Askeleen lähempänä unelmia

Lauantaina suunnattiin aamuvarhain auton nokka kohti Hattulaa ja perinteisiä E-HKK:n kisoja. Hilpin lisäksi myös Sellalle oli tiedossa yksi startti vanhalla kotikentällä. Kisareissu ei kovin lahjakkaasti alkanut, kun paikan päällä tuli huomattua, etten sitten ottanut koirille mitään kytkyvälineitä mukaan :) Onneksi saatiin lainavermeitä  ja kyllähän tuo kameralaukun olkahihnakin meni taluttimesta Sellalle. Tavallista poikkeavaksi kisa-aamuun teki myös se, että oltiin Hilpin kanssa luokkamme ekat starttaajat. Rataantutustumiset sujui kuitenkin helposti ja nopeasti, kiitos Saviojan meille sopivien ratojen, joten ehdin hyvin valmistella vielä Hilpin radalle ilman suurta hoppua.

Ekalla radalla ohjaajan jalat painoivat ehkä sata kiloa kumpainenkin. Ajatus ja liike eivät oikein tahtoneet missään kohtaa löytää toisiaan, ja tuntui kuin olisi kokoa ajan ollut jossakin hidastetussa filmissä. Hilpi kuitenkin hoiti oman osuutensa sen verran mallikkaasti ohjaajan kankeudesta huolimatta, että tästä radasta tuli vihdoin se vapauttava rata meille siirtyä kakkosluokkaan! Aika riitti tällä radalla sijalle 2. Nyt heitetään viimeisetkin varmistelut menemään ja pyritään aina omantasoiseen suoritukseen kisoissa kuin kisoissa. Ollaanhan me jo kakkosluokkalaisia!

Hilpin mielestä myös sertiruusuke käy lelusta :)

Toista starttia saikin sitten odotella nelisen tuntia, joten välissä ehdittiin käydä Ahvenistolla lenkillä nollaamassa. Sellalle varmasti päivän kohokohta, sellaiset hepulit se sai vanhoilla kotikulmillaan :). 

Kakkosluokan debyytti päästiin taas aloittamaan kunniapaikalta ensimmäisinä. Radan ehti onneksi nopeasti sisäistämään ja tällä kertaa pistettiin molemmat vähän nopeampi ja rennompi vaihde silmään sitä suoritettaessa. Hilpin ihmeelliset kääntymistaidot saivat aikaan meille 14-15 esteillä kiellon, kun se tuli kohti sellaisesta estevälistä, mitä en kyllä maksikoiran rataantutustumisessa osannut ajatellakaan. Videolta katsoessa taas näkee, miten vapauttelen koiraa vähän miten sattuu kontakteilta tällä radalla. Unohtui taas se, että pitäisi vain katsoa pysähtymiskohtaa eikä koiraa, muuten Hilpin on vielä vaikea rinnakkain juostessamme luottaa itseensä niillä. Ja eikä ohjaaja voi tietää, osuuko ne tassut sinne haluttuun paikkaan vai ei, jos ei katso! Noh, sentään on korjattu tuo lähdössä pysyminen tähän kisapäivään, mennään askel kerrallaan :) Kakkosluokka on siis korkattu vitosella ja neljännellä sijalla. Ilahduttavaa, että nollalla olisi voittokin ollut tällä kertaa mahdollinen tuloksia tarkastellessa. 

Tästä ei kyllä kisapaikka parane - tilaa ja aurinkoa :)

Kun Hilpi oli urakkansa suorittanut, oli taas reilut neljä tuntia aikaa kulutettavaksi ennes Sellan vuoroa. Sellahan ei tunnetusti kovin innostu odottamisesta ja väsyy helposti, joten odotuksia iltaan ei kovinkaan paljoa ladattu :) Reetta Pirttikosken kolmosille laatima rata oli kuitenkin kuin tehty meille tähän kohtaan. Simppeli valssirata ilman takkuavia takaakiertoja ja rimat 60 - käy! Sella pääsi yllättämään pysyessään lähdössä, mutta muuten meno oli aika perinteistä keskittymiskyvytöntä Sellaa, joskaan ei ihan pahimmasta päästä :) Ohjauksiin tullaan kun huvittaa ja kepit haetaan kun pakotetaan, ja turhia ei rehkitä ja kiirehditä, loppua kohti sitten tsempataan. Takakaarteessa Sellalla meni kyllä omituiseksi kompuroimiseksi ja rytmi sekaisin, maksirimat alkaa olla sille vaan jo työläitä, ehkä enemmän motivaation puutteesta kuin lihaskunnon puolesta kuitenkaan. Hyppyrytmi ja -tekniikka sillä on jokseenkin hakusessa kuten myös ohjaajalla rytmitys Sellan kanssa on sekaisin, mutta eipä olla juuri talvella treenattukaan tätä yhteistyötä. Kontaktien kanssa on siirrytty pysyvästi sille toivotaan toivotaan -linjalle vuosien jankkauksen jälkeen ja 2/3 niistä saatiinkin onnistumaan. Rataan tutustuessa tiesin jo, missä viimeistään hyllytetään, puomi on se pahin ja jos siellä edessä päin on jotain kivaa, niin sinnehän se painelee, ohjaajasta viis :) Noh, maaliin päästiin ja Sellalla oli ihan kivaa, mikä on pääasia. Nähtäväksi jää, jääkö tämä kenties meidän viimeiseksi kisasuoritukseksi vai innostutaanko vielä tällaisia yhden startin kokeilua tekemään myöhemminkin. Sella näyttäisi kyllä olevan sitä mieltä, että hän voisi vaikka rally-tokossa kilpailla seuraavaksi, kun oikella seuraamistakin se on alkanut tarjoamaan ihan itsestään :)

Siinäkö se mun suoritus jo oli?

13 tuntiseksi venähti kisapäivä matkoineen tällä kertaa, mutta eipä voi valittaa, kun on ulkokisat ja hieno sää! Kotona oli kyllä melkoisen väsynyttä, mutta onnellista, porukkaa illalla.