Sivut

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Agilitymaratooni

Huh, neljän startin päivä omissa kisoissa takana, tuomareina radoilla olivat Johanna Wutrich ja Eeva-Liisa Pohjanen. Kaiken kaikkiaan päivään voi olla tyytyväinen, ei koira eikä ohjaajakaan hyytynyt starttien aikana (kiitos Tanjan fysiikkatreeniohjelman!) ja perustekeminen oli nyt omilla esteillä ja kentällä mukavalla tasolla. Hilpi veti ehkä vähän turhankin letkeästi päivän omalla kotistadionillaan ja paikka paikoin se viimeinen silaus (niin kutsuttu superhilpeys :)) tekemiseen jäi siltä puuttumaan, mikä näkyi sitten siinä, ettei esteet imeneet niin paljon puoleensa ja tuli kieltoja, jos ohjaaja ei ollut huolellinen. Ajatuksena oli radoilla keskittyä ottamaan ne treenin kannalta ja sitähän me saatiin kyllä roppakaupalla.

Ensimmäinen rata oli hyppäri. Tällä radalla päätin kerrankin noudattaa Jänesniemen kehotusta ohjata kaksi takaaohjausta radassa, siis astuttiin omalta mukavuusalueelta pois. Radan alku menikin sujuvasti liikkuvan valssin siivittämänä, takaaleikkauksessa rima tosin kopsahti hieman kehnon rytmityksen takia. Ongelmat alkoivat sitten pituudelta, kun en saanut sovitettua askeliani pois koiran linjalta sitä edeltäneessä valssissa. Putket eivät tänään vetäneet Hilpiä puoleensa niin hyvin kuin olisin hätäisenä ohjaajana toivonut, joten otettiin sitten hylly pituuden jälkeiseltä putkelta. Radalla tehty toinen takaaleikkaus käänsi kyllä Hilpiä jo pois optimaaliselta linjalta niin että seuraava hyppy ei tahtonut löytyä. Mutta katsokaapa tuon koiran putkijarrua! Ei käväissyt mielessä, että se tosiaan kääntyy noin tiukasti ja ajautuu sitten huonolle linjalle seuraavaa hyppyä ajatellen :) Noh, kaipa tuohon pitää vaan olla tyytyväinen.

Toisella radalla saatiin kontaktit sitten testiin. Alkuun oltiin taas oman mukavuusalueen ulkopuolella, kun tein kolmoselle pyörityksen, mutta tässä kohtaa Hilpi tuli siihen epäröimättä. Ihan ei osunut putken jälkeinen hyppy Hilpin linjalle, ohjaaja kun kiirehti tekemään viime rataa parempaa valssia jo kasiesteelle. Keinun jälkeinen kohta oli tutustuessa se kinkkisin, mutta opiskelin sitten Maaritin vinkeillä tähän kokeiltavaksi flipin. Hilpin lipsuminen keinulta hämmensi kiellon verran, mutta itse ohjauskuvio sujui jopa kelvollisesti, mahtavaa päästä testaamaan kaikkea uutta kisaradoilla! Ja Hilpin puomi oli aika huippu tällä kertaa <3.

Kolmas rata oli tutustuessa se eniten päänvaivaa tuottanein (en ehtinyt pohdinnoiltani edes juosta sitä läpi), mutta olikin yllättäen ehkä meidän päivän paras rata. Alku oli taas se arveluttavin, mutta valitsin siihen sylivekin ohjaustekniikaksi ja käytiin se vielä ennen rataa Hilpin kanssa lämppäesteillä treenaamassa kuntoon :) Ja ihan nätisti se sillä(kin) kääntyi kisaradalla kolmosesteellä. Vitonen tuli radalla aivan Hattulan kisojen toisinnosta, taas se änki sieltä välistä tuollaisilla kulmahypyillä :P Mutta tällä radalla parasta oli A ja sen jälkeinen hyppy, kerrankin hermo piti pitää koira tarvittava aika kontaktilla!

Neljännellä radalla alkoi keskittyminen ehkä hieman herpaantua kumpaiseltakin, vaikka vauhtia ei puuttunutkaan. Tältä radalta siis näitä vähän kummallisia putkikieltoja pari kappaletta ja puomilla Hilpi meni niin haipakkaa, että vapautti sitten itsensä sieltä ohjaajan juostessa taas lähes rinnalla (kun pitäisi päästä edelle, argh). Ja tästä puomivarastuksesta seurasi sitten se, etten ehtinyt linjata vitoshyppyä, mutta runnomalla sitten. Otettiinpa takaisin tuo kulmamoka tällä radalla ja sylivekki toimii näemmä toisinkin päin,  lukuunottamatta kontaktin putoamista sitä seuranneella esteellä.



Vaikka kisoissa ei ihan flowtilassa oltukaan tai puhtaisiin suorituksiin ylletty, niin jälkeenpäin tuntuu ihan mukavalta katsoa ratoja videolta - on niissä kuitenkin jo välähdyksiä siitä mitä tavoitellaan. Hilpi on vaan niin supertaitava kropankäyttäjä, voi kunpa osaisin ohjaajana ottaa kaiken ilon irti sen taidoista. Estefokusta se tarvitsee ehdottomasti lisää noin vahvan ohjaajafokuksen vastapainoksi. Nyt hengähdetään alkukesä ilman kisoja ja treenataan putkista vetävät ja hypyistä ohipääsemättömät :)

Kesälaitumet odottavat :)

Paimentyttöjä pituusjärjestyksessä.







sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Toukokuun liitelyitä

Agility kakkosluokassa on kivaa. Varsinkin, kun saa kisata ulkona. Tamskin viimeaikaisista iltakisoista ollaan otettu ilo irti vaihtelevilla suorituksilla. Ollaan molemmat aika fiilispohjalta suorittajia Hilpin kanssa ja se on näkynyt myös kisoissa.

Reilu viikko takaperin kisoissa oli käynnistymisvaikeuksia ja ensimmäinen rata oli todellinen pohjanoteeraus, alkaen lähtövarastuksesta ja päättyen lentokeinuun, puhumattakaan ohjaajan hiippailusta ja sähläyksestä. Onneksi radalta voi poistua halutessaan :) Toisella radalla oli jo ajatusta, mutta Hilpi ei malttanut pujotella loppuun ja jäin sitten pohtimaan uusinko keppejä vai en, mutta päätin jättää treenaamisen kotiin. Ajatuskatkoksesta seurasi sitten armoton myöhästyminen ohjaussuunnitelmasta, mutta näköjään sitä kun on jonkin ohjauksen päättänyt tehdä, niin ei osaa tilanteen mukaan sitä muuttaakaan :) Noh, maaliin päästiin kuitenkin.



Tähän väliin olikin paikallaan kontakti-  ja nollaratatreenit ja voi vitsit kuinka hienosti meillä menikään! Treeneissä kontaktit on niin eri luokkaa ja Hilpi on itsevarmuutensa huipulla. Ja nollaratatreenikin sujui aika ajoin sanan mukaisesti lukuunottamatta pituuden treenaamista.

Näistä treeneistä saatiin hyvä fiilis Eteläpuiston kisoihin. Hilpi on ulkokisoissa paljon itsevarmempi ja nopeampi ja sitä kautta saa varmuutta myös omaan tekemiseen enemmän. Rataantutustumiset on niin kivoja, kun saa oikeasti miettiä eri ohjauksia ja Hilpin kääntymistaidot pääsevät vihdoin oikeuksiinsa, kun mukaan mahtuu takaakiertoja ja muuta mukavaa. Perjantain kisat oli kyllä hyvän mielen kisat, olen niin tyytyväinen! Ekalla radalla yksi kontaktinpitovirhe verotti riman pudotuksen verran ja toisella aikailu kolmosesteellä olisi vaatinut suunnitelman muutoksen vitoselle, mutta enpäs sitä osannut tehdä, vaikka niin niitä viskileikkauksia jokin aika sitten treenailtiin. Juoksusuoran jälkeinen sylkkäriviritelmä oli ajoitukseltaan pielessä, mutta kohta vaikutti jo tutustuessa niin mahdottomalta, että sovittiin seurakaverin kanssa, että otetaan mieluummin siitä rima kuin hylky putken väärästä päästä. Ja minähän tein työtä käskettyä :)



Viikon päästä päästään kisaamaan ensimmäistä kertaa omilla esteillä omalla kentällä ja vieläpä neljän startin verran. En malta odottaa!

Liitelyä on tapahtunut muuallakin kuin agikentällä. Sella on pudottanut karvojensa myötä myös estonsa juoksemisen suhteen ja nyt se haastaa taas Hilpiä innostuessaan myös vauhdissa.

















Kevät on avannut uusia elämyksiä koirille myös oman pihan merkeissä. Aitausprojektin myötä tytöt saavat nyt nauttia ulkoilmasta mielin määrin halutessaan. Tosin toistaiseksi Hilpi viihtyy pihalla yksin minuutin, Sella viisi :)


Leijonakuningas-näytelmän harjoituksista