torstai 12. syyskuuta 2019

Kolmet SM:t ja uudenlaista arkea

Intoa olisi ollut päivittää jo useampaan otteeseen tännekin koiraharrastusmuistojamme, mutta aikaa ei vain ole löytynyt. Vaikka pääasiassa elelemme aika lailla lapsen ympärillä pyörivää perhearkea, niin on me sentään ehditty harrastamaankin jonkin verran Hilpin kanssa. Kuluneen vuoden aikana on onnistuttu kisaamaan jo kolmet SM:tkin! Koostan tähän nyt kuvia ja videoita keväästä syksyyn.










Sellan synttäreitä juhlittiin helmikuussa <3
Tammikuussa kisailtiin Ylökillä edelleen tauolta paluun huumassa.

Vuoden ensimmäiset arvokisat olivat halli-SM-kisat ja EO-karsinnat maaliskuussa Vantaalla.Näistä ei liikoja muisteltavaa jälkipolville jäänyt, intoa osallistua oli enemmän kuin sillä hetkellä taitoa ja unta onnistua. Ihanaa, kun Elina ikuisti muistoja täältä.









Huhtikuussa kisailtiin omalla hallilla muutamaan otteeseen ja jokunen nollakin mukaan tarttui. Hilpi Hilpin radalla huhtikuussa 2019. Seuraavat arvokisat olivat piirinmestaruudet ja niihin saatiinkin ihan mukava tsemppi aikaiseksi. Ensimmäisen puhtaan (ja viimeisen tarvittavan SM-nollan) radan jälkeen oli kyllä fiilis kohdillaan, mutta niin vain mestaruusmahdollisuudet karisivat pieneen huolimattomuusvirheeseen toisella radalla. Onneksi meillä riittää kokemusta näistä pikkulipsahduksista :D 



Joukkuekisassa Hilpi-täti piti bc-nuorison ruodussa ja saatiin hopeamitalit kaulaan muistoksi päivästä.
Huiman Tarmokkaat ja Hilpeät Syypäät

Ihanan lämpimän toukokuun liitelyitä Valkeakoskella. Kuvat  Irene Erling ja Katariina Tenhunen. 




Kesä-heinäkuussa juostiin muutama kisastartti ja mökkeiltiin. 

Hilpi colliemestaruuksissa Kouvolassa kesäkuusa 2019. Kuva Minna Saarinen.




Uutena juttuna tutustuttiin kesällä myös Agilityn Games-luokkiin ja aloitettiin kisaura suoraan SM-kisoista Vierumäeltä. Ilmoittauduin vain Gambleriin, koska sitä oltiin kerran jopa etukäteen treenattu, Snookerin pohtimisen jätin suosiolla vielä tulevaan. Ja tämä oli kyllä niin virkistävä ja koukuttava kokeilu, oisipa näitä kisoja enemmänkin Suomessa! Gambler-radan suunnittelu ajoituksineen oli kyllä haastavaa, mutta meillä ei mennyt tällä kertaa kuin yksi sadasosa pieleen se, että oltaisiin ehditty loppugamblen isot pisteet vielä saamaan. Kyllä, yksi sadasosa. Onneksi alkuosiosta jäi pisteet saamatta puomilta, joten palkintosijoja ei oltaisi kuitenkaan hätyytelty, vaikka sadasosa nopeammin oltaisiin maaliin tultukin. Mutta on tämä melkoista urheilua, saatiin vähän tuntumaa Juha Miedon tunnelmiin, kun hän hävisi aikanaan olympiakullan sillä kuuluisalla sadaosalla.

Gamblers-radan loppu niin lohdullisella ääniraidalla :)





Takut 170819
Kesäkausi huipentui Agilityn SM-kisoihin Vantaalla. Viimeistelytreeninä käytiin juoksemassa Takkujen kisat edellisenä viikonloppuna ja ja niissä sai todeta kontaktien olevan kunnossa isoihin karkeloihin. Noh, esikisoja lukuunottamatta kontakteille ei ollut asiaa tänä vuonna, koska sekä yksilö- että joukkuesuoritus jäi karsintahypäriin. Ohjaaja hosui muutaman kohdan ja Hilpi ei oikein tullut alustan kanssa sinuiksi koko viikonloppuna, mikä saattoi jokusen riman verottaa ja yksi ikävä liukastuminenkin matkaan mahtui. Mutta olipahan huiput arvokisaradat suunnittelultaan tänä vuonna - sai juosta ja jouduin pois mukavuusalueeltaani persjättöjen ja takaaleikkauksien kanssa. Ja ne vielä onnistuikin ja oma jalka kulki! 



Kuva Mageekuva, Rita Larjava

Kuva Mageekuva, Rita Larjava




Tämänvuotisen SM-rutistuksen jälkeen jäi jotenkin tyhjä olo ja on joutunut pysähtymään sen äärelle, mihin suuntaan tätä harrastusta haluaa viedä. Omat harrastusresurssit ovat tässä elämäntilanteessa entistä rajallisemmat ja nollat ovat olleet taas kiven alla kisoissa - turhauttavaa. Haluaisin niin pystyä ravistamaan kaikki tulos- ja suorituspaineet pois ja alkaa vain nauttia vielä, kun meillä on Hilpin kanssa mahdollisuus tätä tehdä. Loppujen lopuksi mitä tuloksiin tulee, me ollaan jo saavutettu kaikki se ja enemmäkin, kuin mistä olen koskaan osannut unelmoida collien kanssa. Menestyksen sijaan haluan tavoitella sitä tunnetta, joka alunperin tähän lajiin on koukuttanutkin ja mitä Hilpin kanssa on saanut kokea tämän uskomattoman matkan varrella. En oikein tiedä, kannattaako näitä viimeisiä yhteisiä agivuosia haaskata pelkkään kisatavoitteesta toiseen etenemiseen ja kuinka palkitsevaa se loppujen lopuksi olisikaan. Mitä jos vaan antaisi mennä täysiä ilman varmisteluja ja katsoisi, mihin taidot riittää milläkin radalla, oli se sitten treeneissä tai kisoissa. Ja jos ranking-sijoitus tai nollat ei riitä arvokisoihin, niin haittaakos tuo, jos jokaiselta kisaradalta poistuu niin, että voi kokea haastaneensa itseään ja koiraa. Me halutaan vielä loistaa, mutta tulostaulun loiste ei pelkästään riitä. Toki toivon, että vielä jatkossakin pääsemme kokemaan hienoja arvokisatapahtumia ja -ratoja, mutta ne täytyy nyt siirtää pois harrastuksen keskiöstä ja nauttia enemmän taas hetkestä.


Tiimi <3

Parasta meidän arjessa on tällä hetkellä metsäretket. Kulunut vuosi mullistuksineen on tuonut väsymystä mutta myös niin paljon onnellisuutta, josta koiratkin toivottavasti saavat osansa näissä yhteisissä hetkissä luonnossa ilman kiirettä. Olen niin iloinen siitä, kuinka hienosti nämä kaksi ovat sopeutuneet kaikkeen uuteen ja koirien ja lapsen yhteiseloa ei ole tarvinnut stressata. Ja vaikka ajanpuute omaa sydäntä särkeekin aina aika ajoin, tiedän, että ne antavat anteeksi sen ja ottavat ilon irti järjestyneestä yhteisestä ajasta. Muruseni.









sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Vuosi 2018 -check!

Harrastusvuosi 2018 on saatu päätökseen ja se onkin ollut edeltäjiään erityisempi kaikin puolin. Jos nyt aloittaisi tilastointipuolesta, niin agilitystartteja Hilpin kanssa meille kertyi yhteensä 41, joista nollia 11, eli tämän vuoden nollaprosentti on kuin onkin paras tähäastisista, vaikka edelleen jokseenkin vaatimaton, 27%. Arvokisoissa (halli-SM ja SM) ei tänä vuonna nollia tehty, mutta vähäisillä virheillä ja loistavien joukkuetovereiden ansiosta mitalit kaulassa kotiuduttiin molemmista tapahtumista, mahtavaa! Hilpi myös tuplavalioitui alkuvuodesta rotunsa neljäntenä edustajana Suomessa, hieno savutus sekin.

kuva Tytti Käyhkö

kuva Tytti Käyhkö

kuva Tytti Käyhkö


Itse arvokisoihin kykeneminen oli meille vuonna 2018 jo saavutus sinänsä, sillä raskausoireeni pahoinvointeineen ja liitoskipuineen tekivät harrastamisesta kohtuullisen haastavaa koko keväänä. Agility olikin oikeastaan ainoa liikuntamuoto, jota kykenin keväällä ja alkukesällä tekemään sen tuoman adrenaliinin turvin, vaikka jokunen kisastartti ja omatoimitreenaaminen jäikin väliin. Ja toisaalta kisoissa tuli onnistumisia jopa totuttua enemmän alkuvuonna, merkillistä sisua ja maha-asukin tsemppiä! Elokuun alusta jäin pois kisakentiltä ja kunnon treeneistä. Harrastuksen tauolle laittaminen tuntui tosi vaikealta, mutta onneksi Hilpille löytyi loistavat lainaohjaajat, joiden kanssa se pääsi jokusen kerran treenaamaan ja muutaman kisastartinkin juoksemaan. Kivasti Hilpi kyllä kulkee laina-ohjaajankin matkassa, vaikkei se koskaan ennen tätä syksyä ollut tehnyt agilitya kenenkään muun kuin oman ohjaajan kanssa. Ja kyllähän me jonkinlaista treenaamista innostuttiin muutaman kerran ilman juoksuaskeleitakin yhdessä tekemään molempien mielen virkistykseksi, panostettiin taitoihin. Treeniä syyskuussa 2018

Onneksi Hilpi innostui kesällä uinnista ja sai sillä pidettyä kuntoaan yllä hellepäivinä!




Kun agilitysta piti siirtyä hieman vähemmän riskaabelien harrastusten pariin, ilmoitin Sellan huvikseni Nokian näyttelyyn. Veteraanimummo oli varsin innokkaana ja äänekkäänä esiintyjänä ja saikin tähänastisen näyttelyuransa parhaan näyttelytuloksen, SA:n. Sellan arvostelu oli seuraavanlainen:

"10-vuotias, erinomaisen tyyppinen narttu, Hyvät mittasuhteet ja vahvuus. Puhdaspiirteinen pää, kevyet korvat. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä rintakehän muoto. Liikkuu hyvällä askelpituudella, hieman leveästi edestä." VET2, SA
                                                                                                     Tarja Löfman, Nokia RN 25.8.2018

Sellan kymppivuosi on mennyt muutenkin leppoisissa merkeissä, terveenä ja iloisena!

koirat ovat konkreettisestikin pitäneet yhtä.
Lokakuun alussa Hilpi steriloitiin tämän pakollisen tauon tarjotessa oivan tilaisuuden tähän. Operaatio tehtiin tähystämällä ja sujui hyvin, kuten myös toipuminenkin. Kipua ei tälle jäntevälle tyypille syntynyt muusta kun hiilidioksista vatsaontelossa, mutta siihenkin saatiin helpotus operaatiopäivän iltana pienellä lisälääkityksellä. Hilpi ei ollut missään vaiheessa yhtään kiinnostunut haavoistaan ja pääsi varsin pian taas jo liikkumaan aktiivisesti. Toistaiseksi en ole myöskään havainnut mitään muutoksia karvassa tai painossa, ehkä Hilpi on aavistuksen vähemmän tosikko nyt ollut viime aikoina.

Aina valmis toimintaan <3















Koirien laumaelämän mullistus tapahtui sitten lokakuun lopulla pienen kenneltytön liittyessä joukkoomme. Toistaiseksi kaikki on mennyt kuitenkin enemmän kuin hyvin yhteiselon suhteen, miten sopeutuvaisia koirat ovatkaan <3. Kumpikaan koira ei ole erityisemmin osoittanut stressaamisen merkkejä eivätkä kyllä sen suurempaa kiinnostustakaan vauvaa kohtaan. Huomiota toki hakevat entistä hanakammin etenkin kyläilijöiltä. Tilannetta on auttanut se, että koiria on pyritty koko ajan aktivoimaan entiseen tapaan lenkein eikä kumpikaan ole ääniärtyisää sorttia. Vaunulenkeissä oli alkuun pähkäilemistä hihnojen kanssa, kun tytöt eivät juuri ole tottuneet hihnan varressa asvalttiteitä kuluttamaan, mutta siitäkin on alkanut jo tulla päivittäistä rutiinia. Ilo otetaan aina irti, kun päästään metsään juoksemaan! Koirien näkökulmasta haastavimmat ajat ovat varmasti vasta edessäpäin, mutta uskallan jo luottaa yhteiselon onnistumiseen jatkossakin.



Hilpi juhli joulukuun alussa synttäreitään.


Pikkuhiljaa alamme kohottaa taas kuntoa ja tekemään kunnollista paluuta intohimomme pariin Hilpin kanssa. Kun kevyet juoksuaskeleet tuntuivat jo hyviltä ja terapeuttisilta, ilmoitin meidät vielä vuoden viimeisiin kisoihin kotihallille viiden kuukauden tauon jälkeen. Ja voi Hilpi-murunen, kuinka upeasti hän liitelikään, tuplan arvoisesti. Ja voi liikutus sitä loistetta Hilpin silmissä, kun pääsemme taas yhdessä juoksemaan! Arvokisaunelmia vuodelle 2019 ei tarvitse toistaiseksi tauosta huolimatta myöskään haudata, jos tähän malliin onnistumme jatkamaan. SM-tuloksia on kasassa jo puolet tähän kauteen!

TAMSK 291218 A

TAMSK 291218 B nollatulos, sija 5

TAMSK 291218 C nollatulos, sija 2

TAMSK 291218 D

Vuosi 2018 kasvatti kyllä paloa harrastusta kohtaan entisestään. Ihanaa, kun päästään taas vuonna 2019 tekemään sitä mistä tulemme niin onnellisiksi. Toivotaan huikeita hetkiä ja terveitä aikoja tällekin vuodelle koko tiimillemme!

kuva Tytti Käyhkö