Sivut

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Opitaan, luovutaan mutta ei luovuteta

Opettavainen viikonloppu taas kaikkinensa takanapäin koiraharrastuksen parissa. Lauantaina kisattiin Hilpin kanssa aikaisempia kisakokemuksia uhmaten jälleen SDP:llä Nybergin ja Luomalan radoilla. Tavoitteena kisaradoille oli ekasta yrittämästä onnistuvat kepit, sillä niitä ei ole juurikaan tuolla hallilla vielä meiltä nähtykään jostakin syystä. Aika hyvin onnistuin sysäämään muut tulostavoitteet mielestä pois ja hyvällä fiiliksellä kisaamaan lähdettiinkin. Ensimmäisellä radalla yleisön kuhisemaan sai keskelle rataa raahattu pöytä. Täytyy myöntää, että kyllä itselläkin muutama vatsaperhonen lisää tässä kohtaa tuli, sillä maksipöytää ei olla taidettu nollaratatreenissä koskaan tehdä ja muutenkin pöytätreenit on laskettavissa omana agiesteenään puolikkaan käden sormin. Arvailujen varaan siis jäi, tajuaako koira kisavireisenä sitä lainkaan, saako se pysäytettyä sen päälle vauhtinsa ja pysyykö se siinä viisi sekuntia. Toisaalta ei voi olla kuin iloinen siitä, että se nyt ilmestyi sinne tässä kohtaa kisauraa eikä sitten joskus sm-kisoissa ihmetellä, että tämmöinenkin este on olemassa.

Hilpi oli aika kaahausvaihteella liikkeellä tällä kertaa, eikä radan alussa olleen puomin kontakti sitten pitänyt, varsinkaan kun ohjaaja vääntää valssiaan liian myöhään sen perään.  Näppäränä tyttönä se kyllä itsekin huomasi mokansa ja tulkitsi myös valssin ohjaajan korjauskehoitukseksi ja oli jo korjaamassa sitä hyllyn arvoisesti. Oikeasti olisi taas pitänyt ottaa koko puomi uudestaan ja poistua tyytyväisenä radalta, mutta kylläpä vaan tuo pöytä nyt houkutteli jatkamaan (ja vielä ihmettelen, miksi meillä on kisakontaktit paljon epävarmemmat kuin treenikontaktit, hyi hyi :)). Muuri oli taas kerran herkässä tuollaisen sähläyksen jälkeen, lisää vaan häiriötreeniä tähän. Kepeille olin alunperin suunnitellut päällejuoksua varmempana ohjausratkaisuna, mutta kun nyt kerran oli jo hylly alla niin testattiin taas hetken mielijohteesta takaaleikkausta, ja sehän toimikin kivasti. Ja se pöytä - me selviydyttiin siitä! En kyllä muista koska olisi viisi sekuntia tuntunut niin pitkältä ajalta enkä tainnut edes hengittää sinä aikana, etten vahingossa tule pienellä liikkeellä vetämään koiraa sieltä alas :) Pieni rytmitysmoka tuli vielä radan loppupuolella Hilpille, taisi olla molemmilla jo vähän kiire maaliin tässä kohtaa. Hilpin pöytärata on myös ikuistettu videolle. Videota katsoessani vasta havahduin, että voi kauhistus, se on ruvennut nyt tosissaan lintsaamaan lähdöissä, koska peppu nousi jo kaksissa edellisissä kisoissakin. Osittain tämä on varmaan sen takia, että treeneissä en sitä aina istuta väleissä, jos rataa tehdään pätkissä. Mutta jatkossa täytyy olla tarkkana tämän jutun kanssa, ettei tule kokonaan tavaksi!


Toinen rata oli heti edellisen perään, hiki ei ehtinyt kuivua välissä :) Tämä rata oli pitkästä aikaa meiltä kyllä melkoisen optimaalisilla linjoilla suoritettu, virtaava kokonaisuus. Montakohan kertaa vaan täytyy ohjaajan mokata kontaktin pidon kanssa, että ottaa opiksi? Loppusuoralle päästyämme olin kertakaikkisen onnellinen onnistuneista kepeistä ja rohkeista ohjausratkaisuistani, että jätin koiran sitten yksistään tulemaan viimeiset kolme estettä. Ja kuinkas käy - rimoista kuuluu kops. Taas voi kysyä itseltään, näinkö, millä osalla koira riman tiputti. En. Radan lasken kuitenkin henkisten nollien kokoelmiin, sillä se sisälsi niin paljon onnistumisia tuosta sadasosasekunnin nukahduksesta huolimatta. Taidettiin tehdä myös hallikisojen etenemäennätyksemme, vauhdin ja hallittavuuden yhdistelmä on siis paranemaan päin. Videoijaa ei tälle radalle harmillisesti löytynyt eikä tamskin onlinekamerakaan tainnut tuohon aikaan toimia.


Tänään sitten vaihdettiin lennosta lajia, kun päästiin kovasti odotetulle Kivimäen Riitan tokoyksärille. Toiveissa oli kuinkas muutenkaan kuin saada apua perusasentoon ja seuraamisen opettamiseen. Kun itse on lajissa täysin vasta-alkaja, niin on enemmän kuin arvokasta saada kokeneen kouluttajan näkökulmaa siihen, miten hommaa lähdettäisiin rakentamaan. Ja Hilpin tuntien ainut järkevä vaihtoehto on opettaa tarjoamisen kautta niin oikea perusasennon paikka kuin seuraaminenkin. Saatiin Riitan hyväksyntä sille, että perusasentoon tullaan takaa kiertäen eikä mennä tässä valtavirran mukana, jos tuo tapa koiralle on luontevampi. Oikea perusasennon paikka tehtiin nyt ensi alkuun ohjaajalle selväksi ja nyt yritetään saada se koirankin mieleen. Avuksi tässä nyt alkuun sivulla tassutargetti, johon tulemista se saa alkaa tarjoamaan eri kulmista. Hyvään alkuun tässä päästiinkin jo, täytyy vaan muistaa vähitellen targettia häivytellä. Toiseksi korjailtiin Hilpin ryhtiä, tässäkin annettiin sen tarjota päänsä tuomista ylemmäs ja lähemmäs, ja tästä heti palkka. Kun saadaan tuo perusasento kuntoon, niin päästään sitten Riitan vinkeillä myös seuraamista aloittamaan. Nyt vaan tarkasti kiinni sovituista kriteereistä, namit pois nyrkeistä, palkkauslinja vakaaksi ja seuraamiskäsky superkivaksi jutuksi, niin eiköhän tämä seuraamisopettelu tästä käynnisty, täytyy vaan tehdä tarkka treenisuunnitelma, ettei tästä nyt lipsuta.

Treenattiin myös yhtä koiran tärkeimmistä pohjataidoista, eli palkasta luopumista. Hilpihän on opetettu luopumisen kautta peruuttamaaan ja tämä onkin juurtunut enemmän kuin syvälle sen liikekieleen ja sitähän se tarjoaa luopumistilanteissa jatkuvasti. Nyt täytyy saada tuo peruuttaminen ärsykekontrolliin ja ottaa sen sijaan luopuminen avuksi siihen, että koira ei häslää vaan ottaa keskittymismoodin päälle (eli käytännössä on tekemättä mitään), kenties sitten näiden harjoitusten kautta saadaan sitä tyyneyttä tokoiluun, niin hupaisaa kun tuon jatkuva elehtiminen ja yrittäminen onkaan.

Paljon on taas ajatuksia ja eväitä meidän tuleviin treeneihin molemmissa lajeissa,  ja mikä parasta, intoa!

Paljon on pienellä nahkalapsella ajateltavaa.







lauantai 28. maaliskuuta 2015

Sellan hyvinvointiviikko

Sellaa on hemmoteltu nyt viime päivinä. Pitkien metsälenkkien lisäksi viime lauantaina osallistuimme Koirakoutsilla Kivimäen Riitan pitämään koirien jumppapäivään. Ihan koko aikaa ei ehditty päivässä mukana olla, kun ohjaajan oli päästävä pelaamaan päällekkäin olleeseen agisählyturnaukseen (josta muuten turnausvoitto ja fair play -palkinto Takuille, jee:)), mutta kahdessa tunnissakin ehdittiin tekemään enemmän kuin tarpeeksi.

Sella harjoitteli niin peruuttamista, pyörimistä, tasapainoilua kuin jalkojen käyttöä ylipäätänsä hauskoilla välineillä ja tempuilla. Lisäksi katsottiin läpi lämmittelyjen yhteydessä tehtävät rangan avaukset ja ihmeteltiin pallomerta. Sellaa ei meinannut saada pois pallojen seasta, jokainen nami oli löydettävä :) Sellassa hauskinta on sen ennakkoluulottomuus kaikkea uutta kohtaan, turhaan ei mikään juttu sitä hetkauttanut tuollakaan. Muuten käytöksestä kyllä huomasi, että on tovi vierähtänyt, kun se on missään koirien ja ihmisten ilmoilla treenaamassa ollut. Jos sillä ei ollut mitään tehtävää suoritettavana se huusi tavoilleen uskollisesti. Eli käytännössä Sella sitten treenasi paikkamakuuta väliajat kun ei muuten temppuiltu, jotta kouluttajan ääni olisi kuulunut pienessä jumppahallissa muillekin koulutettaville. Vähän neitiä väsytti loppupäivän.



Tiistaina käytiin koirien kanssa treenailemassa vähän tokoa, rallytokoa ja agilitya hallilla. Sellan kanssa onnistuttiin rallytokon avoimen luokan parissa liikkeessä huomattavasti paremmin kuin aiemmin, kenties jumppapäivä oli tuonut sille ajatusta takajaloistaan :) Hilpi treenaili itsenäisyyttä puomiin ja huolellisuutta kontaktien jälkeiseen elämään radalla. On se vaan kyllä murunen. Videolla kooste siitä, että kyllä se kotona osaa jo aika kivasti, meni kisoissa miten meni :)



Matka jatkui tiistaina treenihallilta kohti Nokiaa ja koirauimalaa, Sella pääsi taas pulikoimaan kavereiden kanssa. Intopiukeana kaikki tytöt polskivatkin sulassa sovussa.




Joku on vähän iloinen.
Nyt on taas Sellan kroppa ja mieli virkeänä ja sen kyllä huomaa lenkeillä. Samanlaisia juoksuhepuleita ei ole näkynyt sitten viime kesän ja painiminenkin on taas tehnyt paluun tyttöjen keskinäisiin leikkeihin. Kevätkeleillä koirien puuhien kuvailu on vaan niin terapeuttista, tässä siis taas pieni kooste yhdestä lenkistämme viime viikolta kotikulmiltamme.


Hilpin uusi innostus on kävyt.


Niin tärkeät <3


Sella ihmettelee, mikä otus tuo oikein on :)





Temppuilusta kun on ollut puhe, niin blogissa ei olekaan tainnut olla vielä kuvaa Sellan ja Hilpin haastesuorituksesta colliepiireistä alkaneeseen namihaasteeseen. Alkuperäinen idea oli ympäröidä kyljellään makaava koira nappuloilla. Meillä piti vähän soveltaa, kun eivät nämä prinsessat juurikaan lattialla nuku ja kylkitemppua ei osata. Haastetta sitten haettiin namien laadusta ja ryhmäpaineesta :) Ilmeistä voi päätellä, kummalle tehtävä tuottaa enemmän itsensä kanssa painiskelua.



Tänä viikonloppuna onkin taas Hilpin vuoro päästä touhuilemaan kaikenlaista. Näihin puuhiin palataan myöhemmin, nyt lähdetään uhmaamaan sadetta lenkille :)




lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kootut vitoset ja kevätkarkelointia

Sijoitusvitoset jos mitkä ovat meidän alaa agikisoissa! Tänään saatiin taas tilillemme sellainen Janakkalan kisoista. Onneksi ruusukkeen sai vaihdettua pullaan, jäi vähän parempi mieli :)

Päivän kisojen plussia olivat mukavat Räsäsen Minnan radat. Myös rimat pysyivät ylhäällä kaikki, vaikka sekaan uskalsin änkeä ajoitukseltaan epätäydellisen valssin ja vastakäännöksen. Vaikka ensimmäisellä radalla kepeillä yhtäkkinen sivuirtoaminen oli Hilpille liikaa, niin sen sijaan toisella radalla se kesti takaaleikkauksen niillä kai ensimmäistä kertaa kisatilanteessa. Ensimmäistä kertaa Hilpin agiliidoissa tuli vastaan seinän suuntaan loppuva puomi, mitä en lainkaan osannut huomioida rataantutustumisessa. Se olikin yllättävän hankala, kun ohjaaja huiteli jo huoletta kohti tulevaa :) Treenilistalle siis keppihäiriöt ja puomitreeniä, alasulopaikan vahvistusta taas. Oma rytmitys oli tänään vähän hakusessa, täytynee taas keskittyä siihen tulevissa treeneissä.



Sitten niihin vitosiin. Meillähän on kerättynä palkintosijoja rimavitosilla, muurivitosella, kontaktivitosella ja tänään täydennystä saatiin kieltovitosella putkesta! Voihan jukranpujut, milloinkohan sitä pystyisi viimeistelemään suoritukset puhtaiksi? No onneksi Hilpi on aina iloinen uusista leluista ja palkintostarteista eikä ymmärrä tuon taivaallista näistä ohjaajaa lievästi harmittavista pikkuseikoista. Ehkä ne tässä jossain kohtaa vaihtuvat sitten nolliksi, toivotaan näin!


Hypyistä löytyy tarvittaessa ilmaakin :)

Melkein jo menossa putkeen.

Vaikka jalka ja käsi kertoo mitä niin tärkein ohjauselementti - liike - puuttuu..


Viime viikon treeniteemana olivat sivuirrotukset. Kotiläksyt käytiin treenaamassa ja todistusaineisto kasaamassa viime lauantaina. Ihan en vielä kisatilanteessa näihin luottaisi, mutta edistystä on tapahtunut.



Viikkotreeneissä tehtiin myös rataa ja taidettiinpa päästä jopa 15 estettä putkeenkin harjoituksen myötä puhtaasti. Hilpille niistot ovat vähän hidastavia ja turhia mutta harjoiteltiinkin hyppyjen kevyttä merkkausta riman päältä, mikä oli itse asiassa varsin toimiva ratkaisu molemmin puolin. Ei siis tarvitse heilutella kättä hullun lailla ja vaappua itse siinä samalla, riittää kun käsi käy riman päällä kevyesti.  Rataantutustuessa kellotettiin pätkiä virtuaalikoiran kanssa ja sitten verrattiin niitä oikeisiin suorituksiin. Taisi olla tässä hommassa aloittelijan tuuria, kun meikäläisen ajat erosivat kaksi kymmenystä. 60 rimat ovat nyt alkaneet pysyä treeneissä ylhäällä jo melkoisen kivalla prosentilla, ehkäpä siis toivoa on, että joskus kolmosissa 65 rimatkaan eivät tule onnistumisten esteeksi, vaikka en niitä kyllä yhtään mukavana juttuna pidäkään.

Sella on tällä hetkellä taukoillut treeneistä valeraskautensa vuoksi. Juuri kun toisen hormonihuuruista on selvitty niin eiköhän toinen sitten aloita, nartun omistamisen ihanuuksia. Neiti on varastoinut vauvoille ravintoa ja pitää kärttyisyydellään huolen, ettei kukaan vieras koira liian lähelle tule. Ja metsässä taas aika ajoin Hilpin kanssa odotellaan, että Sella palaisi jäljestysreissuiltaan. Agilityn treenaaminen sen kanssa näinä aikoina on oikeastaan ajanhukkaa, keskittymiskykyä kun on tuskin puolta siitä mitä yleensä.

Koko kulunut viikko on nautittu keväästä. On bongattu jo leskenlehtiä ja sitruunaperhonen ja Sella on heittänyt puoliksi talviturkkinsakin kuinkas muutenkaan kuin vahingossa hösöttäessään. Kuvat ovat kuluneen viikon aurinkokarkeloista omilta lenkkipoluilta.


Auringosta nautiskelija













Tällä kertaa oon tarkempi etten mulaise!
Esineiden etsimisessä Hilpi on myös rohkaistunut mukavasti. Intensiivisen etsimisen lisäksi se on alkanut luottamaan löytöönsä ja palauttaa lelun reippaasti. Sellasta lelujen etsiminen on myös huippuhauskaa, kun saa tehdä lopuksi vaihtokaupat namiin.




Hilpi sen kun kaunistuu kasvaessaan ja poseeraustaidotkin alkavat olla jo huippuluokkaa :)
 





Kevään etenemistä, ulkotreenejä ja -kisoja odotellessa :)!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Takaisin treenikentille

Hiljaiseloa agilityn treenaamisesta on vietetty jonkin aikaa, mutta nyt ollaan taas päästy takaisin tekemisen äärelle uudella innolla ja motivaatiolla. Viikko sitten lämmiteltiin esteosaamistreeneillä ja aikas kivasti Hilpi muun muassa osaa jo kontaktiputkierottelun, ja jos ennen taukoa kepeillä oli varmuus vähän hukassa, niin nyt ne ovat olleet lähes maagiset :) Testailtua tuli kunnon vedätyksiä ja leijeröintejä ja kaikki sujuivat yli odotusten ja vauhdilla.  Hyvillä mielin siis suunnattiin perjantaina kohti Kaarinaa ja Jänesniemen yksärituntia.

Elinalla oli ihan huippukiva rata odottamassa, pitkiä estevälejä koiralle liideltäväksi ja ohjaajalle hanskattavaksi. Jälleen kerran treenattiin ohjaajan rohkeutta liikkua ja irrottaa koira ajoissa. Oma vuoro menee hurjan nopeasti jaetulla yksärillä ja ehkä turhankin paljon meni tällä kertaa aikaa ohjaajan sähläämiseen ja lelusta irrottamiseen (Hilpi oli jokseenkin innokas, vaan ei onneksi juurikaan ylivireinen). Mutta ehdittiin tehdä väliä 1-21, loput jäivät odottamaan omia treenejä. Radasta päällimmäisenä jäi mieleen toimivina ohjausratkaisuina esteelle 5 tuplasylkkäri ja esteelle 12 poispäinkäännös, joka käänsi kyllä kivasti kepeille. Putkijarrun opetteluun saatiin vinkit kotiläksyksi, Hilpille pitää saada varmaksi tietoisuus siitä, että putkijarrumerkki ei tarkoita hidastamista vaan putken jälkeen välitöntä kääntymistä ohjaajaa kohti.



Sunnuntaina oltiin myös omissa viikkotreeneissä ensin treenaamassa sivuirrotuksia (lisää kotiläksyjä, jee :)) ja sitten treenattiin alla olevaa rataa:

(c) Lotta Kokkila

Ihan nollaratatreeninä ei tätä saatu läpi vedettyä, sillä ohjaaja kärsi ajoitusongelmista 10-11-12-välillä, mutta kylläpä vaan 10 estettä putkeenkin suoriutumisesta voi olla jo iloinen. Ja treenin jälkeen rohkenin huokaista, että eipä tullut kertaakaan ali 60 rimoista, vaikka tiukkoja takaakiertojakin treenattiin eikä rimoja muutenkaan tullut alas viikonlopun treeneissä kuin satunnaisesti. Tarpeeksi pitkillä esteväleillä Hilpi malttaa keskittyä rimoihin, vaikka vauhti kiihtyykin entisestään välimatkojen myötä, tarvinnee siis hakea tätä kautta varmuutta niiden pitämiseen jatkossakin treeneissä. Parasta viikon treeneissä on ollut se, että oma huippuagilitaaja Hilpini on tehnyt paluun hormonihömpötyksistään ja tähän kohtaan ei voisi paremmin sopia taustamusiikiksi this girl is on fire ;)

Myös orastavaa tokopuuhastelua ollaan tehty tässä agilityn oltua pikkutauolla. Puuhastelua todella, minkä seurauksena varasin tokoyksärin maaliskuun lopulle, jotta saataisiin tämä toko-ohjaaja ruotuun. Mutta tehtiin mitä hyvänsä, niin Hilpin asennetta ei voi kyllä moittia. Videolla on pätkä sen elämän toisista merkkitreeneistä, voi miten sen heiluva häntä ja täpäkkänä olo saavat hymyn huulille. Merkki taitaa tosin olla uusilla tokosäännöillä hieman uhanalainen liike, mutta hauska tarjoamistemppu joka tapauksessa.



 


Ja jos puhutaan hauskanpidosta, niin eilen päädyttiin iltalenkillä Maijun ja Tildan kanssa oikein koirien satumaahan. Tampereen keskustan valot johdattivat meidät leikkipuistoon, jossa oli kyllä koirille (ja kai lapsillekin ;)) jos jonkinlaista kiipeily-ja tasapainottelutemppua ja -alustaa tarjottavaksi. Testailtiin myös maantasossa olevalla trampoliinilla pomppimista, josta ei tytöt olleet moksiskaan ja löydettiin neideille arvoisensa poseerauspaikka. Täällä paikassa on kyllä vierailtava toistamiseenkin yhtä yksityisen tilaisuuden tullen, sellaiset ilohepulit se sai aikaan jokaisessa. Niin se vain on, että koirilla ja lapsilla on monesti jaetut kiinnostuksen kohteet ja ilot. Älkööt tiukkapipoiset puistovahdit säikähtäkö, olimme oikein asiallisia vieraita jättämättä jälkiä itsestämme :).

Prinsessat

Tilda ja Tildan enkelit :)