sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Vuosi 2018 -check!

Harrastusvuosi 2018 on saatu päätökseen ja se onkin ollut edeltäjiään erityisempi kaikin puolin. Jos nyt aloittaisi tilastointipuolesta, niin agilitystartteja Hilpin kanssa meille kertyi yhteensä 41, joista nollia 11, eli tämän vuoden nollaprosentti on kuin onkin paras tähäastisista, vaikka edelleen jokseenkin vaatimaton, 27%. Arvokisoissa (halli-SM ja SM) ei tänä vuonna nollia tehty, mutta vähäisillä virheillä ja loistavien joukkuetovereiden ansiosta mitalit kaulassa kotiuduttiin molemmista tapahtumista, mahtavaa! Hilpi myös tuplavalioitui alkuvuodesta rotunsa neljäntenä edustajana Suomessa, hieno savutus sekin.

kuva Tytti Käyhkö

kuva Tytti Käyhkö

kuva Tytti Käyhkö


Itse arvokisoihin kykeneminen oli meille vuonna 2018 jo saavutus sinänsä, sillä raskausoireeni pahoinvointeineen ja liitoskipuineen tekivät harrastamisesta kohtuullisen haastavaa koko keväänä. Agility olikin oikeastaan ainoa liikuntamuoto, jota kykenin keväällä ja alkukesällä tekemään sen tuoman adrenaliinin turvin, vaikka jokunen kisastartti ja omatoimitreenaaminen jäikin väliin. Ja toisaalta kisoissa tuli onnistumisia jopa totuttua enemmän alkuvuonna, merkillistä sisua ja maha-asukin tsemppiä! Elokuun alusta jäin pois kisakentiltä ja kunnon treeneistä. Harrastuksen tauolle laittaminen tuntui tosi vaikealta, mutta onneksi Hilpille löytyi loistavat lainaohjaajat, joiden kanssa se pääsi jokusen kerran treenaamaan ja muutaman kisastartinkin juoksemaan. Kivasti Hilpi kyllä kulkee laina-ohjaajankin matkassa, vaikkei se koskaan ennen tätä syksyä ollut tehnyt agilitya kenenkään muun kuin oman ohjaajan kanssa. Ja kyllähän me jonkinlaista treenaamista innostuttiin muutaman kerran ilman juoksuaskeleitakin yhdessä tekemään molempien mielen virkistykseksi, panostettiin taitoihin. Treeniä syyskuussa 2018

Onneksi Hilpi innostui kesällä uinnista ja sai sillä pidettyä kuntoaan yllä hellepäivinä!




Kun agilitysta piti siirtyä hieman vähemmän riskaabelien harrastusten pariin, ilmoitin Sellan huvikseni Nokian näyttelyyn. Veteraanimummo oli varsin innokkaana ja äänekkäänä esiintyjänä ja saikin tähänastisen näyttelyuransa parhaan näyttelytuloksen, SA:n. Sellan arvostelu oli seuraavanlainen:

"10-vuotias, erinomaisen tyyppinen narttu, Hyvät mittasuhteet ja vahvuus. Puhdaspiirteinen pää, kevyet korvat. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä rintakehän muoto. Liikkuu hyvällä askelpituudella, hieman leveästi edestä." VET2, SA
                                                                                                     Tarja Löfman, Nokia RN 25.8.2018

Sellan kymppivuosi on mennyt muutenkin leppoisissa merkeissä, terveenä ja iloisena!

koirat ovat konkreettisestikin pitäneet yhtä.
Lokakuun alussa Hilpi steriloitiin tämän pakollisen tauon tarjotessa oivan tilaisuuden tähän. Operaatio tehtiin tähystämällä ja sujui hyvin, kuten myös toipuminenkin. Kipua ei tälle jäntevälle tyypille syntynyt muusta kun hiilidioksista vatsaontelossa, mutta siihenkin saatiin helpotus operaatiopäivän iltana pienellä lisälääkityksellä. Hilpi ei ollut missään vaiheessa yhtään kiinnostunut haavoistaan ja pääsi varsin pian taas jo liikkumaan aktiivisesti. Toistaiseksi en ole myöskään havainnut mitään muutoksia karvassa tai painossa, ehkä Hilpi on aavistuksen vähemmän tosikko nyt ollut viime aikoina.

Aina valmis toimintaan <3















Koirien laumaelämän mullistus tapahtui sitten lokakuun lopulla pienen kenneltytön liittyessä joukkoomme. Toistaiseksi kaikki on mennyt kuitenkin enemmän kuin hyvin yhteiselon suhteen, miten sopeutuvaisia koirat ovatkaan <3. Kumpikaan koira ei ole erityisemmin osoittanut stressaamisen merkkejä eivätkä kyllä sen suurempaa kiinnostustakaan vauvaa kohtaan. Huomiota toki hakevat entistä hanakammin etenkin kyläilijöiltä. Tilannetta on auttanut se, että koiria on pyritty koko ajan aktivoimaan entiseen tapaan lenkein eikä kumpikaan ole ääniärtyisää sorttia. Vaunulenkeissä oli alkuun pähkäilemistä hihnojen kanssa, kun tytöt eivät juuri ole tottuneet hihnan varressa asvalttiteitä kuluttamaan, mutta siitäkin on alkanut jo tulla päivittäistä rutiinia. Ilo otetaan aina irti, kun päästään metsään juoksemaan! Koirien näkökulmasta haastavimmat ajat ovat varmasti vasta edessäpäin, mutta uskallan jo luottaa yhteiselon onnistumiseen jatkossakin.



Hilpi juhli joulukuun alussa synttäreitään.


Pikkuhiljaa alamme kohottaa taas kuntoa ja tekemään kunnollista paluuta intohimomme pariin Hilpin kanssa. Kun kevyet juoksuaskeleet tuntuivat jo hyviltä ja terapeuttisilta, ilmoitin meidät vielä vuoden viimeisiin kisoihin kotihallille viiden kuukauden tauon jälkeen. Ja voi Hilpi-murunen, kuinka upeasti hän liitelikään, tuplan arvoisesti. Ja voi liikutus sitä loistetta Hilpin silmissä, kun pääsemme taas yhdessä juoksemaan! Arvokisaunelmia vuodelle 2019 ei tarvitse toistaiseksi tauosta huolimatta myöskään haudata, jos tähän malliin onnistumme jatkamaan. SM-tuloksia on kasassa jo puolet tähän kauteen!

TAMSK 291218 A

TAMSK 291218 B nollatulos, sija 5

TAMSK 291218 C nollatulos, sija 2

TAMSK 291218 D

Vuosi 2018 kasvatti kyllä paloa harrastusta kohtaan entisestään. Ihanaa, kun päästään taas vuonna 2019 tekemään sitä mistä tulemme niin onnellisiksi. Toivotaan huikeita hetkiä ja terveitä aikoja tällekin vuodelle koko tiimillemme!

kuva Tytti Käyhkö


lauantai 28. heinäkuuta 2018

Mikä kesä!

Säiden puolesta taidetaan viettää kyllä yhtä kaikkien aikojen kesistä. Ilo on otettu irti niin lämmöstä kuin vesileikeistäkin.

Toukokuussa jo helle helli ja SM-kisoihin valmisteltiin Sastamalassa ja Takkujen kentällä. Hilpille saaliiksi näistä kisoista pari nollaa ja ohjaajalle rento mieli. Videotakin on Hervannasta tallessa.

Takut 200518_agi

Takut 200518_j_nollavoitto

Kesäkuu huipentui agiurheilussa SM-kisoihin. Oman seuran joukkuepaikka jäi aginollan tai parin päähän, mutta ihanat E-HKK:laiset adoptoivat meidät mukaan joukkuekisaan. Meidän joukkuerata kaatui omaan huolimattomuusvirheeseen, jonka jälkeen oli vaikea saada enää rytmistä kiinni. Mutta koko muu joukkue suoritti niin hienosti, kuin taisivat ja tämä palkittiin lopulta SM-pronssilla! Kyllä meidän kelpasi, kun pienessä kasvattiseurassani todella osattiin tehdä tästä juhlaa koko joukkueelle, aivan mahtava olla osana tätä tunnelmaa!

kuva Timo Vallius

Kuva Timo Vallius
N
Joukkuekaverit Outi ja Duplo, Marianne ja Gini, Päivi ja Ilo. Kuva Timo Vallius

SM-2018_joukkuerata

Omaa suoritusta pääsi petraamaan vielä yksilöpäivänä onneksi. Sascha Grunderin hyppyrata tuntui tutustuessa oikein passelilta meille ja saatiinkin ratasuorituksesta se kaivattu yhdessä tekemisen fiilis. Pari rimaa vei finaalipaikan tänä vuonna, mutta se ei ole harmittanut missään kohtaa. Olin maalissa vain niin onnellinen tästä kokemuksesta ja että se meille mahdollistui hieman hankalamman kevään jälkeen.

Kuva Timo Vallius

kuva Timo Vallius

SM-2018 yksilörata

Kunpa vielä saataisiin kokea näitä kisoja lisää!

Hilpi kauden 2017-2018 joukkuemitalivärisuoransa kanssa

Heinäkuun helteissä on päässyt kyllä viettämään kunnon kesälomaa. Hilpin suurempaakin suurempana saavutuksena on se, että se on vihdoista viimein 5-vuotiaana oppinut nauttimaan uimisesta! Harrastusvalioksi se on ollut vielä helppo kouluttaa siihen verrattuna, että se oppisi vedestä jotakin noutamaan, mutta näin vaan tämäkin ihme on tullut nähtyä sinnikkään harjoittelun ja lämpimien vesien avulla. Ja opittuaanhan Hilpi tekee aina kaiken tosissaan ja täysillä, joten Sella-parka ei ehdi edes tassuaan uittaa, kun joku on jo veteen syösynyt edelle. Onneksi Sella on sentään vielä pitkän matkan kroolari, Hilpi keskittyy toistaiseksi vain pikamatkoihin.

Avantouimarista noutajaksi








Kesälomareissulla ehdittiin myös käydä Artjärven ärinöissä ex tempore -kisareissulla. Ja turha reissu ei tämä ollutkaan, sillä kisoista tuliaisiksi tuplanolla ensi vuoden SM-tiliä kartuttamaan. Toivo elää! Treenattu ei oikeastaan olla koko kesänä ja Hilpi kaipaisi kyllä kontaktisulkeiset, mutta muuten se kyllä kiltisti paikkasi ohjaajan ajoitusvirheet ja sujahti putkiin kuin salama konsanaan :)

Artjärven ärinät 210718_A

Artjärven ärinät_B, 0rv, sija 2

Artjärven ärinät Cj,  0rv, sija 5




Uusia elämyksiä tarjosi citylassieille myös telttaretki metsään. Vaikka vähän vilu tulikin prinsessoilla +17 asteen yössä, niin muuten eräily taisi olla mieleistä molemmista.








Kyllä kotonakin on aika mukavaa.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Talvesta kevääseen ja kohti kesää


Aika on taas kulunut vauhdilla ja vuodenaikakin on ehtinyt vaihtua sitten viime tekstin. Viime kuukausiin on mahtunut paljon tärkeitä hetkiä koira-arjessa ja -harrastuksessa ja vihdoin on aikaa muistella hetki näitä.




Jee, metsä on sula ja pääsen etsimään esineitä!

Tärkein aarre tässä touhussa.

Eihän tästä raaski luopua!

Helmikuun kohokohta oli Sellan synttäripäivä, muruselle tuli täysi kymppi täyteen! Pitkä matka jo kuljettu yhdessä tämän luottoystäväni kanssa.




Keväällä agilityn kisailut ja treenailut on jääneet vähän vähemmälle Hilpin kanssa, mutta huippukohtana siellä olivat tottakai meidän ensimmäiset EO-karsinnat ja halli-SM-kisat. Näihin valmistautuminen ei ihan suunnitelmien mukaan mennyt molempien saikkuillessa, mutta ehdittiin kisata yhdet valmistavat kisat, joista tarttui luottavainen fiilis matkaan koiran vauhdin suhteen, vaikka omat jalat eivät ihan niin vikkelät olleetkaan.

YLÖKK 11.03.18 A

YLÖKK 11.03.18 B

YLÖKK 11.03.18 C  nollavoitto


Vantaan EO-karsinnat ja halli-SM:t tarjosivat kaikkinensa positiivisen kokemuksen. Hilpi todisti taas sen, että mitä isommat kisat, sitä suuremmalla itseluottamuksella varustettu koira on matkassani. Täysin viimeisteltyihin suorituksiin ja sitä kautta yksilöfinaaliin ei tällä kertaa ylletty, mutta tasaisella tulostahdilla (5,15,5) olimme osaltamme varmistamassa sitä, että joukkuemme oli kymmenen finalistin joukossa sunnuntai-iltana starttaamassa.

EO240318_A 

EO240318_B

EO250318_C

Kuvista kiitos Elinalle ja Timolle!









Pitkä kisaviikonloppu huipentui halli-SM-joukkuefinaaliin sunnuntai-iltana. Ja voi pojat, mikä tunnelma siinä kohtaa iltaa olikaan niin koirilla kun ihmisillä! Meillä oli kunnia ankkuroida joukkueemme suoritus hyppyradalla ja sanotaanko, että jokseenkin hurmoksessa Hilpi osuuttaan suorittikin. Lopputulema tästä kisasta jaksaa vieläkin hämmästyttää. Meidän joukkue sijoittui lopulta toiseksi! Yksilötasolla haaveet arvokisamitalista eivät niin realistisia meille ole, mutta voiko olla hienompaa kuin se, että tämän kunnian ja ilon voikin jakaa upean joukkueen kesken! Meidän joukkueessa kaikki olivat huippuonnistujia!

Tamskin maksit halli-SM-joukkuekisa

Kiitos huikeasta saavutuksesta joukkuetoverit Lotta ja Ilo, Tommi ja Böödi ja Maiju ja Ihme!
Tamskille tuli mitalit joka kokoluokasta!
Väsynyt kisaaja vihdoin kotona.


Arvokisahuumasta palauteltiin jokunen viikko sitten kotikisoissa. SM-joukkuehaussa tarpeellisia aginollia lähdettiin hakemaan, mutta kotiinviemiseksi hyppynolla näistä kisoista. Olen tainnut joskus mainita, että hyppyradat on jostain syystä selkeästi se meidän juttu.

TAMSK140418_A

TAMSK140418_B

TAMSK140418_Dj


Kevään huipennukseksi Hilpi on palkittu myös TamSKin vuoden 2017 agilitykoirakisan maksien toisella sijalla ja Suomen Collieyhdistyksen vuoden 2017 sileäkarvaisena agilitycolliena. Lisäksi tuli kutsu Pohjois-Hämeen kennelpiirin gaalailtaan juhlistamaan viime vuoden joukkuepiirinmestaruutta. Melkoista hypetystä nyt ollut viimeisen vuoden sisään tämä harrastus! Onneksi tämän tarinan päätähti ei palkinnoista ja titteleistä sen kummoisempaa tuumi, hän vain nauttii jokaisesta treenistä ja kisasta täysillä <3