Ensimmäinen rata oli hyppäri. Tällä radalla päätin kerrankin noudattaa Jänesniemen kehotusta ohjata kaksi takaaohjausta radassa, siis astuttiin omalta mukavuusalueelta pois. Radan alku menikin sujuvasti liikkuvan valssin siivittämänä, takaaleikkauksessa rima tosin kopsahti hieman kehnon rytmityksen takia. Ongelmat alkoivat sitten pituudelta, kun en saanut sovitettua askeliani pois koiran linjalta sitä edeltäneessä valssissa. Putket eivät tänään vetäneet Hilpiä puoleensa niin hyvin kuin olisin hätäisenä ohjaajana toivonut, joten otettiin sitten hylly pituuden jälkeiseltä putkelta. Radalla tehty toinen takaaleikkaus käänsi kyllä Hilpiä jo pois optimaaliselta linjalta niin että seuraava hyppy ei tahtonut löytyä. Mutta katsokaapa tuon koiran putkijarrua! Ei käväissyt mielessä, että se tosiaan kääntyy noin tiukasti ja ajautuu sitten huonolle linjalle seuraavaa hyppyä ajatellen :) Noh, kaipa tuohon pitää vaan olla tyytyväinen.
Toisella radalla saatiin kontaktit sitten testiin. Alkuun oltiin taas oman mukavuusalueen ulkopuolella, kun tein kolmoselle pyörityksen, mutta tässä kohtaa Hilpi tuli siihen epäröimättä. Ihan ei osunut putken jälkeinen hyppy Hilpin linjalle, ohjaaja kun kiirehti tekemään viime rataa parempaa valssia jo kasiesteelle. Keinun jälkeinen kohta oli tutustuessa se kinkkisin, mutta opiskelin sitten Maaritin vinkeillä tähän kokeiltavaksi flipin. Hilpin lipsuminen keinulta hämmensi kiellon verran, mutta itse ohjauskuvio sujui jopa kelvollisesti, mahtavaa päästä testaamaan kaikkea uutta kisaradoilla! Ja Hilpin puomi oli aika huippu tällä kertaa <3.
Kolmas rata oli tutustuessa se eniten päänvaivaa tuottanein (en ehtinyt pohdinnoiltani edes juosta sitä läpi), mutta olikin yllättäen ehkä meidän päivän paras rata. Alku oli taas se arveluttavin, mutta valitsin siihen sylivekin ohjaustekniikaksi ja käytiin se vielä ennen rataa Hilpin kanssa lämppäesteillä treenaamassa kuntoon :) Ja ihan nätisti se sillä(kin) kääntyi kisaradalla kolmosesteellä. Vitonen tuli radalla aivan Hattulan kisojen toisinnosta, taas se änki sieltä välistä tuollaisilla kulmahypyillä :P Mutta tällä radalla parasta oli A ja sen jälkeinen hyppy, kerrankin hermo piti pitää koira tarvittava aika kontaktilla!
Neljännellä radalla alkoi keskittyminen ehkä hieman herpaantua kumpaiseltakin, vaikka vauhtia ei puuttunutkaan. Tältä radalta siis näitä vähän kummallisia putkikieltoja pari kappaletta ja puomilla Hilpi meni niin haipakkaa, että vapautti sitten itsensä sieltä ohjaajan juostessa taas lähes rinnalla (kun pitäisi päästä edelle, argh). Ja tästä puomivarastuksesta seurasi sitten se, etten ehtinyt linjata vitoshyppyä, mutta runnomalla sitten. Otettiinpa takaisin tuo kulmamoka tällä radalla ja sylivekki toimii näemmä toisinkin päin, lukuunottamatta kontaktin putoamista sitä seuranneella esteellä.
Vaikka kisoissa ei ihan flowtilassa oltukaan tai puhtaisiin suorituksiin ylletty, niin jälkeenpäin tuntuu ihan mukavalta katsoa ratoja videolta - on niissä kuitenkin jo välähdyksiä siitä mitä tavoitellaan. Hilpi on vaan niin supertaitava kropankäyttäjä, voi kunpa osaisin ohjaajana ottaa kaiken ilon irti sen taidoista. Estefokusta se tarvitsee ehdottomasti lisää noin vahvan ohjaajafokuksen vastapainoksi. Nyt hengähdetään alkukesä ilman kisoja ja treenataan putkista vetävät ja hypyistä ohipääsemättömät :)
Kesälaitumet odottavat :) |
Paimentyttöjä pituusjärjestyksessä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti