Mikä kesä!

Säiden puolesta taidetaan viettää kyllä yhtä kaikkien aikojen kesistä. Ilo on otettu irti niin lämmöstä kuin vesileikeistäkin.

Toukokuussa jo helle helli ja SM-kisoihin valmisteltiin Sastamalassa ja Takkujen kentällä. Hilpille saaliiksi näistä kisoista pari nollaa ja ohjaajalle rento mieli. Videotakin on Hervannasta tallessa.

Takut 200518_agi

Takut 200518_j_nollavoitto

Kesäkuu huipentui agiurheilussa SM-kisoihin. Oman seuran joukkuepaikka jäi aginollan tai parin päähän, mutta ihanat E-HKK:laiset adoptoivat meidät mukaan joukkuekisaan. Meidän joukkuerata kaatui omaan huolimattomuusvirheeseen, jonka jälkeen oli vaikea saada enää rytmistä kiinni. Mutta koko muu joukkue suoritti niin hienosti, kuin taisivat ja tämä palkittiin lopulta SM-pronssilla! Kyllä meidän kelpasi, kun pienessä kasvattiseurassani todella osattiin tehdä tästä juhlaa koko joukkueelle, aivan mahtava olla osana tätä tunnelmaa!

kuva Timo Vallius

Kuva Timo Vallius

N

Joukkuekaverit Outi ja Duplo, Marianne ja Gini, Päivi ja Ilo. Kuva Timo Vallius

SM-2018_joukkuerata

Omaa suoritusta pääsi petraamaan vielä yksilöpäivänä onneksi. Sascha Grunderin hyppyrata tuntui tutustuessa oikein passelilta meille ja saatiinkin ratasuorituksesta se kaivattu yhdessä tekemisen fiilis. Pari rimaa vei finaalipaikan tänä vuonna, mutta se ei ole harmittanut missään kohtaa. Olin maalissa vain niin onnellinen tästä kokemuksesta ja että se meille mahdollistui hieman hankalamman kevään jälkeen.

Kuva Timo Vallius

kuva Timo Vallius

SM-2018 yksilörata

Kunpa vielä saataisiin kokea näitä kisoja lisää!

Hilpi kauden 2017-2018 joukkuemitalivärisuoransa kanssa

Heinäkuun helteissä on päässyt kyllä viettämään kunnon kesälomaa. Hilpin suurempaakin suurempana saavutuksena on se, että se on vihdoista viimein 5-vuotiaana oppinut nauttimaan uimisesta! Harrastusvalioksi se on ollut vielä helppo kouluttaa siihen verrattuna, että se oppisi vedestä jotakin noutamaan, mutta näin vaan tämäkin ihme on tullut nähtyä sinnikkään harjoittelun ja lämpimien vesien avulla. Ja opittuaanhan Hilpi tekee aina kaiken tosissaan ja täysillä, joten Sella-parka ei ehdi edes tassuaan uittaa, kun joku on jo veteen syösynyt edelle. Onneksi Sella on sentään vielä pitkän matkan kroolari, Hilpi keskittyy toistaiseksi vain pikamatkoihin.

Avantouimarista noutajaksi

Kesälomareissulla ehdittiin myös käydä Artjärven ärinöissä ex tempore -kisareissulla. Ja turha reissu ei tämä ollutkaan, sillä kisoista tuliaisiksi tuplanolla ensi vuoden SM-tiliä kartuttamaan. Toivo elää! Treenattu ei oikeastaan olla koko kesänä ja Hilpi kaipaisi kyllä kontaktisulkeiset, mutta muuten se kyllä kiltisti paikkasi ohjaajan ajoitusvirheet ja sujahti putkiin kuin salama konsanaan :)

Artjärven ärinät 210718_A

Artjärven ärinät_B, 0rv, sija 2

Artjärven ärinät Cj,  0rv, sija 5

Uusia elämyksiä tarjosi citylassieille myös telttaretki metsään. Vaikka vähän vilu tulikin prinsessoilla +17 asteen yössä, niin muuten eräily taisi olla mieleistä molemmista.

Kyllä kotonakin on aika mukavaa.

Talvesta kevääseen ja kohti kesää

Aika on taas kulunut vauhdilla ja vuodenaikakin on ehtinyt vaihtua sitten viime tekstin. Viime kuukausiin on mahtunut paljon tärkeitä hetkiä koira-arjessa ja -harrastuksessa ja vihdoin on aikaa muistella hetki näitä.

Jee, metsä on sula ja pääsen etsimään esineitä!

Tärkein aarre tässä touhussa.

Eihän tästä raaski luopua!

Helmikuun kohokohta oli Sellan synttäripäivä, muruselle tuli täysi kymppi täyteen! Pitkä matka jo kuljettu yhdessä tämän luottoystäväni kanssa.

Keväällä agilityn kisailut ja treenailut on jääneet vähän vähemmälle Hilpin kanssa, mutta huippukohtana siellä olivat tottakai meidän ensimmäiset EO-karsinnat ja halli-SM-kisat. Näihin valmistautuminen ei ihan suunnitelmien mukaan mennyt molempien saikkuillessa, mutta ehdittiin kisata yhdet valmistavat kisat, joista tarttui luottavainen fiilis matkaan koiran vauhdin suhteen, vaikka omat jalat eivät ihan niin vikkelät olleetkaan.

YLÖKK 11.03.18 A

YLÖKK 11.03.18 B

YLÖKK 11.03.18 C  nollavoitto


Vantaan EO-karsinnat ja halli-SM:t tarjosivat kaikkinensa positiivisen kokemuksen. Hilpi todisti taas sen, että mitä isommat kisat, sitä suuremmalla itseluottamuksella varustettu koira on matkassani. Täysin viimeisteltyihin suorituksiin ja sitä kautta yksilöfinaaliin ei tällä kertaa ylletty, mutta tasaisella tulostahdilla (5,15,5) olimme osaltamme varmistamassa sitä, että joukkuemme oli kymmenen finalistin joukossa sunnuntai-iltana starttaamassa.

EO240318_A 

EO240318_B

EO250318_C

Kuvista kiitos Elinalle ja Timolle!

Pitkä kisaviikonloppu huipentui halli-SM-joukkuefinaaliin sunnuntai-iltana. Ja voi pojat, mikä tunnelma siinä kohtaa iltaa olikaan niin koirilla kun ihmisillä! Meillä oli kunnia ankkuroida joukkueemme suoritus hyppyradalla ja sanotaanko, että jokseenkin hurmoksessa Hilpi osuuttaan suorittikin. Lopputulema tästä kisasta jaksaa vieläkin hämmästyttää. Meidän joukkue sijoittui lopulta toiseksi! Yksilötasolla haaveet arvokisamitalista eivät niin realistisia meille ole, mutta voiko olla hienompaa kuin se, että tämän kunnian ja ilon voikin jakaa upean joukkueen kesken! Meidän joukkueessa kaikki olivat huippuonnistujia!

Tamskin maksit halli-SM-joukkuekisa

Kiitos huikeasta saavutuksesta joukkuetoverit Lotta ja Ilo, Tommi ja Böödi ja Maiju ja Ihme!

Tamskille tuli mitalit joka kokoluokasta!

Väsynyt kisaaja vihdoin kotona.

Arvokisahuumasta palauteltiin jokunen viikko sitten kotikisoissa. SM-joukkuehaussa tarpeellisia aginollia lähdettiin hakemaan, mutta kotiinviemiseksi hyppynolla näistä kisoista. Olen tainnut joskus mainita, että hyppyradat on jostain syystä selkeästi se meidän juttu.

TAMSK140418_A

TAMSK140418_B

TAMSK140418_Dj


Kevään huipennukseksi Hilpi on palkittu myös TamSKin vuoden 2017 agilitykoirakisan maksien toisella sijalla ja Suomen Collieyhdistyksen vuoden 2017 sileäkarvaisena agilitycolliena. Lisäksi tuli kutsu Pohjois-Hämeen kennelpiirin gaalailtaan juhlistamaan viime vuoden joukkuepiirinmestaruutta. Melkoista hypetystä nyt ollut viimeisen vuoden sisään tämä harrastus! Onneksi tämän tarinan päätähti ei palkinnoista ja titteleistä sen kummoisempaa tuumi, hän vain nauttii jokaisesta treenistä ja kisasta täysillä <3

Menestys on mielentila

Viime viikkoina on tapahtunut omassa urheilemisessa jotain niin käänteentekevää, että ei tahdo itsekään uskoa todeksi. Viimeisen reilun kuukauden sisään mahtuu suurta koettua ahdistusta treenaamisen ja kisaamisen kanssa kuin vielä tätäkin suurempia oivalluksia ja saavutuksia. Uskottava se on - kuukauden sisään voi tämä ohjaaja kokea suurinta epätoivoa edistyksen suhteen, käydä pohjanoteerauskisat vuoden alkajaisiksi ja hetkeä myöhemmin kisata collien hyppyvalioksi ja kerätä SM-nollat kasaan ja ennen kaikkea nauttia joka radasta!

Mitä tuossa jonkinlaisten ääripäiden välissä sitten tapahtui? Tanjan valmennus parin kuukauden tauon jälkeen, sieltä löydetty kisatavoite, Anne Talvitien mentaaliluento ja paljon pohdintaa omaan motivaatioon ja suorittamiseen vaikuttavista tekijöistä. Toki kaikki voi olla sattumaakin, mene ja tiedä. Mutta jotenkin haluan uskoa, että kun oma korvien väli on jollakin tapaa asennettu taas oikeaan, on mahdotonta epäonnistua, ainakin omassa mielessä.

Kisavuosi aloitettiin siis omasta mielestä lähes katastrofaalisissa merkeissä Janakkalassa tammikuun alussa. Harvoin käy niin, että oltaisiin Hilpin kanssa jo lähtökohtaisesti eri radalla, mutta nyt näin oli lähes läpi koko kisarupeaman. Ja tuskin nyt mitään umpisurkeita suorituksia lopulta olivatkaan, mutta se tärkein, hyvä fiilis, oli yhtä kateissa kuin loppuvuoden treeneissäkin. Uusi treenivuosi alkoi viikkoa myöhemmin tutuissa Tanjan opeissa. Kun on reilu pari kuukautta puuhastellut itsekseen, niin kyllä vaan valmentajan valvovan silmän alla tekeminen ja omien pelkojen ääneen sanominen tuli ajoitukseltaan nappikohtaan. Mieleenpalautuksena tuli omien ja koiran vahvuuksien käyttäminen. Miksei liikkua itse mahdollisimman paljon, jos se on mahdollista ja koira siitä tykkää? Tämä treeni oli myös avartava siltä kannalta, että sain sieltä oivan tavoitteen tuleviin kisaratoihin. Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se on hengästyä kisaradalla. Jos treeneissä puuskuttaa ja kisaradalla sipsuttaa, niin onhan ne tilanteena aivan erilaiset koirankin näkökulmasta. Seuraavat kisat siis pelkällä tällä tavoitteella ja tehtiinkin kolme hyvän mielen rataa, ekalla jopa puuskutin vähän maalissa :)

Hyppyrata 20.1.2018         Agilityrata 20.1.2018          Agilityrata B 20.01.2018


Välissä kävin Talvitien Annen virettä käsittelevällä mentaaliluennolla ja jopas alkoi taas päässä raksuttamaan. Ja erittäin hyödyllistä on, kun saamansa opin sanoo ääneen ja jakaa omat oivalluksensa siitä (kiitos Maiju, kun kuuntelet höpötyksiäni <3). Seuraavaksi Vantaan EO-karsintoja ja halli-SM-kisoja silmällä pitäen päätin testata ensimmäistä kertaa kahden kisapäivän ja useamman kisasuorituksen viikonloppua, kun nyt tähän kulmille kisoja niin mukavasti sattui. Ja kylläpä radat tuntuivatkin tällä kertaa niin helpoilta omassa päässä! Ja kyseessä oli sunnuntaina Helinin Jarin radat, joita kohtaan aiemmin on epätoivo iskenyt viimeistään rataantutustumisessa. Harmillisesti viikonloppu mentiin videoinniltaan aika lailla streamien varassa ja tällä kertaa ne eivät toimineetkaan sillä tavalla, että olisi omia suorituksia voinut jälkeen päin katsella. Jokunen rata tuli kuitenkin lauantailta tallenteeksi, kiitos kisakaveri Niinan.
Hyppy030218     Agi030218

Pakkasaamun kirmailut tuottivat tulosta!

SM-kisanollat kasassa kesälle 2018!

Hilpi on FI AVA-H!

Kunpa tämän tunteen pystyisi säilömään ja ottamaan käyttöön aina tarvittaessa!

Tuplaharrastusvalio Hilpi palkintoruusukkeidensa kanssa <3

Meidän lähiliikuntapaikoilla mieli lepää.