Huipputreenejä!

Nyt on sitten aksattu taas oikein urakalla. Viime viikon sunnuntaina treenailtiin Lehdistön Esan koulutuksessa tällä radalla:

Radalla pääsi treenin kohteeksi melko uusina ohjauskuvioina Hilpille törkkäys kepeille ja viskileikkaus hypylle 11. Niistä suoriuduttiin muutamalla vahvistavalla toistolla varsin mukavasti. Hikisintä hommaa oli änkeä 15 ja 16 hypyille liikkuvat valssit Hilpin kanssa. Persjätöillä homma vielä sujui, mutta että valssein.. saatiin kotiläksyjä. Puhuttiin Esan kanssa myös mielikuvaharjoittelusta ja keskittymisestä, näissä ohjaaja tarvitsisi kyllä tehotreeniä.

Sellan kanssa otettiin radasta revanssi maanantain treeneissä, ja voi kuinka huippua meillä olikaan. Ohjaaja kun oli rataa jo niin moneen kertaan hinkannut, niin Sellan kanssa sen tekeminen sujui kyllä lähes flow-tilassa. Lukuunottamatta kontaktien jälkeistä elämää, se kun ei niillä pysy. Rohkeasti kun itse vaan liikkui eteenpäin, niin ehdin sen kuitenkin survaista niiden jälkeisiin takaakiertoihin ja tuo valssikohtakin onnistui Sellan kanssa kohtuullisesti. Meillä oli kunnon tekemisen meininki ja Sella oli ihan liekeissä!

Perjantaina otettiin valmennusryhmässä tehotreeniin sylkkärit ja poispäinkäännökset, ja onpa niillä kehitystä tapahtunutkin. Hilpi tulee sylkkäreihin jo ihan mukavasti ja poispäinkäännöksiä treenattiin myös putkeen ja kepeille - aikas kätevä ohjaus, kun vaan muistaisi sellaistakin käyttää!


Tänään matkattiin sitten Kaarinaan hakemaan lisää OMD-spirittiä Leinosen Janitalta. Treeninä oli nollaratatreeni, jossa keskityttiin optimaaliseen suorittamiseen varmistelun sijaan. Ja kun tuli 24 täyteen, piti jatkaa uutta kierrosta. Jos tekeminen keskeytyi, ohjaajan tehtävänä oli virheiden sijaan miettiä, missä oli onnistunut ja mikä sujui. Ja kyllähän me niitä onnistumisia saatiinkin, vaikka helposti sitä itse ryhtyy vain virheisiin tuijottamaan.  Hilpillä oli alkuun vähän turhan paljon virettä ja jännitystä ja kontakteilla se näkyi malttamattomuutena. Mutta parhaansa se aina yrittää, loppu on ohjaajasta kiinni. Näissä treeneissä ei jäätykään nyt opettelemaan joitakin tiettyjä ohjauksia paremmaksi, vaan sen sijaan etsittiin se tämän hetkisen osaamisen rajoissa toimivin vaihtoehto joka kohtaan. Janitan mielestä ohjaajan ohjaustekniikka on jo sillä tasolla, että olisi varaa keskittyä katsomaan koiraa :) Jos kontakti unohtuu, se kostautuu Hilpin kanssa lähes poikkeuksetta riman pudotuksena, sillä se tarvitsee vielä kontaktin antamaa tukea tekemiseensä ohjaajalta. Pitäisi aina nähdä koiran silmät, kun se tulee edelliseltä esteeltä. Jos kontaktiesteet olivat tällä kertaa hieman epävarmat (loppu kohden toki paranivat!), niin sen sijaan Hilpi esitteli hienoja irtoamistaitojaan ja kesti kepeillä reilunkin vedätyksen, pitäisi vain luottaa. Vaikkei ihan nollaratatreeniä aikaiseksi saatukaan, niin mukaan mahtui mukavia pätkiä. Eiköhän niitä nollaratojakin ala tulla, kunhan vaan ohjaajan ajatus pysyisi kasassa pidempään kuin sen kolme tai viisi estettä. Tätä treenataan taas :)

Kerrankin saatiin matkaamme myös videomateriaalia treeneistä, alla kooste näistä pätkistä muistiinpanoineen.