Toukokuun liitelyitä

Agility kakkosluokassa on kivaa. Varsinkin, kun saa kisata ulkona. Tamskin viimeaikaisista iltakisoista ollaan otettu ilo irti vaihtelevilla suorituksilla. Ollaan molemmat aika fiilispohjalta suorittajia Hilpin kanssa ja se on näkynyt myös kisoissa.

Reilu viikko takaperin kisoissa oli käynnistymisvaikeuksia ja ensimmäinen rata oli todellinen pohjanoteeraus, alkaen lähtövarastuksesta ja päättyen lentokeinuun, puhumattakaan ohjaajan hiippailusta ja sähläyksestä. Onneksi radalta voi poistua halutessaan :) Toisella radalla oli jo ajatusta, mutta Hilpi ei malttanut pujotella loppuun ja jäin sitten pohtimaan uusinko keppejä vai en, mutta päätin jättää treenaamisen kotiin. Ajatuskatkoksesta seurasi sitten armoton myöhästyminen ohjaussuunnitelmasta, mutta näköjään sitä kun on jonkin ohjauksen päättänyt tehdä, niin ei osaa tilanteen mukaan sitä muuttaakaan :) Noh, maaliin päästiin kuitenkin.

Tähän väliin olikin paikallaan kontakti-  ja nollaratatreenit ja voi vitsit kuinka hienosti meillä menikään! Treeneissä kontaktit on niin eri luokkaa ja Hilpi on itsevarmuutensa huipulla. Ja nollaratatreenikin sujui aika ajoin sanan mukaisesti lukuunottamatta pituuden treenaamista.

Näistä treeneistä saatiin hyvä fiilis Eteläpuiston kisoihin. Hilpi on ulkokisoissa paljon itsevarmempi ja nopeampi ja sitä kautta saa varmuutta myös omaan tekemiseen enemmän. Rataantutustumiset on niin kivoja, kun saa oikeasti miettiä eri ohjauksia ja Hilpin kääntymistaidot pääsevät vihdoin oikeuksiinsa, kun mukaan mahtuu takaakiertoja ja muuta mukavaa. Perjantain kisat oli kyllä hyvän mielen kisat, olen niin tyytyväinen! Ekalla radalla yksi kontaktinpitovirhe verotti riman pudotuksen verran ja toisella aikailu kolmosesteellä olisi vaatinut suunnitelman muutoksen vitoselle, mutta enpäs sitä osannut tehdä, vaikka niin niitä viskileikkauksia jokin aika sitten treenailtiin. Juoksusuoran jälkeinen sylkkäriviritelmä oli ajoitukseltaan pielessä, mutta kohta vaikutti jo tutustuessa niin mahdottomalta, että sovittiin seurakaverin kanssa, että otetaan mieluummin siitä rima kuin hylky putken väärästä päästä. Ja minähän tein työtä käskettyä :)

Viikon päästä päästään kisaamaan ensimmäistä kertaa omilla esteillä omalla kentällä ja vieläpä neljän startin verran. En malta odottaa!

Liitelyä on tapahtunut muuallakin kuin agikentällä. Sella on pudottanut karvojensa myötä myös estonsa juoksemisen suhteen ja nyt se haastaa taas Hilpiä innostuessaan myös vauhdissa.

Kevät on avannut uusia elämyksiä koirille myös oman pihan merkeissä. Aitausprojektin myötä tytöt saavat nyt nauttia ulkoilmasta mielin määrin halutessaan. Tosin toistaiseksi Hilpi viihtyy pihalla yksin minuutin, Sella viisi :)

Leijonakuningas-näytelmän harjoituksista