Unelmista totta?

Agilityunelmoinnille on taas entistä enemmän syytä - Hilpi on kuin onkin kolmosluokkalainen! Riman kisoissa 22.11 ei tällä kertaa Johanna Wutrichin käsi noussut kertaakaan meidän hyppyradan aikana ja nollatulos riitti vielä ykköspallille palkintojenjaossa! Kuinka supersiistiä!

Rata itsessään oli kyllä simppeli linjoiltaan ja suoritus oli aika perusvarma lukuun ottamatta ensimmäistä putkeenlähetystä, jossa tiesin kyllä tutustuessa, ettei saa ajautua liian lähelle putken suuta, mutta meninpä kuitenkin sinne rynnimään tuttuun tapaan :) Jännityksellä odotinkin maaliin tultua, että saatiinko tästä kielto, mutta onneksi ei. Sekunti jos toinenkin siinä putkisäädössä aikaa kului, mutta silti maaliin tultiin ajalla -12,71 ja etenemällä 4,84m/s.

 

 

Onnellisina kolmosluokkalaisina olikin sitten mukava osallistua viime viikonloppuna Jänesniemen koulutukseen. Elina keksi taas meille liudan kotiläksyjä treenattavaksi, nyt näitä keskeneräisiä taitoja oikeasti jo tarvitaan kisaradoillakin. Putkikontakti-erottelu radan osana, vastakäännökset ilman rytmitystä ja leijeröinnit putkesta putkeen läksylistalle. Lisäksi olisi syytä ottaa huomioon laukanvaihto, mikä tietysti on tällaiselle ei hevosihmiselle ihan uusi juttu. Mutta olipahan huippukivat treenit taas hauskalla porukalla, mahtava Elina-ope!

Koulutuksesta muutama videonpätkä koosteena.

Hilpin kanssa on myös otettu asiaksi oppia uutta tottelevaisuudesta. Ollaan käyty tokokurssilla saamassa uusia vinkkejä oppimiseen ja treenaamassa kunnon häiriössä. Tähän saakka huikein tokosuoritus on ollut eilinen paikallaistuminen. Kaksi Hilpin vieressä olevaa koiraa lähti rivistä laukaten pois (tätä häiriötä nimenomaan treenattiinkin, kouluttaja nerokkaasti toi riviin paikalla pysymättömän koiransa) ja vaikka asia hirveästi hämmensi Hilpiä, niin takamus pysyi maassa eikä suusta päässyt ääntäkään, hieno koira! Reilu viikko sitten olin myös seuraamassa tokokisoja monen vuoden tauon jälkeen ja uusi avoin luokka näytti niin kivalta (ja pitkältä!), että pakkohan niitä liikkeitä oli päästä testailemaan ihan harrastelumielessä. Lauantaina omatoimitreenit siis vaihtuivatkin agista tokoon ja Hilpi opetteli ruutua ja merkin kiertoa. Tällaiset tehtävät se kyllä nappaa varsin nopeasti, voi kun seuraamisen kanssakin olisi yhtä vaivatonta. Edelleenkään ei olla mitään järkevää saatu sillä saralla aikaiseksi, mitä nyt ollaan vähän luopumisharjoituksilla koitettu saada vähennettyä sen ohjaajan kyttäystä perusasennossa ja liikkeessä. Aika näyttää, saadaanko näitä tokojuttuja koskaan koetasolle vai jääkö ne vain tuomaan virkistävää vaihtelua arkeen. Joku tokoilija saisi kyllä epäilemättä Hilpistä oikein pätevän kisakaverinkin, sillä kun tuota työintoa riittää!

Tää tokoilu on aika hauskaa, mutta missä ne esteet on?

Sellakaan ei ole juuri siskoaan huonommaksi jäänyt viime aikoina, mitä tulee treeni-intoon. On ollut mukava huomata, että uudessa häiriöisemässä hallissakin se pystyy keskittymään ja on jopa motivoituneempi rallytokoilija ja tokoilija kuin agiliitelijä. Kenties voisi siis harkita hallikisojakin rallyssa, kunhan saadaan antidoping-varoajat kulumaan. Sella on nimittäin jokunen viikko sitten ollut luomen sisäpinnalla kasvavien ripsien poistoleikkauksessa. Harmillinen vaiva sille niistä tuli ja vaati kuusi eläinlääkärikäyntiä, ennen kuin lopullinen vaiva diagnosoitiin ja siitä selvittiin toistaiseksi. Jatkossa silmävaivojen kanssa suuntaan kyllä saman tien erikoistuneelle lääkärille, jottei turhia tarvitse maksella (näitä ripsikäyntejä kun ei vakuutuskaan korvannut, pöh). On se kummallista, että koira on muuten terve, mutta onnistuu kaikki mahdolliset silmävaivat itselleen hankkimaan. Näitä ripsiä ei ole virallisessa silmätutkimuksessa pari vuotta sitten edes todettu, joten eipä minullekaan tullut mieleen, että tällä kertaa silmävaiva voi olla täysin niistä kiinni. Mutta nyt köyhempi, jatkossa taas viisaampi :).

Toipilas

Nyt vaivaton elämä maistuu taas eri muodoissaan :)

Vaikka välillä sitä hankaloittaa jokin mahan alla asuja...

Talvikin ehti käväistä jossakin välissä täällä Pirkanmaalla. En muista, koska olisi näin kaunista ollut viimeksi!



 

 

Tuplasti agilityn iloa ja riemua

Ollaan taas Hilpin kanssa askeleen tai kaksi lähempänä sitä, että se oikea agility alkaa. Viikko takaperin kisattiin edustusseuramme uuden hallin avajaiskisoissa neljä starttia Martti Salosen radoilla. Radat eivät tälläkään kertaa olleet sieltä helpoimmasta päästä linjoiltaan, mutta haasteiden edessä sitä on parhaimmillaan. Ensimmäinen rata oli kyllä melkoista taistelua, mutta se palkittiin meidän uran ensimmäisellä nollavoitolla ja kakkosluokan luvalla! Kerrankin en luovuttanut, vaikkei asiat menneet ihan suunitelmien mukaan ja puristettiin rata loppuun asti. Ei aina niin sujuvaa menoa, mutta voi mikä fiilis maalissa taisteluvoiton jälkeen :)!

A-rata

Toiselle radalle lähdettiinkin enemmän kuin huojentunein mielin. Rima, se päivän ainut, tipahti alussa, mutta tsempattiin rata loppuun asti ja tämä olikin ehdottomasti päivän paras veto meiltä. Suuri hämmästys olikin tulostaululla koreillut nolla jäähdyttelylenkin jälkeen. Tunnollisesti kävin kyllä asiasta toimistolta kysymässä, mutta tällä kertaa tuomari ei ollu rimaa huomannut eikä tuomiotaan voinut jälkeenpäin muuttaakaan. Meidän onneksi videotarkistusta ei tässä lajissa käytetä, joten tästä radasta kirjattiin toinen nollavoitto ja luva kisakirjaan. Tietysti fiilis jäi vähän kummalliseksi tästä ei niin ansaitusta nollasta, mutta onpahan jokusen kerran tuuri ollut meillä kisatessa toisinkin päin niin kerrankos sitä käy näin. Ja onneksi kanssakilpailijoita ei jäänyt mitään luvaa meidän takia saamatta, joten ehkä tästä pienesti uskalsi paikan päällä jo iloitakin. Ja meille kyllä luvattiin, että agijumalat tasoittavat tilanteen taas jossakin kohtaa...

B-rata

Kolmas rata oli jo vähän huolimatonta ohjausta ja radalla odotti myös Hilpille haastavaksi tiedetty keinu-rengas-yhdistelmä, mihin sitten rata hyllytettiin. Hyppyradalla agijumalat sitten huomioivat jo meidät sotkemalla Hilpin tarkkaavuuden kuulutuksien kanssa. Se kuuli kyllä lähdössä vapautuskäskyn mutta heti perään vieressä kajahtanut kuulutus sai sen epäilemään sitä ja tässä hetkessä se oli jo ajautunut nin lähelle ensimmäistä estettä, ettei olisi siitä enää yli päässyt. Niin nokkelana koirana se kiihdytti sitten sen ali :) Hypäri oli muuten sellainen hyvän mielen vauhtirata, jossa hiukan herpaantunut ohjaaja sai Hilpin jopa tekemään ylimääräisiä kaarroksia.  Videomateriaalia kisoista olen haalinut pitkin viikkoa ja kaikki olen saanut kasaan, vaikkei ihan hd-laatua olekaan :)

Viime lauantaina olimme hakemassa lisäoppia Jänesniemen Elinalta Sastamalassa. Näistä treeneistä ei koskaan tarvitse tyhjin käsin poistua, Elina on niin huippu. Elina oli suunnittellut radan, jossa opetuksena oli koiran luonnollisten linjojen lukeminen - joka kohtaa ei tarvitse aina ohjata. Näitä linjoja en vielä oikein osaa huomata, mutta jatkossa on rataantutustuessa enemmän käytävä katsomassa niitä koiran näkökulmasta. Elinalta sain myös taas herätyksen omaan kaavamaisuuteeni. Osaan kyllä ohjaukset ja tiedän, miten ja missä niitä käytetään, mutta radalla en tee niitä koiralle. Myönnän kyllä, että olen jäänyt jumiin jotenkin kaikkeen teknisyyteen ja luovuus tekemisestä on välillä kadoksissa ja sitä kautta myös koiran huomiominen. Mutta Hilpi sai kyllä taasen paljon kehuja etenkin takaaohjattavuudestaan (edistystä!). Jotakin videonpätkiä sain talteen koulutuksesta, kas kummaa kuinka se kontakti aina tuppaa vaan unohtumaan koiraan :) 

Uusia vinkkejä testattiin heti sunnuntaina Ylökkin järjestämissä kisoissa Wutrichin virtaavilla radoilla. Kympin suorituksia molemmat radat, huolimattomuusvirheitä taas tuli vähän liikaa, videolla jälkimmäinen rata. Mutta onpahan kutkuttava tilanne taas kisailla sillä ajatuksella, että seuraava nolla voi olla jo pääsylippu kolmosluokkaan!

Ei päivitystä ilman kuvia. Viikko sitten treffailtiin Jujun kanssa sorakuopilla. Eilisiltana käytiin iltalenkillä keskustassa ihailemassa Tampereen valoviikkojen taidetta. Miten kaunista!

Agilitya ja Aulankoa = täydellinen viikonloppu :)

Huippuviikonloppu takana taas! Lauantaina aloitettiin se kisoilla Riihimäellä. Suomalaisen Jarin ratoja käytiin treenailemassa kaksin kappalein Riman mukavaksi osoittautuneessa kuplahallissa. Leppoisat kisat ja leppoisa mieli, vaikka rengas- ja keppitreeniksi tällä kertaa menikin. Tavoitteena kisoihin oli huolelliset kontaktit (pyrkimys katsoa sitä paikkaa mihin koiran haluaa) ja ekalla radalla siinä onnistuin hyvin. Toisella radalla vähän jäin puomilla jälkeen liiaksi ja Hilpi ei vapautusta liikaa jäänyt odottelemaan, vaikka pysähtyikin. Yhden kerran (vain!) kontakti lipsahti muka kiireessä ja rima alas, mutta muuten olin kyllä tyytyväinen omaan suoritukseen näissä karkeloissa. Hilpin esteosaamista treenataan taas ennen seuraavia kisoja, uusi kisapaikka verotti sitä nyt hieman. Ja viikolla pelatuista yykaakoo-peleistä huolimatta lähdössä oli toisella startilla nyt erittäin vaikea pysyä, ensi kerralla keskitytään taas tähän probleemaan paremmin ja annan sille katseella tukea pysymiseen koko lähdön ajan.

Kisoissa meillä oli kannustusjoukot kohdillaan, kun Tilda ja Maiju olivat seurana reissussa. Retkemme etelään huipentuikin taas Aulangon ihaniin kevätmaisemiin. Osa meitä heitti talviturkkinsa ja kaikki nautittiin auringosta ja vapaudesta. Kolme tuntia tuolla järvikierroksella vierähtikin, kyllä oli mukavaa!

Leikkipuistokimppa-agilitya :)

Voi tässä mäenlaskussa muutakin treenata kun riekkumista :)

Sunnuntaina suuntana Kaarina ja E-HKK:n järjestämä Jänesniemen koulutus. Josko sitä taas olisi tahkottu tämän ohjaajan päähän kontaktin pidosta jotakin :) Näissä treeneissä panostettiin rataantutustumiseen. Jokainen sai tutustumisen jälkeen tehdä mielikuvaharjoitteluna paikallaan radan parin tarkkaillessa ja sen lisäksi käytiin rata läpi kontaktin pidon kannalta niin, että piti suorittaa virtuaalikoiran kanssa rata (25 estettä) koko ajan kontaktia pitäen ja jos kontakti kärsi, niin piti aloittaa alusta. Elinan mukaan 60% suorituksesta on kiinni rataantutustumisesta, joten tähän on kyllä syytäkin nyt oppia panostamaan. Ahaa-elämyksiä tuli kontaktiharjoittelusta jo rataantutustumisessa ja toisaalta myös koiran kanssa suorittaessa (mm. koiran suorittaessa putkeakin pitää koko ajan ajatella pitävänsä kontaktia koiraan). Elinalta saatiin kotiläksyksi ruveta ohjaamaan takaa (ainakin 2 takaaohjausta radassa!) ja kestämään epätäydellisyyttä suorituksissa.  Hilpi osoitti taas olevansa kerrassaan mainio treenikaveri. Se laittaa itsensä likoon aina niin kympillä. Vahva kropankäyttö sai kyllä pienen koiran väsymään tänään lopputreenistä, onneksi sentään treenattiin kahdessa osassa. Ja nopeasti tuo otus kuitenkin maitohapoistaan palautui jäähdyttelyssä. Treeneissä oli taas kerran mukava tunnelma, kylläpä olikin jo ikävä E-HKK:n porukan kanssa treenaamista! Pasille kiitos treenien videoinnista, tässä pieni kooste niistä:

Takaisin treenikentille

Hiljaiseloa agilityn treenaamisesta on vietetty jonkin aikaa, mutta nyt ollaan taas päästy takaisin tekemisen äärelle uudella innolla ja motivaatiolla. Viikko sitten lämmiteltiin esteosaamistreeneillä ja aikas kivasti Hilpi muun muassa osaa jo kontaktiputkierottelun, ja jos ennen taukoa kepeillä oli varmuus vähän hukassa, niin nyt ne ovat olleet lähes maagiset :) Testailtua tuli kunnon vedätyksiä ja leijeröintejä ja kaikki sujuivat yli odotusten ja vauhdilla.  Hyvillä mielin siis suunnattiin perjantaina kohti Kaarinaa ja Jänesniemen yksärituntia.

Elinalla oli ihan huippukiva rata odottamassa, pitkiä estevälejä koiralle liideltäväksi ja ohjaajalle hanskattavaksi. Jälleen kerran treenattiin ohjaajan rohkeutta liikkua ja irrottaa koira ajoissa. Oma vuoro menee hurjan nopeasti jaetulla yksärillä ja ehkä turhankin paljon meni tällä kertaa aikaa ohjaajan sähläämiseen ja lelusta irrottamiseen (Hilpi oli jokseenkin innokas, vaan ei onneksi juurikaan ylivireinen). Mutta ehdittiin tehdä väliä 1-21, loput jäivät odottamaan omia treenejä. Radasta päällimmäisenä jäi mieleen toimivina ohjausratkaisuina esteelle 5 tuplasylkkäri ja esteelle 12 poispäinkäännös, joka käänsi kyllä kivasti kepeille. Putkijarrun opetteluun saatiin vinkit kotiläksyksi, Hilpille pitää saada varmaksi tietoisuus siitä, että putkijarrumerkki ei tarkoita hidastamista vaan putken jälkeen välitöntä kääntymistä ohjaajaa kohti.

Sunnuntaina oltiin myös omissa viikkotreeneissä ensin treenaamassa sivuirrotuksia (lisää kotiläksyjä, jee :)) ja sitten treenattiin alla olevaa rataa:

(c) Lotta Kokkila

Ihan nollaratatreeninä ei tätä saatu läpi vedettyä, sillä ohjaaja kärsi ajoitusongelmista 10-11-12-välillä, mutta kylläpä vaan 10 estettä putkeenkin suoriutumisesta voi olla jo iloinen. Ja treenin jälkeen rohkenin huokaista, että eipä tullut kertaakaan ali 60 rimoista, vaikka tiukkoja takaakiertojakin treenattiin eikä rimoja muutenkaan tullut alas viikonlopun treeneissä kuin satunnaisesti. Tarpeeksi pitkillä esteväleillä Hilpi malttaa keskittyä rimoihin, vaikka vauhti kiihtyykin entisestään välimatkojen myötä, tarvinnee siis hakea tätä kautta varmuutta niiden pitämiseen jatkossakin treeneissä. Parasta viikon treeneissä on ollut se, että oma huippuagilitaaja Hilpini on tehnyt paluun hormonihömpötyksistään ja tähän kohtaan ei voisi paremmin sopia taustamusiikiksi this girl is on fire ;)

Myös orastavaa tokopuuhastelua ollaan tehty tässä agilityn oltua pikkutauolla. Puuhastelua todella, minkä seurauksena varasin tokoyksärin maaliskuun lopulle, jotta saataisiin tämä toko-ohjaaja ruotuun. Mutta tehtiin mitä hyvänsä, niin Hilpin asennetta ei voi kyllä moittia. Videolla on pätkä sen elämän toisista merkkitreeneistä, voi miten sen heiluva häntä ja täpäkkänä olo saavat hymyn huulille. Merkki taitaa tosin olla uusilla tokosäännöillä hieman uhanalainen liike, mutta hauska tarjoamistemppu joka tapauksessa.

 

Ja jos puhutaan hauskanpidosta, niin eilen päädyttiin iltalenkillä Maijun ja Tildan kanssa oikein koirien satumaahan. Tampereen keskustan valot johdattivat meidät leikkipuistoon, jossa oli kyllä koirille (ja kai lapsillekin ;)) jos jonkinlaista kiipeily-ja tasapainottelutemppua ja -alustaa tarjottavaksi. Testailtiin myös maantasossa olevalla trampoliinilla pomppimista, josta ei tytöt olleet moksiskaan ja löydettiin neideille arvoisensa poseerauspaikka. Täällä paikassa on kyllä vierailtava toistamiseenkin yhtä yksityisen tilaisuuden tullen, sellaiset ilohepulit se sai aikaan jokaisessa. Niin se vain on, että koirilla ja lapsilla on monesti jaetut kiinnostuksen kohteet ja ilot. Älkööt tiukkapipoiset puistovahdit säikähtäkö, olimme oikein asiallisia vieraita jättämättä jälkiä itsestämme :).

Prinsessat

Tilda ja Tildan enkelit :)