Sivut

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Nautitaan hetkestä! Agi SM 2016 Nastolassa.

Agilityn suomenmestaruuskilpailuista on saatu välähdys nyt kisaajankin näkökulmasta ja takana on jokseenkin ikimuistoinen harrastusviikonloppu. Ollaan koettu ensikertalaisina onnistumisenhetkiä, jotka saavat edelleen jatkuvasti hymyilemään ja nostavat myös liikutuksen kyyneleet silmiin.

Perjantaina 17.6. osallistuttiin kolmosten esikisoihin molemmille radoille. Tiedossa oli näiden kisojen kova taso ja me lähdettiin vain hakemaan kokemusta isoista kisoista ja kisaamisesta Suomen huippujen joukossa sekä viettämään leppoista kisapäivää Hilpin Gini-siskon ja Mariannen kanssa. Johanna Nybergin hyppyradalla askeleet ja tassut kulkivat vikkelään ja tekivät hyvää yhteistyötä ja radalta poistuttiin virheittä etenemän ollessa taas meidän ennätyslukemissa. Ensi vuoden sm-nollatili on täten avattu! Ainoita nollantekijöitä emme suinkaan olleet, mutta sijoituskin oli koirakkomäärään ja tasoon nähden varsin mukava 22./154. .

 


Esa Muotkan agirata oli astetta kiemuraisempi, mutta alkuihmetyksen jälkeen rata olikin varsin kiva tehdä. Radalla sai ainakin keskittyä ohjaamiseen kunnolla ja omaan suoritukseen olen oikeastaan tosi tyytyväinen. Molemmat tehtiin Hilpin kanssa yksi virhe, minä kepeille ohjauksen ajoituksessa ja Hilpi puomin kontaktilta lipsumisessa, mutta muuten tälläkin radalla nautittiin meidän loistavasta yhteistyöstä. Valitettavasti en saanut törkättyä Hilpiä puomin jälkeen muurin linjalle (oli kisaradalla varsin erilainen kuin ratapiirroksessa), joten tulosta ei radalta saatu. Mutta ehdottomasti yksi meidän parhaista kisaradoista tämäkin!



Perjantaina tuli tieto, että Takkujen sm-maksijoukkueen varsinaisista kilpailijoista yksi oli estynyt tulemaan kisaan ja meidät varakoirakkona nostettiin joukkueeseen. Niinpä sitten lauantaina sain vetää vanhan edustuspaidan päälle ja valmistauduimme meidän molempien ensimmäiseen arvokisarataan. Kovin lupaava ei valmistautuminen radalle ollut, kun rataantutustumisen jälkeen iski kunnon vesikuuro ja prinsessakoiran sai lähes väkisin vetää ulos mökistään lämmittelemään ja kohti lähtökarsinoita. Vaan eipä ollut hienohelmaisuudesta tietoakaan itse radalla - rapa roiskui ja koira hoiti oman osuutensa 101 prosenttisesti! Hienoa on onnistua yksilösuorituksessa mutta kenties vielä hienompaa on onnistua joukkueelle. Meidän ensimmäinen arvokisarata oli puhdas nollasuoritus aikaan -8.02! Tämä on varmasti yksi näitä kuuluisia once in a lifetime -hetkiä ja olen ikuisesti kiitollinen kasvattiseuralle, että meille tarjottiin mahdollisuus se kokea tässä vaiheessa kisauraa. Joukkueen muutkin jäsenet hoitivat oman osuutensa taidokkaasti ja loppujen lopuksi olimme kilpailussa sijalla 15./96. Vau!





Nollaradat eivät meille tunnetusti ole mitenkään arkipäivää ja se, että niitä onnistuu tekemään vuoden isoimmissa kisoissa vielä kaksin kappalein, on ajatuksena jo varsin häkellyttävä. Tänä viikonloppuna kisaaminen oli Hilpin kanssa erityisen suuri ilo ja nautinto. Molemmilla oli mielentila koko ajan kohdillaan, olosuhteista hyökkäävät mäkäräiset ja piiskaava sade eivät liiaksi häirinneet ja me tehtiin kaikki radat alusta loppuun hyvällä liikkeellä ja itseluottamuksella. Ja hienoa on myös se, etteivät nuo nollaradat olleet kumpikaan edes meidän optimaalisia flowsuorituksia, eli paukkuja riittää kyllä pistää tuotakin paremmaksi! Kyllä vain on niin tätä ohjaajaa lykästänyt, kun on saanut tiimiinsä tuon valtavan hienon nelijalkaisen. En usko olevan liioittelua sanoa, että kyseessä on elämäni agilitykoira. Sen kanssa harrastaminen on antanut ja opettanut jo niin paljon enkä malta odottaa, mitä tulevaisuus tuo vielä tullessaan!



Ja jotta en unohtaisi tärkeää taustatiimin jäsentä Sellaa, niin hänelläkin on ollut viikonloppuna taas tärkeä tehtävä. Sella on pitänyt huolta Hilpin kestävyysharjoittelusta juoksuttamalla sitä ympäri pihaa ja houkuttelemalla jänisten perään metsässä. Lisäksi Hilpin levätessä kisaurakan jäljiltä Sella vieraili taas mummon luona piristämässä päivää <3.  
 


Omasta kunnosta on hyvä pitää huolta polskien!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Hanat auki!

Kyllä voikin nollatulos maistua makoisalta puolen vuoden tauon jälkeen! Perjantaina 27.5. Ritva Herralan radoilla Hilpille agiradalta rimavitonen (huonosti ajoitettu valssi, hups taas) ja hypäriltä nolla ja ekaa kertaa etenemä vitosen paremmalla puolella. Hyppysertiäkin saatiin hetki jännittää, mitä urheilun juhlaa!

  
 


Hyvä meidän joukkue!

Treenit on sujuneet viime aikoina varsin mukavasti. Keräsin talteen viimeaikaisia ratapiirroksia, jospa näistä jotakin treeni-ideaa saisi jatkossakin.
 
Ulkokentän treeni, (c) Tanja Kurikka
 
ison kentän treeni, eniten treenattiin kohtia 7, 28 (niisto/sylivekki) ja 18 (vippaus)

(c) Outi Harju