Sivut

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Juhannuskuvia

Juhannus meni polskiessa ja muutenkin kesäisissä tunnelmissa, satoi tai paistoi.

Mökkiuimari:


Häntä ei saa kastua!


Pallo suuhun ja kohti rantaa

ravistelut ja sitten saunaan lämmittelemään :)

Juhannusneitoset kukkaniityllä (Maijun ottamia kuvia):




keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Huumorintajua unohtamatta


Taas on yksi kisakokemus takanapäin ja postauksen otsikoin itselle muistutukseksi siitä, ettei Sellan kanssa parane naama liian totisena vääntää, se kun ei hyödytä mitään. Eteläpuistossa siis kisattiin yksi startti Anne Saviojan radalla. Kisapäivä oli rutineeiltaan aika poikkeava, sillä lähdimme reissuun jo 4 aikaan iltapäivällä ja matkustimme Tampereelle junalla. Kisapaikalle siirryimme kosken rantaa kävellen ja siellä sitten seurasimme pitkän tovin kisoja, ennen kuin isäntä pääsi paikalle ja sain Sellan vihdoin käsistäni autoon keräämään intoa. Lämmittelyesteiksi oli varattu ruhtinaalisesti kaksi hyppyestettä ja se ainut starttimme suoritettiin lähempänä kello 22:30, eli hieman epäilytti, olisiko meillä tarpeeksi kisarutiinia nämä lähtökohdat huomioiden. Rata oli kyllä helpoin näkemäni kakkosten rata tähän mennessä, mikä tosin tiesi myös sitä, että jos ei vauhtia löydy, tuskin sertikään on mahdollinen.

Lähtömme radalle oli ihan kökkö sisältäen esimerkiksi tosi hitaan putkeen viennin. Pitäisi ajoissa käskyttää ja luottaa siihen, että koira hakee itsenäisesti. Pysäytyskontakteista en edes haaveillut, sillä ei me ehditä niitä kisoissa tekemään, mikäli halutaan päästä hyvin aikoihin. Keppikulma olisi ollut Sellalle kyllä helppo, mutta olin itse siinä taas epävarma ja ohjasin tosi heikosti, jolloin pujotteluun lähtö meni epäröinniksi. Muutenkin kepit olivat taas niin nihkeät ja ennen pujottelun loppua hyllytettiinkin tavalla, mitä ei olla vielä koskaan tehty eikä kyllä enää kakkosissa pitäisikään tehdä. Sella nimittäin lähti kesken pujottelun sivussa ollutta papia moikkaamaan ja hyppäsi ratanauhan yli. Tai siis yritti hypätä, neiti nimittäin kompuroi nauhaan ja lensi naamalleen yleisöön. Kaipa se kesken hyppäämisen tajusi, ettei mun ehkä pitäisi, mutta ei osannut takaisinkaan päin enää ilmassa peruuttaa :) Leuan haava ei siis kyllä näytä saavan umpeutua rauhassa tänä kesänä. No rata vedettiin loppuun sillä asenteella, mitä enää jäljellä oli kummallakaan.

Summa summarum: koira on yhä turhan häiriöherkkä eikä ole edelleenkään syttynyt kyllä lajiin sillä tavalla, kun mitä ohjaajana toivoisin. Täytyypähän taas muistaa harkita vähän tarkemmin kisapaikkoja tuolle otukselle, tuollaisia ratoja kun ei saisi hukata hölmöilyyn. Ja kisaamisesta pitäisi tehdä vielä enemmän rutiinia, ei vaan opiskelijabudjetilla ole siihen aikaisemmin ollut edes mahdollisuuksia. Toisaalta pitää itse muistaa, ettei mulla ole käsissä todellakaan mikään työkoira, vaan tuollainen höppänä, jonka kanssa pitää olla huumorintajua ja agilityn pitäisi olla oikeasti hauskaa yhdessä tekemistä. Ja nyt treenataan taas kepit kivaksi, voi kunpa joskus voisi haaveilla ne varmaksi esteeksi! Kyllä me vielä kolmosiin noustaan, sitä en epäile :)

Juhannus päästään toivottavasti viettämään uiden ja Tilda-kaverin kanssa touhuillen, ensi viikolla sitten taas uusin mielin katselemaan tulevia kisakoitoksia :)

"Älä ota sitä vakavasti" on ollut Sellan motto aina :)



perjantai 15. kesäkuuta 2012

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Taas on pian viikko vierähtänyt ja senkin aikana on sattunut ja tapahtunut. Maanantai-iltana saatiin mukavaa lenkkiseuraa Dandy-nahkasta. Tytöt poseerasivatkin kauniisti yhdessä, harmi vaan ettei valo oikein enää riittänyt leikin ikuistamiseen :) Neidit ovat kyllä niin samiksia leikeissään ja selvästi osaavat hyvin lukea toisiaan.



Tiistaina oli sitten aksan vuoro pitkästä aikaa. Hellepäivä ei taaskaan Sellan vauhtia pidellyt. Yksittäisissä putkenhakuharjoituksissa koiruus vähän hyytyi jo loppuvaiheessa, mutta pidemmissä pätkissä huomaa sen jo palkkautuvan kivasti pelkästä tekemisestä. Erittäin vaikea keppikulmakin sujui meiltä muutaman kokeilun jälkeen pakkovalssi-ohjauksella aplodien arvoisesti. Tosin tänään oli muuten vauhtia osittain mukana enemmän kuin malttia ja järkeä. Kontaktit paukutettiin sellaista vauhtia, ettei pysäytyksistä juuri tietoakaan.  Sella tarjosikin myös sydämen tykytyksiä kaikille paikalla olleille komapasteltuaan ensin A:n ylösmenolla ja pudoten sitten sen harjalta naama edellä alas asti. Urheasti hiekkaa sylkien se kuitenkin halusi vielä suorittaa seuraavana olleen rekaankin, asennetta löytyy! Nyt näyttää siltä, että selvittiin säikähdyksellä, hampaat on kaikki suussa tallella ja jalat toimivat levonkin jälkeen. Leuka olikin jo valmiiksi ruvella viime viikon kommelluksesta :P Viikon sisään kaksi rähmälleen menoa on kyllä epätavallista ja huonoa tuuria.  Sella ei kuitenkaan epäröinyt suorittaa A:ta tapahtuman jälkeen uudestaan himmailematta, onneksi se ei ole liian pehmeä otus! Tänään käytiin ottamassa vielä A:ta muutaman kerran, pysäytys oli edelleen hankalaa, joten targetti on vaan maltettava pitää siellä nyt treenatessa, jotta siihen saataisiin jotain tolkkua. Saas nähdä kuinka ensi viikon kisoissa käy :P



Tänään tehtiin yksi rallytokopätkä, mikä meni kyllä ihan huippuvireellä (koira oli selvästi nälkäinen pienen aamupalan jäljiltä :)). Tehtiin myös muutama noutoharjoitus, missä myös vauhti oli superkiva, vaikka luovutuksesta ei vielä voida puhuakaan. Ennen treenejä tehty uintireissu selvästi tarjosi lisää virtaa hellepäivään.


sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Jazzailua ja mätsäilyä

Tänään vietettiin leppoisaa sunnuntaipäivää Hämeenlinnassa. Ensin käytiin katselemassa meininkiä mätsärissä ja samalla vähän tokoilemassa siinä sivussa. Tokoilut sujuivat tosi hyvin, mutta pelkkä muu oleskelu oli Sellasta aika mälsää kaikkien kavereiden keskellä. Lenkkiä jatkettiin uimarannan kautta Linnanpuistoon, jossa päästiinkin kuuntelemaan jazzia kauniissa kesäsäässä.  Sella nautti olostaan ihmisten keskellä pyörien nurmikolla ja paistatellen päivää. Saatiin myös hyvää taputustreeniä yleisön joukossa :) Kierrokset kun ovat matalalla niin eipä Sella yleisön hurraukseen oikein sen kummemmin reagoinutkaan. Reissun aikana nähtiin joitakin tuttuja ihmiskavereita ja tulihan siinä sivussa nuuskittua myös montaa koirakamua, hauskaa!

Täytyisi vielä keksiä joitain agikisoja kesäkuulle, ainakin Tampereella ja Ojangossa olisi iltakisoja kuun lopulla, joihin voitaisiin tähdätä. Kesäviikonloput kun tuppaavat täyttymään niin nopeasti eri tapahtumista.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Lomalla

Sella on viettänyt viime päivät varsin ahkerasti lomaillen Lahden suunnalla. Neiti on päässyt nauttimaan mökkitouhuista Vilman kanssa ja tavannut myös uuden ystävänsä Nemo-beaglen. Mökillä on uitu ja ravattu ympäri pihaa kepin kanssa. Pieni onnettomuuskin pääsi Sellalle tapahtumaan, kun kiire laiturille oli niin kova, että matkalla neiti kompastui laiturin viereiseen kivikkoon ja siitä seurauksena leuka on nyt ruvella. Ei kyllä ole ensimmäinen kerta kun Sellalle tällaista sattuu hösöttäessä :)


Vilma -tykinkuula :)

Kumpi ekana rannassa?





Eilen pyörähdettiin myös paikallisessa match showssa. Tuomari oli taas vähän jänskä, varsinkin kun se tuli mittatikun kanssa mittailemaan, mutta reippaasti kuitenkin saatiin hampaat tutkituksi tällä kertaa. Ja Sella esiintyi varsin hienosti, näyttelytreenit ovat siis tuottaneet jo tulosta sen osalta. Isossa kehässä neiti jaksoi seistä todella kauniisti pitkään! Siinä sivussa tietysti vähän häiriötokoiltiin (paikallamakuu kehien vieressä sujui tosi upeasti!) ja muutenkin neiti käyttäytyi varsin rauhallisena näyttelyturistina. Hieno Sella!

Illan päätteksi käytiin vielä hieman sukuloimassa ja tavattiin ekaa kertaa valloittava Nemo-beagle, jolla on ikää 14 viikkoa. Kakara vähän aluksi epäilytti Sellaa, mutta viimeistään pihalle päästyä siitä tulikin ihan kelpo leikkikaveri. Sella osaa kyllä hienosti suhteuttaa leikkinsä kaverin kokoon ja ikään.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

tokoilua ja rallailua

Täytyypä nyt pistää muistiin vielä eilisetkin touhut niin voi seurata, missä mennään. Eilen siis otettiin lentävä lähtö treenikentälle, omistaja piti ensin rallyn alkeisryhmän ja sitten pääsi Sellakin tekemään. Alkuun saatiin otettua neljän koirakon kanssa 2 minuutin paikallamakuu, mitä ei olla tehty varmaan yli vuoteen. Sella pysyi kun pysyikin koko ajan paikallaan, vaikka yhtä koiraa käytiin välissä korjaamassakin. Vähän loppuvaiheessa meni piipittelyksi ja naapurien vilkuiluksi eli tähän kyllä tarvittaisiin lisää rutiinia vielä. Mutta hienoa oli huomata, että tämä sujuu kuitenkin jo näin hyvin ilman säännöllistä treeniä!

Tehtiin myös rallyrataa hihnassa ja ilman, vähän huonolla vireellä tällä kertaa, mutta lieneekö siihen vaikuttanut myös ohjaajan väsynyt olotila. Kontaktin säilyttämistä juoksuaskelissa on treenattava paljon!

Tälle hetkellä Sella toimiikin valvovana rakennusmestarina, kun isäntä tekee raksahommia mummolan pihalla :) Kovasti neiti yrittää sovittaa erilaisia keppejä tiiliharkkojen sekaan, mutta ne eivät taida kuitenkaan sopia sinne.

Kaikenkokoiset kepit ovat Sellalle kovin rakkaita :)