Viimeistä lomaviikkoa viedään. Ollaan ehditty viettää kivaa kesää koto-Suomessa ja koirat ovat olleet mukana monessa menossa. Yksi rodun tai ainakin näiden yksilöiden ehdottomia plussia on kyllä se, että ne kulkevat mukana paikassa kuin paikassa vaivattomasti. Koska koirien kuvailu saa hyvälle mielelle, on kamera taas ollut käytössä ahkeraan.
Vadelmataivas
Kesäillat <3
Maalla on mukavaa!
Tikasjumppaa
Lomalla on tärkeää myös levätä.
Sadepäivänä saatiin mahdollisuus testata Dog Spa Centeriä Hollolassa. Reilunkokoinen allas oli Sellan mieleen, Hipin ilmeet kertoo kuinka mieluista juttu oli hänen mielestään.
Takajaloille töitä ilman liivejä.
Oon äiskä tosi kiitollinen tästä kokemuksesta.
Viimeisellä lomaviikolla käytiin myös Koira-Kehrossa lampailla. Hilpiä sytyteltiin taas oikeastaan koko ajan ja oikea mielentila oli aika hakusessa, Jahtaan - ei kiinnosta -moodit sillä vuorottelivat, hallintaeleitä oli vain satunnaisia. Lampaiden kanssa on aloittelijan kyllä helpompi toimia astetta ohjaajakovemman koiran kanssa ja Sella oli taas vuoden tauon jälkeen se kehityskelpoisempi yksilö tässä lajissa. Itse päätin tällä kertaa vain seurata sivusta sen toimintaa, kun isäntä ja lampuri sen kanssa lampailla olivat. Isompi paimennusaitaus toimi sillä kivemmin, kuin pyöröaitaus ja se hallitsi vireensä edellistä kertaa paremmin, vaikkei ihan tiennytkään, mitä sen kuuluisi tehdä. Katsotaan, josko sille uusi treenimahdollisuus vielä tässä tarjoutuisi lähitulevaisuudessa, selvästi tämä juttu sitä kuitenkin kiinnostaa ja potentiaaliakin välähtelee!
Viikko takaperin kisattiin Hilpin kanssa Orivedellä. Kesäflunssasta kärsivänä en oikein saanut mitään kisarutiineja pidettyä yllä ja armoton helle teki näköjään aivotkin tukkoiseksi, kun agiradoilla ohjaaja kärsi ärsyttävistä keskittymisvaikeuksista. Ekasta radasta saatiin alun säätämisen jälkeen hyvä palauttava kisakontaktitreeni, toinen rata keskeytyi keppivirheeseen ja oma sekava ajatuksenjuoksuni kehotti poistumaan radalta vähän turhankin hätäisesti. Näköjään sitä voi kuitenkin kasata itsensä ja hyppyradalta onnistuttiin tekemään nolla, vaikka vielä lähdössä seistessäni arvoin kepeille viennin ohjausratkaisua. Kun vähiten odottaa, voi saavuttaakin paljon. Hilpi oli radan toiseksi nopein koira ja sai kaupan päälle vielä hyppysertin! Turhautuminen vaihtuikin hetkessä onnistumisen riemuun, aikamoista. On se Hilpi vain melkoinen luottokaveri. Nykyisin se on muutenkin niin aikuinen koira jo, joten blogikuvaukseenkin tein pientä päivitystä pitkästä aikaa.
Nollan tehneet agilitytkit, siskokset Gini ja Hilpi.
Kisaviikonlopun osioon 2 kuului rally-tokokisat Sellan kanssa Hattulassa. Käytiin testaamassa avointa luokkaa nyt vihdoista viimein ensimmäistä kertaa leppoisin odotuksin. Ja uskottavahan se on, että ilman osaavamman rallytokoilijan vinkkejä, rutiininomaista treeniä ja palkattomuuden harjoittelua ei Sellan kanssa tuloksia tahkota. Oma kokemattomuus lajissa häiritsi myös tällä kertaa suoritusta kiitettävästi. Jos kaikki ei sujukaan, kuten ennalta on suunnitellut, niin ohjaaja on melkoisen hukassa. Kenties ohjatuissa treeneissä käyminen voisi olla paikallaan :) Sella suoritti ihan mukavastikin osan tehtävistä ja lähtö oli oikein seesteinen, mutta vireen laskiessa hallittavuus kyllä kärsi ja muutama rintamasuuntavirhe ja ohjaajan pysähdysunohdus verottivat pisteitä niin, ettei hyväksyttyä tulosta tällä kertaa saatu. Mutta ratakokemusta kun molemmille tulisi lisää, niin läpäistävissähän tuo avoin luokka vielä Sellalle on. Nyt ollaan astetta viisaampia sen suhteen, mitkä suoritustavat ovat virheellisiä ja että uusimismahdollisuutta kannattaisi hyödyntää. Mutta seuraavaa koetta harkitaan vasta, jos innostutaan treenaamaan lajia edes jokseenkin säännöllisesti :)
Rally-tokokuvia tulossa toivottavasti myöhemmin, kun paikalla kuvaajakin näytti olleen. Huomenna onkin Sellalla uudet haasteet edessä, kun se esiintyy näyttelyssä kolmen vuoden tauon jälkeen. Viimeksi päätin, että sen ei ennen veteraani-ikää kehää tarvitse kuluttaa, kun sitä ei oikein huvittanut koko touhu. Katsotaan, kuinka meille käy tällä kertaa - mahdetaanko jopa innostua, vai jätetäänkö jatkossakin misseilyt muille :)
Päivät vilisee taas semmoista vauhtia, ettei tahdo perässä pysyä. Reilun viikon sisään on tapahtunut kaikenlaista koiramaista myös. Kronologisesti edeten on kai aloitettava Kivimäen Riitan tokoyksäristä, jossa Hilpin kanssa perehdyttiin noutojuttuihin. Iloiseksi yllätykseksi voi kai todeta, että noutaa se osaa kapulaakin, mutta luovutusta sillä ei ole vielä olemassa. Luovutuksen ja kapulanpidon harjoitteluun Riitta ehdotti erilaisia pelejä ja käsitargetin käyttöä. Tehdään siis kapulasta superkiva esimerkiksi taisteluleikin varjolla (annetaan koiran tarjota kapulan nostoa/ toisesta kädestä ottoa kesken taisteluleikin ja sitten taas vapautetaan se lelulle) ja toisaalta opetetaan sitä tuomaan kapulaa lähemmäs ohjaajaa ja oikeasti perille asti opettamalla sille käsitargettikosketus kapula suussa. Yhtä mieltä olimme siitä, ettei tuolle koiralle voi opettaa pitoa kapulaa suuhun lykkäämällä, Hilpin täytyy taas saada itse oivaltaa, että tuollaistakin tehtävää voi tarjota ja kapula on väline saavuttaa jotain huippukivaa. Katsotaan kuinka tässä projektissa käy, toivottavasti ei taas hautaudu kaikkien muiden projektien alle tämä :)
Viikon sisään on myös kisattu viisi starttia agilitya. Viikko sitten keskiviikkona paistateltiin päivää Eteläpuistossa Johanna Wutrichin radoilla. Agirata oli simppelimpi kuin monet kisaamamme ykkösten radat, mutta yksi ajatuskatkos ohjaajalle sinnekin mahtui ja taas saatiin uusi vitonen tilillemme esteen ohituksesta :) Hypäri oli vähän haastavampi, mutta mukavan virtaava sekin. Pikkaisella riskillä tehty persjättö ennen pituutta kyllä onnistuessaan (kiitos Hilpin varsin nopean linjan korjauksen, huh) vei keskittymisen loppusuoralta ja enköhän sitten taas kympin saanut aikaiseksi kontaktinpidon lipsuessa pituuden jälkeen ja rytmityksen hukkuessa, mutta Hilpi hienosti tämänkin radan ilolla suoritti loppuun saakka. On se vaan niin huippukisakaveri.
Murunen.
Loppuviikosta suunnattiin kohti länsirannikkoa ja agipitsiä. Ennen Raumaa tehtiin visiitti Uuteenkaupunkiin, jossa etsiskeltiin saaristolaistunnelmaa ja tytöt pääsivät myös ensimmäiselle telttaretkelleen. Yö leirintäalueella sujui kyllä näin kilttien otusten kanssa mainiosti, telttaunet taisivat olla oikein makoisia kummallekin. Omat unet jäivät kyllä jostain syystä aika vähäisiksi ja hieman hirvitti se, tuleeko kolmesta kisastartista mitään muutaman tunnin torkuilla...
Agipitsissä päästiin niin Herralan Ritvan, Heinon Marjon kuin ranskalaisen Nicolas Renaudin radoille. Ja olihan kivat radat kaikilla! Hilpin kanssa tykätään näistä kakkosten radoista kyllä, ollaan jo kisattu yhdeksän starttia putkeen ilman hylkääntymistä tuloksilla 5-15. Riemuitaan nyt tästäkin tasaisuudesta suorituksissa, nollat tekevät tuloaan selvästi :) Näistä Rauman kisaradoista iloitsen kyllä erityisesti siksi, että itse kerrankin liikuin rohkeasti ja meidän linjat oli kyllä melko optimaaliset jokaisella radalla lukuunottamatta keskimmäisen radan yhtä liikaa myöhästynyttä valssia. Mitä teknisemmäksi radat muuttuvat sitä enemmän Hilpin kääntymistaidoista on meille tietysti kisaetua, vaikka se ei keskinopeudessaan kovimpia bc-kilpakumppaneita päihitäkään. Jossittelua jättivät sitten kontaktit (erityisesti A) ja joidenkin valssien viimeistelyt ja pieni hosuminen etenkin ensimmäisellä radalla.
Jatkossa pitää saada oma pää kuriin kisakontakteilla! Treeneissä tällä viikolla tehtiin vauhtiradan osana ainakin 12 kontaktisuoritusta, joissa tuli yksi ainut selkeä lipsahdus Hilpiltä 20n2offeissa. Ja sitten kisoissa en vaan luota sen osaamiseen ja himmailen ihan ihmeellisesti aina niillä, Hilpille hyvin hämmentävää. Lauantaina kisataan vielä tähän samaan rykäisyyn Riihimäellä ja oikeastaan ainoana tavoitteena on nyt saada aikaiseksi nätit kisakontaktit, katsotaan kuinka käy. Kisoissa hypärillä tuli kaksi rimaa alas valsseissa, eli ajoituksessa on hieman hiomista, ja toisaalta on muistettava katseella tukea sen alastulot myös, tällainen pikkujuttu päässyt taas unohtumaan :) Mutta aika monta valssia noihin kolmeen kisarataan mahtuikin, joten kaksi rimaa ei kai ole niin paha, vaikka toki ärsyttääkin. Hilpi niin kovasti tykkäisi sellaisesta täydellisestä ohjaajasta :)
Pääsee näistä rimoista ylikin, jos osataan ohjata hyvin.
...treenailtu rally-tokoa ja agilitya niin että hiekka pöllyää
... sukuloitu Siuntiossa
Hilpin pikkuveli tutkii varpaitaan.
Ja osaa myös poseerata.
Sisko ja sen veli. Kuva Timo Vallius.
Oltu hoitotäteinä ja nautittu kesäkeleistä ja kukista..
Sella grillaa itseään aina kuumimmalla paikalla.
...leikitty
Uusi ihana lelu
Jaettu ilo paras ilo.
... mökkeilty
Iitin mökkivahti
Ajastetun kuvauksen iloja
Uimamaisterit
Rantaleikkijä
Ja retkeilty vanhoilla kotikulmilla Arboretumilla.
Ruusun tuoksua nenässä.
Mä yritän tällä tavalla sivistyneesti lipoa niinkuin isosiskokin...
Yritin...mutta en vielä osaa. Sori Sella.
Simo tuli vastaan matkalla uimaan.
Vanhalla tutulla uimarannalla lutraamassa.
Vanhalla kaavalla mennään, uinnin jälkeen alkaa leikki!
Tuo riehuva tätikoira on pysäytettävä!
Niin ja ollaan me kisattukin yksi startti agirodussa. En ihan hanskannut radalla rytmitystä ja ajoitusta, mutta eipä tarvinnut tyhjin käsin kotiin lähteä, kun kympillä sijoittui kolmoseksi. Ja inspiroihan tämä rata ainakin välistävetotreeneihin tällä viikolla, tuli tarpeeseen!
