutamolla ekan radan, tokalla radalla ohjaaja oli vuorostaan pihalla ja unohti reitin (ekojen joukosssa starttaaminen ei ole minun juttuni :P) ja viimeiselläkin pakka hajosi jo alussa Sellan törkeästä lähtövarastuksesta, kyllä harmitti! Sellan estevarmuus ja keskittymiskyky olivat jossakin aivan kadoksissa, liekö taas uusi kisapaikka sitä jännittänyt myös. Onneksi on palattu arkeen ja päästään taas säännöllisesti treenaamaan, niin ehkäpä se siitä. Ominemme taidetaan alkaa tehdä vain jotakin lyhyttä, usein palkkaamista sisältävää tekniikkatreeniä joka kerta, niin ehkäpä sitä itseluottamusta saa kasvatetuksi näin molemmille.

Agilitymasennus ei onneksi kauaa kestänyt, kun maanantaina päästiin pennun kanssa treenaamaan. Viime viikolla jäi treenit väliin, joten pikkuneiti oli taas kentälle päästyään niin intopiukassa. Siinä on onneksi se ero Sellaan, että se pystyy keskittymään. Tehtiin alkuun meille hankaluuksia tuottanutta saksalaista niin, että viriteltiin verkko avuksi toiseen siivekkeeseen. Ja aika pian tuo hoksasi lukita hypyn, vaikka itse jo liikuinkin toiseen suuntaan. Se on niin fiksu otus, ohjaaja saisi olla vaan varmempi tekemisissään. Myös päällejuoksuja alettiin treenata, niissäkin verkko tai ekstrasiiveke apuna, jotta Hilpi ymmärsi hakea esteen. Hilpi, ryhmänsä juniori, sai myös kunnian toimia Tanjan ja Nanon häiriökoirina. Treenattiin siis yhtä aikaa vierekkäisillä hypyillä hypyn tarjoamista. Ja pentuhan teki töitä kaverista huolimatta. Se on kyllä uskomaton otus tuon työskentelymoraalinsa suhteen :) Lopuksi vielä rilluttelurataa, mihin sisällytettiin pussi uutena esteenä. Muutaman kerran pussinsuuta raotettiin, mutta kauaa ei apuja tarvittu, kun tuo salama sujahti jo sieltä läpi itsestään. Hilpillä vauhti kiihtyy kyllä helpoilla pätkillä niin paljon, että ohjauksen kanssa saa olla tosi huolellinen. Ja mulle tulee kiire, ihanaa! Olen ihan täpinöissäni tuosta pikkukaverista, se on niin mainio. Agitreenien päälle tehtiin vielä ohjaajien fysiikkatreenit, Takuilla ollaan pian huippukunnossa :)

Sellan kanssa treenattiin vuorostaan eilen kaatosateessa (onkohan tämä ensioire tuosta hurttas idiotus (suom. koirahulluus) -taudista ;)). Olin kyllä iloinen, että tuo prinsessa ylipäätään suostui tekemään jotakin siinä kelissä ja saatiin muutama onnistunut kontakti ja lätäkkökepitkin menivät lopulta :) Unohtuivat työkiireetkin tuossa touhussa, hyvä niin!

Stuck on you :)