Mikä kesä!

Säiden puolesta taidetaan viettää kyllä yhtä kaikkien aikojen kesistä. Ilo on otettu irti niin lämmöstä kuin vesileikeistäkin.

Toukokuussa jo helle helli ja SM-kisoihin valmisteltiin Sastamalassa ja Takkujen kentällä. Hilpille saaliiksi näistä kisoista pari nollaa ja ohjaajalle rento mieli. Videotakin on Hervannasta tallessa.

Takut 200518_agi

Takut 200518_j_nollavoitto

Kesäkuu huipentui agiurheilussa SM-kisoihin. Oman seuran joukkuepaikka jäi aginollan tai parin päähän, mutta ihanat E-HKK:laiset adoptoivat meidät mukaan joukkuekisaan. Meidän joukkuerata kaatui omaan huolimattomuusvirheeseen, jonka jälkeen oli vaikea saada enää rytmistä kiinni. Mutta koko muu joukkue suoritti niin hienosti, kuin taisivat ja tämä palkittiin lopulta SM-pronssilla! Kyllä meidän kelpasi, kun pienessä kasvattiseurassani todella osattiin tehdä tästä juhlaa koko joukkueelle, aivan mahtava olla osana tätä tunnelmaa!

kuva Timo Vallius

Kuva Timo Vallius

N

Joukkuekaverit Outi ja Duplo, Marianne ja Gini, Päivi ja Ilo. Kuva Timo Vallius

SM-2018_joukkuerata

Omaa suoritusta pääsi petraamaan vielä yksilöpäivänä onneksi. Sascha Grunderin hyppyrata tuntui tutustuessa oikein passelilta meille ja saatiinkin ratasuorituksesta se kaivattu yhdessä tekemisen fiilis. Pari rimaa vei finaalipaikan tänä vuonna, mutta se ei ole harmittanut missään kohtaa. Olin maalissa vain niin onnellinen tästä kokemuksesta ja että se meille mahdollistui hieman hankalamman kevään jälkeen.

Kuva Timo Vallius

kuva Timo Vallius

SM-2018 yksilörata

Kunpa vielä saataisiin kokea näitä kisoja lisää!

Hilpi kauden 2017-2018 joukkuemitalivärisuoransa kanssa

Heinäkuun helteissä on päässyt kyllä viettämään kunnon kesälomaa. Hilpin suurempaakin suurempana saavutuksena on se, että se on vihdoista viimein 5-vuotiaana oppinut nauttimaan uimisesta! Harrastusvalioksi se on ollut vielä helppo kouluttaa siihen verrattuna, että se oppisi vedestä jotakin noutamaan, mutta näin vaan tämäkin ihme on tullut nähtyä sinnikkään harjoittelun ja lämpimien vesien avulla. Ja opittuaanhan Hilpi tekee aina kaiken tosissaan ja täysillä, joten Sella-parka ei ehdi edes tassuaan uittaa, kun joku on jo veteen syösynyt edelle. Onneksi Sella on sentään vielä pitkän matkan kroolari, Hilpi keskittyy toistaiseksi vain pikamatkoihin.

Avantouimarista noutajaksi

Kesälomareissulla ehdittiin myös käydä Artjärven ärinöissä ex tempore -kisareissulla. Ja turha reissu ei tämä ollutkaan, sillä kisoista tuliaisiksi tuplanolla ensi vuoden SM-tiliä kartuttamaan. Toivo elää! Treenattu ei oikeastaan olla koko kesänä ja Hilpi kaipaisi kyllä kontaktisulkeiset, mutta muuten se kyllä kiltisti paikkasi ohjaajan ajoitusvirheet ja sujahti putkiin kuin salama konsanaan :)

Artjärven ärinät 210718_A

Artjärven ärinät_B, 0rv, sija 2

Artjärven ärinät Cj,  0rv, sija 5

Uusia elämyksiä tarjosi citylassieille myös telttaretki metsään. Vaikka vähän vilu tulikin prinsessoilla +17 asteen yössä, niin muuten eräily taisi olla mieleistä molemmista.

Kyllä kotonakin on aika mukavaa.

Toko-oppia ja kisailua länsirannikolla

Päivät vilisee taas semmoista vauhtia, ettei tahdo perässä pysyä. Reilun viikon sisään on tapahtunut kaikenlaista koiramaista myös. Kronologisesti edeten on kai aloitettava Kivimäen Riitan tokoyksäristä, jossa Hilpin kanssa perehdyttiin noutojuttuihin. Iloiseksi yllätykseksi voi kai todeta, että noutaa se osaa kapulaakin, mutta luovutusta sillä ei ole vielä olemassa. Luovutuksen ja kapulanpidon harjoitteluun Riitta ehdotti erilaisia pelejä ja käsitargetin käyttöä. Tehdään siis kapulasta superkiva esimerkiksi taisteluleikin varjolla (annetaan koiran tarjota kapulan nostoa/ toisesta kädestä ottoa kesken taisteluleikin ja sitten taas vapautetaan se lelulle) ja toisaalta opetetaan sitä tuomaan kapulaa lähemmäs ohjaajaa ja oikeasti perille asti opettamalla sille käsitargettikosketus kapula suussa. Yhtä mieltä olimme siitä, ettei tuolle koiralle voi opettaa pitoa kapulaa suuhun lykkäämällä, Hilpin täytyy taas saada itse oivaltaa, että tuollaistakin tehtävää voi tarjota ja kapula on väline saavuttaa jotain huippukivaa. Katsotaan kuinka tässä projektissa käy, toivottavasti ei taas hautaudu kaikkien muiden projektien alle tämä :)

Viikon sisään on myös kisattu viisi starttia agilitya. Viikko sitten keskiviikkona paistateltiin päivää Eteläpuistossa Johanna Wutrichin radoilla. Agirata oli simppelimpi kuin monet kisaamamme ykkösten radat, mutta yksi ajatuskatkos ohjaajalle sinnekin mahtui ja taas saatiin uusi vitonen tilillemme esteen ohituksesta :) Hypäri oli vähän haastavampi, mutta mukavan virtaava sekin. Pikkaisella riskillä tehty persjättö ennen pituutta kyllä onnistuessaan (kiitos Hilpin varsin nopean linjan korjauksen, huh) vei keskittymisen loppusuoralta ja enköhän sitten taas kympin saanut aikaiseksi kontaktinpidon lipsuessa pituuden jälkeen ja rytmityksen hukkuessa, mutta Hilpi hienosti tämänkin radan ilolla suoritti loppuun saakka. On se vaan niin huippukisakaveri.

Murunen.

Loppuviikosta suunnattiin kohti länsirannikkoa ja agipitsiä. Ennen Raumaa tehtiin visiitti Uuteenkaupunkiin, jossa etsiskeltiin saaristolaistunnelmaa ja tytöt pääsivät myös ensimmäiselle telttaretkelleen. Yö leirintäalueella sujui kyllä näin kilttien otusten kanssa mainiosti, telttaunet taisivat olla oikein makoisia kummallekin. Omat unet jäivät kyllä jostain syystä aika vähäisiksi ja hieman hirvitti se, tuleeko kolmesta kisastartista mitään muutaman tunnin torkuilla...

Agipitsissä päästiin niin Herralan Ritvan, Heinon Marjon kuin ranskalaisen Nicolas Renaudin radoille. Ja olihan kivat radat kaikilla! Hilpin kanssa tykätään näistä kakkosten radoista kyllä, ollaan jo kisattu yhdeksän starttia putkeen ilman hylkääntymistä tuloksilla 5-15. Riemuitaan nyt tästäkin tasaisuudesta suorituksissa, nollat tekevät tuloaan selvästi :) Näistä Rauman kisaradoista iloitsen kyllä erityisesti siksi, että itse kerrankin liikuin rohkeasti ja meidän linjat oli kyllä melko optimaaliset jokaisella radalla lukuunottamatta keskimmäisen radan yhtä liikaa myöhästynyttä valssia. Mitä teknisemmäksi radat muuttuvat sitä enemmän Hilpin kääntymistaidoista on meille tietysti kisaetua, vaikka se ei keskinopeudessaan kovimpia bc-kilpakumppaneita päihitäkään. Jossittelua jättivät sitten kontaktit (erityisesti A) ja joidenkin valssien viimeistelyt ja pieni hosuminen etenkin ensimmäisellä radalla.

Jatkossa pitää saada oma pää kuriin kisakontakteilla! Treeneissä tällä viikolla tehtiin vauhtiradan osana ainakin 12 kontaktisuoritusta, joissa tuli yksi ainut selkeä lipsahdus Hilpiltä 20n2offeissa. Ja sitten kisoissa en vaan luota sen osaamiseen ja himmailen ihan ihmeellisesti aina niillä, Hilpille hyvin hämmentävää. Lauantaina kisataan vielä tähän samaan rykäisyyn Riihimäellä ja oikeastaan ainoana tavoitteena on nyt saada aikaiseksi nätit kisakontaktit, katsotaan kuinka käy.  Kisoissa hypärillä tuli kaksi rimaa alas valsseissa, eli ajoituksessa on hieman hiomista, ja toisaalta on muistettava katseella tukea sen alastulot myös, tällainen pikkujuttu päässyt taas unohtumaan :) Mutta aika monta valssia noihin kolmeen kisarataan mahtuikin, joten kaksi rimaa ei kai ole niin paha, vaikka toki ärsyttääkin. Hilpi niin kovasti tykkäisi sellaisesta täydellisestä ohjaajasta :)

Pääsee näistä rimoista ylikin, jos osataan ohjata hyvin.

Takaakierrot otetaan myös tarkasti!