Sivut

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Lenkkileikkejä ja treeniä

Mahtava viikonloppu! Pakkanen väistyi, joten viikonloppu on omistettu lenkkeilylle ja treenaamiselle. Tyytyväisiä koiria kotona.

Sä oot Juju hippa.

Lentäviä nahkoja









 

 
Pitkästä aikaa myös touhuiluvideo sunnuntaiaamulta.



Lauantai-ilta kului rattoisasti treenihallilla. Sella sai hömpötellä sitä sun tätä ja Hilpi teki aivovoimistelua merkinkierron ja putkipuomi-erottelun merkeissä. Kun nyt kamera sattui matkaan mukaan, niin muutama videokin tuli kasattua.

Hilpin kolmannet merkinkiertotreenit ja haasteena agiesteitä siellä täällä. Tavoitteena vain opettaa sitä keskittymään kuuntelemaan ja miettimään, mikä on tehtävänä, oikeaoppisesta tokosta viis. Yrityksen puutteesta ei voi moittia sitä taaskaan :)


Agin puolella sama teema, keskittyminen, jatkui sitten lukitus- ja erottelutreenillä. Sellan ääniefektit taustalla ei onneksi häiritse Hilpiä. Oltiin ainoita hallilla, niin en jaksanut viedä sitä autoon odottamaan.


Sellakin oli tyytyväinen, kun pääsi vähän juoksemaan :)


Meidän tiimi

lauantai 16. tammikuuta 2016

Irrottelua

What a feeling! Kuukauden tauon jälkeen jo treenihallille pääsy tuntui niin mahtavalta, mutta lähes liikutuksen partaalle kyllä ajaa treenikaveri, joka yrittää aina parhaansa ja jonka sydän palaa samalle asialle. Hilpi <3 Uuden äärellä oltiin sinänsä, kun ohjaaja ei kykene vielä juoksemaan. Opittiin, että sehän ei ole kuitenkaan este, eikä aina välttämättä hidastekaan Hilpin liitelylle. Ohjauksia piti miettiä aika erilaisesta näkökulmasta ja koiralta vaadittiin kyllä rohkeutta irrota ja kykyä itsenäisiin estesuorituksiin. Uusi ohjaustapa tietysti aluksi Hilpiä kummastutti, mutta alun pyörimisen jälkeen se kykeni monessa kohtaa suorittamaan niin hitsin hienosti hurjalla itsevarmuudella! Välillä sitä vain jäi ihailemaan ja unohtui tehdä edes ne ohjaukset, mihin kykeni :) Alla olevasta treeniradasta ehdittiin tekemään reilun 10 minuutin treenissä kaikki kohdat 1-29 numeroinnin mukaisesti, vaikkei tietenkään yhtenäisenä suorituksena (pikkaisen piti saada etumatkaa ohjaajan välillä jostakin syystä :)). Kohokohtana se, että Hilpi kykeni pujottelemaan itsenäisesti kepit ja ohjaaja pääsi siirtymään kävellen putken 14 kauempaan päähän sillä välin ottamaan vastaan. Ja itse onnistuin muutamaankin otteeseen vippauksessa esteellä 9! Omalta mukavuusalueelta poistuminen tekee näemmä hyvää joskus. Parasta koko treenissä oli kuitenkin onnesta mykkyrällä oleva koira, on se vaan niin mieletön otus. Ollaan onnellisia taas. Ja toivottavasti pian taas juostaan molemmat.
 
 
Tänään oli oikea shoppailupäivä, kun metsästettiin Hilpin kanssa epätoivoisesti koirantossuja pakkaspäivien jatkuessa. Hilpi vieraili mielellään eläinkaupoissa, mutta itsellä kyllä alkoi jo hiki ja pieni tuskanhikikin virrata sovitellessa niitä muutamia jäljellä olevia kappaleita. Hätävaratossut löytyivät ja tänään pystyttiin lenkkeillä vilukissan kanssa tunti metsässä ilman värjöttelyä. Testitossut voi pienellä fiksailulla saada ihan kelvollisiksi ja vaatteita rakastava Hilpi oli näistäkin jopa varsin ilahtunut. Seuraavaksi Sella pääsee töppösiä testailemaan, saas nähdä, saako sitä suostuteltua ottamaan askeltakaan :)
 

Eläinkaupan täti luuli mua pennuksi. En tajua miksi.

Onhan noi sitten vaan Hilpille? Mä en aio enää palella.

Hanskavarkaat iskivät jälleen.



Urheasti olen liikkunut tänään, olisiko jo ruoka-aika?
 

torstai 7. tammikuuta 2016

Hyvästi vanha vuosi, tervetuloa uusi!

Vuosi 2015 oli harrastusmielessä oikein mukava. Hilpin kanssa on opittu paljon uutta ja kehitytty varmasti molemmat agitaidoissamme taas roimasti. Tästä on erityisesti kiittäminen meidän huippukouluttaja-Tanjaa, joka jo kolmatta vuotta on ollut meitä eteenpäin piiskaamassa, haastanut ylittämään itseään ja opettanut luottamaan koiraan ja omaan osaamiseen. Treenattu ollaan koko vuosi varsin maltilliset määrät ja panostettu erityisesti treenien laatuun, sillä ohjelmassa on ollut myös paljon kisoja. Kisastartteja tälle vuodelle tuli Hilpin kanssa yhteensä 53, kisapäiviä 22. Aikas rutiinia voisi siis kisaamisen sanoa olevan, kisataukoa kun on pidetty täysin vain kesä- ja joulukuu. Vaikka tulostehtailijoita ei todella ollakaan, niin sentään tuohon määrään mahtuu ne muutamat puhtaatkin ratasuoritukset, joiden avulla ensin noustiin kakkosiin ja kolmella nollavoitolla kuukauden sisään loppusyksystä myös kolmosluokkaan. Suinkaan ei tässä kisavuodessa ole ollut niin, että määrä korvaa laadun. Vuoden startteihin on mahtunut erittäin voittopuolisesti onnistumisia ja huikeita suorituksia, joista on vaan se viimeinen silaus puuttunut. Mutta nyt sitten päästään aloittamaan vuosi 2016 puhtaalta pöydältä ja haastetaan taas itseämme siellä luokassa, jossa ansaitaankin oikeasti olla. En malta odottaa! Tavoitteena vuodelle on luottaa vielä entistä enemmän meidän juttuun ja oikeastaan vain nauttia tästä maailman parhaasta harrastuslajista niin treeneissä kuin kisoissakin. Vuosi näyttää mihin rahkeet riittävät sitten tulosten osalta, mutta niistä me ei paineita oteta.

My golden girl <3
Kulunut harrastusvuosi Sellan osalta on ollut selvästi aikaisemmista poikkeava. Se on ollut nyt aiempia vuosia reilusti vähemmällä treenillä ja oikeastaan mitään ei olla tehty säännöllisesti koko vuoteen. Joskus tietenkin omatuntoa kolkuttaa se, että miksi vielä hyvässä iässä olevan harrastuskoiran kanssa ei ahkerasti treenata tai kisata, mutta samalla tiedän, että ei meillä ole kummallakaan suurta tarvetta tai paloa siihen. Agilitysta on syksyn myötä tullut Sellalle satunnaista hupia ja mielen virkistystä ja jos ja kun jotakin on tehty tosissaan (jos nyt tätä termiä voi sen kohdalla käyttää..), on se enemmän ollut tottelevaisuusjuttuja. Virallisia kisatuloksia on kuitenkin pari vuoden varrelta tarttunut matkaan rally-tokosta (unohtamatta yhtä virallista agistarttia :)) ja toki se ilahduttaa mieltä, vaikka kyseessä jo kerran suoritetun luokan uusintaa onkin.  Sella on kaikesta huolimatta juuri nyt ehkä onnellisempi kuin koskaan vaihtelevien metsälenkkien ja hauskojen leikkituokioiden virkistämänä, sen kroppa on pysynyt hyvässä kuosissa ja sillä on paljon intoa tehdä ja työskennellä yhdessä aina kun jotakin puuhataan. Lisäksi se on kasvattanut pohjattoman vatsan ja osoittanut huikeaa uhrautumiskykyä motivaationsa lähteen eteen :) Tänä vuonna jatketaan varmasti samaan malliin - tehdään, kun on hauskaa ja nautitaan arjen iloista täysillä!

Joulukuun 19. päivä. Joulun väri on vihreä.


Joulukuun riemuja


Vaikka joulu oli ja meni jo, on ehkä kuitenkin laitettava tänne blogiinkin muistoksi meidän joulukorttikuvat. Koska joulukuu oli kaikkea muuta kuin talvinen, näin parhaaksi siirtää kuvaukset meidän lempparisisätiloihin :)

Hilpi: Taas tota  Sellaa saa hävetä, kun ei ota tosissaan tätäkään. Äiskä sanoi, että pitää istua sievänä.





Hilpin agitreeniryhmä teki myös joulutervehdysvideon. Perjantain juhlaeläimillä on aito tekemisen meininki!


Tällä hetkellä koirat ja minä odotamme kuumeisesti parantumistani, sillä viimeiset kolme viikkoa on tullut oltua lähes täysin vuodelevossa. Onneksi koirat ovat olleet ihan huippusopeutuvaisia tällaiseen spesiaalitilanteeseen. Edes Sella ei ole seonnut toimettomuuteensa ja Hilpi nyt viihtyy enemmän kuin hyvin kainalokoirana. Toki isäntä on tyttöjä lenkitellyt, mutta treenihallia tai temppukäskyjä ei olla lomalla päästy kuluttamaan. Nyt paukkupakkasilla vaan nuo lenkitkin tuppaavat jäämään kovin lyhyiksi, kun ei ole rekikoirien vikaa näissä sesseissä. Mielenterveyden säilymiseksi oli kuitenkin eilen pakko toppautua kunnolla ja lähteä yskää ja pakkasta uhmaten muutamaksi minuutiksi loppiaisjäille kameran kera. Näihin touhuilukuviin en vaan kyllästy.








 

Varpaat kasaan lämpenemään.