Köysirekvisiitalla varustettuja viikon takaisia kuvia jo niin ihanan keväisten hankien keskellä. On ne niin hupsuja ilmeineen.
Viikko sitten kaahaajaksi ryhtynyt Hilpi pääsi taasen kisaradoille kotikisoissa Jalosen Karin radoilla. Pari suurimmaksi osaksi ehjää rataa ja yksi kaahotushypäri suoritettiin valitettavasti ilman kellotettuja aikoja. Kas kummaa, kaikki virheet tulivat siitä, kun ohjaaja myöhässä. Ja tuo putki-puomierottelu... Hilpillä on hyvä mutta lyhyt muisti :) Mutta kyllä Hilpin uudenlainen itseluottamus kisaradoilla mieltä lämmittää, täytyy vaan itse ruveta ohjaamaan ja ennen kaikkea suunnittelemaan ohjauksia paremmin. Ohjaajan rataantutustumisen virtuaalikoira on ihan liian hidas. Elävää kuvaa kisoista on messenger-laatuisena parin radan verran.
Kotiläksynä meillä oli viime treeneistä vippaus (kuulostaapa tutulta, ihan kuin oltaisiin ennenkin näitä tahkottu ilman mainittavaa tulosta...). Yksittäisenä harjoituksena ajoitus ja liikesuunta on siinä tosi haastavaa, mutta radan osana se alkaa jo sujua liikkeen mukana paremmin. Kehittelin radanpätkän, missä pystyi myös treenaamaan viskileikkausta, sillä se me halutaan ehdottomasti mukaan kisaradallekin jatkossa.
Sella treenaili tänään lähinnä rallytokoa. Meillä on kisat buukattuna ja nyt täytyisi pikkuhiljaa treenikuuri saada käyntiin, että rohjetaan ja kehdataan kisoihin mennä. Vähän kuutamolla se on valeraskautensa kanssa tällä hetkellä, mutta ei nyt ihan toivotonta ollut avoimen luokan kylttien testailukaan. Päivittäistä takapäätreeniä nyt vain, niin ehkä se siitä taas lähtee sujumaan :)
Eikä sovi tietenkään unohtaa Sella-neidin syntymäpäiväjuhlintaa! Täydet kahdeksan vuotta kasassa, mutta vielä malttaa poseerata kakun kanssa. Onneksi kuvassa ei näy äänet, sillä melkoisen kärsimättömän uikutuksen kanssa kuvia räiskittiin :)
Kahdeksan starttia takanapäin kolmosissa Hilpin kanssa ja yksi tuloskin jo kirjattuna :) Koska pyrin tällä hetkellä ennen kaikkea positiiviseen psyykkaukseen, niin parasta listata erityisesti kisaratojen onnistumiset.
Janakkalassa kuun vaihteessa Esa Muotkan radoille ei oltu suotta treenattu kontaktiputki-erottelua ja radoilla vastaan tulleet kahdeksan erottelua Hilpi hoitikin kympin arvoisesti. Ekana starttaajana ei ollutkaan hassumpaa kisata, kun rataantutustuminen oli kahdessa osassa. Hilpi oli hyvin hyppysissä ja loisti kääntymistaidoillaan ja varmoilla kontakteilla, vaikka esteosaamisessa hiottavaa pituudella ja kepeillä taas löytyikin. Rimat alkaa nyt pysyä kivasti, neljästä startista yksi ainoa rima alas puomin jälkeisenä Hilpin arviointivirheenä ja törmäyssäätönä päivän parhaalla, muuten virheettömällä, radalla:
Liedossa ystävänpäivänä taas neljä starttia Viitasen ja Suomalaisen käsialaa, koira ja ohjaaja lämpenivät kunnolla siinä kolmannella radalla :) Hilpillä on juoksu ja liekö tämä tuonut sille lisävirettä vielä lähtöjen matto- ja pöksysäätämisistä huolimatta. Sen vauhti kun kiihtyi vain koko ajan startti startilta ja se oli jopa epätyypillisen vallaton. Tästä seurauksena kolme hyllyä väärään putkenpäähän ryntäämisestä, jopas jotakin. Kieltoja sateli kyllä, kun ei tahtonut perässä pysyä ja rytmitystä löytää, mutta saatiin hyllyputki katki kymppituloksella päivän viimeisellä radalla. Radat sisälsivät älymakeita keppien avokulmasta hakuja, muutamia onnistuneita valsseja ja vauhdikkaita (vähän ehkä turhankin villejä) kontakteja, ja jälleen kerran vain yksi ainut rimanpudotus edelleen treenaamattomasta 65-korkeuden lähtörimasta. Hilpi oli suorastaan pysäyttämätön menijä! Videolla ratojen pätkiä, jossa tehdään yhdessä enemmän kuin soolona:
Kisaviikonloppua vietettiin turisteina Turussa, Hilpi pääsi maistamaan hotellielämää Lily-kaverin kanssa. Helppo matkustuskaveri!
Kerrankin saa viettää luksuselämää ja olla hetki sängyssä luvan kanssa :)
Treeneissä on taas riittänyt haastavia kiemuroita ja joidenkin ohjausten kanssa olen toistaiseksi ajoitusnatsi Hilpin kanssa aika purjeessa vielä. Onneksi on terapiakoira Sella, jolla hioa omaa liikettä aina silloin tällöin :)
Välillä on päässyt jopa lenkkeilemään ihan mukavissa talvikeleissä!
Agilityunelmoinnille on taas entistä enemmän syytä - Hilpi on kuin onkin kolmosluokkalainen! Riman kisoissa 22.11 ei tällä kertaa Johanna Wutrichin käsi noussut kertaakaan meidän hyppyradan aikana ja nollatulos riitti vielä ykköspallille palkintojenjaossa! Kuinka supersiistiä!
Rata itsessään oli kyllä simppeli linjoiltaan ja suoritus oli aika perusvarma lukuun ottamatta ensimmäistä putkeenlähetystä, jossa tiesin kyllä tutustuessa, ettei saa ajautua liian lähelle putken suuta, mutta meninpä kuitenkin sinne rynnimään tuttuun tapaan :) Jännityksellä odotinkin maaliin tultua, että saatiinko tästä kielto, mutta onneksi ei. Sekunti jos toinenkin siinä putkisäädössä aikaa kului, mutta silti maaliin tultiin ajalla -12,71 ja etenemällä 4,84m/s.
Onnellisina kolmosluokkalaisina olikin sitten mukava osallistua viime viikonloppuna Jänesniemen koulutukseen. Elina keksi taas meille liudan kotiläksyjä treenattavaksi, nyt näitä keskeneräisiä taitoja oikeasti jo tarvitaan kisaradoillakin. Putkikontakti-erottelu radan osana, vastakäännökset ilman rytmitystä ja leijeröinnit putkesta putkeen läksylistalle. Lisäksi olisi syytä ottaa huomioon laukanvaihto, mikä tietysti on tällaiselle ei hevosihmiselle ihan uusi juttu. Mutta olipahan huippukivat treenit taas hauskalla porukalla, mahtava Elina-ope!
Koulutuksesta muutama videonpätkä koosteena.
Hilpin kanssa on myös otettu asiaksi oppia uutta tottelevaisuudesta. Ollaan käyty tokokurssilla saamassa uusia vinkkejä oppimiseen ja treenaamassa kunnon häiriössä. Tähän saakka huikein tokosuoritus on ollut eilinen paikallaistuminen. Kaksi Hilpin vieressä olevaa koiraa lähti rivistä laukaten pois (tätä häiriötä nimenomaan treenattiinkin, kouluttaja nerokkaasti toi riviin paikalla pysymättömän koiransa) ja vaikka asia hirveästi hämmensi Hilpiä, niin takamus pysyi maassa eikä suusta päässyt ääntäkään, hieno koira! Reilu viikko sitten olin myös seuraamassa tokokisoja monen vuoden tauon jälkeen ja uusi avoin luokka näytti niin kivalta (ja pitkältä!), että pakkohan niitä liikkeitä oli päästä testailemaan ihan harrastelumielessä. Lauantaina omatoimitreenit siis vaihtuivatkin agista tokoon ja Hilpi opetteli ruutua ja merkin kiertoa. Tällaiset tehtävät se kyllä nappaa varsin nopeasti, voi kun seuraamisen kanssakin olisi yhtä vaivatonta. Edelleenkään ei olla mitään järkevää saatu sillä saralla aikaiseksi, mitä nyt ollaan vähän luopumisharjoituksilla koitettu saada vähennettyä sen ohjaajan kyttäystä perusasennossa ja liikkeessä. Aika näyttää, saadaanko näitä tokojuttuja koskaan koetasolle vai jääkö ne vain tuomaan virkistävää vaihtelua arkeen. Joku tokoilija saisi kyllä epäilemättä Hilpistä oikein pätevän kisakaverinkin, sillä kun tuota työintoa riittää!
Tää tokoilu on aika hauskaa, mutta missä ne esteet on?
Sellakaan ei ole juuri siskoaan huonommaksi jäänyt viime aikoina, mitä tulee treeni-intoon. On ollut mukava huomata, että uudessa häiriöisemässä hallissakin se pystyy keskittymään ja on jopa motivoituneempi rallytokoilija ja tokoilija kuin agiliitelijä. Kenties voisi siis harkita hallikisojakin rallyssa, kunhan saadaan antidoping-varoajat kulumaan. Sella on nimittäin jokunen viikko sitten ollut luomen sisäpinnalla kasvavien ripsien poistoleikkauksessa. Harmillinen vaiva sille niistä tuli ja vaati kuusi eläinlääkärikäyntiä, ennen kuin lopullinen vaiva diagnosoitiin ja siitä selvittiin toistaiseksi. Jatkossa silmävaivojen kanssa suuntaan kyllä saman tien erikoistuneelle lääkärille, jottei turhia tarvitse maksella (näitä ripsikäyntejä kun ei vakuutuskaan korvannut, pöh). On se kummallista, että koira on muuten terve, mutta onnistuu kaikki mahdolliset silmävaivat itselleen hankkimaan. Näitä ripsiä ei ole virallisessa silmätutkimuksessa pari vuotta sitten edes todettu, joten eipä minullekaan tullut mieleen, että tällä kertaa silmävaiva voi olla täysin niistä kiinni. Mutta nyt köyhempi, jatkossa taas viisaampi :).
Toipilas
Nyt vaivaton elämä maistuu taas eri muodoissaan :)
Vaikka välillä sitä hankaloittaa jokin mahan alla asuja...
Talvikin ehti käväistä jossakin välissä täällä Pirkanmaalla. En muista, koska olisi näin kaunista ollut viimeksi!
Sijoitusvitoset jos mitkä ovat meidän alaa agikisoissa! Tänään saatiin taas tilillemme sellainen Janakkalan kisoista. Onneksi ruusukkeen sai vaihdettua pullaan, jäi vähän parempi mieli :)
Päivän kisojen plussia olivat mukavat Räsäsen Minnan radat. Myös rimat pysyivät ylhäällä kaikki, vaikka sekaan uskalsin änkeä ajoitukseltaan epätäydellisen valssin ja vastakäännöksen. Vaikka ensimmäisellä radalla kepeillä yhtäkkinen sivuirtoaminen oli Hilpille liikaa, niin sen sijaan toisella radalla se kesti takaaleikkauksen niillä kai ensimmäistä kertaa kisatilanteessa. Ensimmäistä kertaa Hilpin agiliidoissa tuli vastaan seinän suuntaan loppuva puomi, mitä en lainkaan osannut huomioida rataantutustumisessa. Se olikin yllättävän hankala, kun ohjaaja huiteli jo huoletta kohti tulevaa :) Treenilistalle siis keppihäiriöt ja puomitreeniä, alasulopaikan vahvistusta taas. Oma rytmitys oli tänään vähän hakusessa, täytynee taas keskittyä siihen tulevissa treeneissä.
Sitten niihin vitosiin. Meillähän on kerättynä palkintosijoja rimavitosilla, muurivitosella, kontaktivitosella ja tänään täydennystä saatiin kieltovitosella putkesta! Voihan jukranpujut, milloinkohan sitä pystyisi viimeistelemään suoritukset puhtaiksi? No onneksi Hilpi on aina iloinen uusista leluista ja palkintostarteista eikä ymmärrä tuon taivaallista näistä ohjaajaa lievästi harmittavista pikkuseikoista. Ehkä ne tässä jossain kohtaa vaihtuvat sitten nolliksi, toivotaan näin!
Hypyistä löytyy tarvittaessa ilmaakin :)
Melkein jo menossa putkeen.
Vaikka jalka ja käsi kertoo mitä niin tärkein ohjauselementti - liike - puuttuu..
Viime viikon treeniteemana olivat sivuirrotukset. Kotiläksyt käytiin treenaamassa ja todistusaineisto kasaamassa viime lauantaina. Ihan en vielä kisatilanteessa näihin luottaisi, mutta edistystä on tapahtunut.
Viikkotreeneissä tehtiin myös rataa ja taidettiinpa päästä jopa 15 estettä putkeenkin harjoituksen myötä puhtaasti. Hilpille niistot ovat vähän hidastavia ja turhia mutta harjoiteltiinkin hyppyjen kevyttä merkkausta riman päältä, mikä oli itse asiassa varsin toimiva ratkaisu molemmin puolin. Ei siis tarvitse heilutella kättä hullun lailla ja vaappua itse siinä samalla, riittää kun käsi käy riman päällä kevyesti. Rataantutustuessa kellotettiin pätkiä virtuaalikoiran kanssa ja sitten verrattiin niitä oikeisiin suorituksiin. Taisi olla tässä hommassa aloittelijan tuuria, kun meikäläisen ajat erosivat kaksi kymmenystä. 60 rimat ovat nyt alkaneet pysyä treeneissä ylhäällä jo melkoisen kivalla prosentilla, ehkäpä siis toivoa on, että joskus kolmosissa 65 rimatkaan eivät tule onnistumisten esteeksi, vaikka en niitä kyllä yhtään mukavana juttuna pidäkään.
Sella on tällä hetkellä taukoillut treeneistä valeraskautensa vuoksi. Juuri kun toisen hormonihuuruista on selvitty niin eiköhän toinen sitten aloita, nartun omistamisen ihanuuksia. Neiti on varastoinut vauvoille ravintoa ja pitää kärttyisyydellään huolen, ettei kukaan vieras koira liian lähelle tule. Ja metsässä taas aika ajoin Hilpin kanssa odotellaan, että Sella palaisi jäljestysreissuiltaan. Agilityn treenaaminen sen kanssa näinä aikoina on oikeastaan ajanhukkaa, keskittymiskykyä kun on tuskin puolta siitä mitä yleensä.
Koko kulunut viikko on nautittu keväästä. On bongattu jo leskenlehtiä ja sitruunaperhonen ja Sella on heittänyt puoliksi talviturkkinsakin kuinkas muutenkaan kuin vahingossa hösöttäessään. Kuvat ovat kuluneen viikon aurinkokarkeloista omilta lenkkipoluilta.
Auringosta nautiskelija
Tällä kertaa oon tarkempi etten mulaise!
Esineiden etsimisessä Hilpi on myös rohkaistunut mukavasti. Intensiivisen etsimisen lisäksi se on alkanut luottamaan löytöönsä ja palauttaa lelun reippaasti. Sellasta lelujen etsiminen on myös huippuhauskaa, kun saa tehdä lopuksi vaihtokaupat namiin.
Hilpi sen kun kaunistuu kasvaessaan ja poseeraustaidotkin alkavat olla jo huippuluokkaa :)
Kevään etenemistä, ulkotreenejä ja -kisoja odotellessa :)!
