Sivut

torstai 26. joulukuuta 2013

Joulutouhuja ja Tapaninpäivän agimöllit

Making of Joulukortti 2013:





"Muutaman" kuvan jälkeen saatiin vihdoin kelpaava kuva, kun Sella-mallikin vähän rentoutui :)


Jouluaattona testattiin myös piparihaastetta. Hilpi suoritti sen ykkösellä, Sellan täytyi ensin päästä tarkastelemaan, mitä suussa oikein on. Tytöt on niin kilttejä :)


Jouluna jännitystä Hilpin elämään toi pikkuinen kilisevä joulupukki, mutta kun alkujärkytyksestä selvittiin niin kyllä pukille uskalsi jo mennä toiveitaan kuiskuttelemaan.


Oikean pukin saapuessa aattona Hilpi oli melkoisen maltillinen sivustaseuraaja, Sella sen sijaan halusi olla oikein mielellään pukin apulainen pakettien jaossa. Ja erehtyi ehkä myös luulemaan olleensa niin kiltti tänä vuonna, että kaikki lahjat olisivat hänelle.


Hilpikin innostui kyllä pakettien avaamisesta, vaikka aluksi paketti hieman kummastuttikin.



Toisessa aattoillan kyläilypaikassa olikin sitten Sellaakin taitavampi pakettivahti Vilma, joka ei suostunut hievahtamaannkaan kuusen vierestä.



Jouluna myös uni maistui.


Kotona huilittiin yksi ilta ja tänään suunnattiin viettämään Tapanintansseja Sport dog parkille Lempäälään. Mölleillä oli hyppyrata ja Hilpi pääsi testaamaan ensimmäistä kertaa kunnon agiliitelyä vieraassa hallissa vierailla esteillä. Vaikka muuten uusi ympäristö ei Hilpin keskittymistä häirinnytkään, niin vauhdissaan se hieman säästeli, kuten myös ohjaajakin (ei ollut Tanjaa uhkailemassa näkymättömällä ruoskalla :)). Ekalla yrityksellä saatiin tulokseksi 10, kun sylivekkiyritelmäni oli turhan hätäinen ja Hilpiltä putosi rima ja  lisäksi pimeä sininen putki oli Hilpistä hieman jännittävä ja se tuli sieltä pois kertaalleen. Mutta seuraavalla yrityksellä muistin tukea sitä putkella paremmin ja Hilpikin tsemppasi sen kanssa hurjasti. Tuloksena radalta oli vitonen, kun ohjaaja käskyttää riman päällä olevaa koiraa putkeen. Mutta Hilpi oli hieno pieni taasen, se on niin keskittynyt tekemiseen! Videokin saatiin tokasta kerrasta, tosin tarkennusta saa hieman odotella. Huviteltiin vielä koko rahan edestä ja treenattiin häiriössä vähän kontakteja, josta pätkä videon lopussa.


Tuloslistan logiikkaa en ihan täysin ymmärtänyt, mutta kyllä se Hilpi ihan nopsasti kuitenkin on pistellyt tassua toisen eteen radalla, kun pääsi jopa samalle sekunnille bordercollien ja lagotton kanssa. Se ilahduttaa kyllä!



Hilpin kisakäytös oli muutenkin varsin ilahduttavaa, sain vahvistettua mukavasti hiljaa pysymistä ja eivätkä toiset koiratkaan Hilpiä jännittäneet. Tästä on hyvä jatkaa!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Helpotuksen huokaus. Ja tulevaisuuden näkymiä.

Vuosi lähenee loppuaan ja viime aikoina on tullut pohdiskeltua myös rakkaan agilityharrastuksen osalta sitä, missä mennään ja mitä seuraavaksi, kummankin koiruuden kanssa.

Sellan kanssa on taas löytynyt hauskuus yhdessä tekemiseen ja tällä hetkellä neiti onkin ihan liekeissä :) Kontaktit alkavat taas toimia, muutamalla edellisellä treenikerralla niistä on saanut olla tosi iloinen. Kovin montaa toistoa sen keskittyminen niillä ei kestä, eli jos kontaktikohtaa hinkataan, niin sitten se alkaa taas valua niiltä pois, mutta edistystä on havaittavissa. Haasteena meillä on ollut treeneissä se, että välillä ohjaaja unohtaa ohjata Sellaa Sellana. Sella on niin kiltti ja sen kanssa ohjaamisessa pitäisi keskittyä rytmitykseen ja unohtaa kiire. Vaikka Sella onkin oppinut aika kivasti jo lukemaan sitä, että ohjaaja ohjaakin linjoja eikä esteitä, on kuitenkin selvää, että asioiden uusiksi opettelu on vielä kesken (meillä molemmilla). Tekniikoita meidän pitäisi siis treenailla pienillä pätkillä. Kisaamaankin olisi kiva taas päästä, mutta harvassa ovat ne paikat, joissa tuon kanssa oikeasti kannattaa kisata. Häiriöherkkyys on kyllä ongelma numero yksi ollut koko ajan, eikä siihen oikein ole vuosien varrella löytynyt ratkaisuja.  Jos se ei suoranaisesti pilaa aina kisasuoritusta, niin kyllä se lähes poikkeuksetta vie silti Sellan tekemisestä parhaimman terän. Motivointi on varmasti se avainsana, joka on jäänyt jo alkuopetuksessa huonolle, mutta se on kyllä helpommin sanottua kuin tehtyä kokemattomana kouluttajana koiran kanssa, jolla ei luonnostaan löydy kovin suurta moottoria tai ruokahalua. Nykyisin ruoka kyllä maistuu, ei sillä :) Mutta Sella on Sella, ja näillä mennään mitä on annettu. Taitava agikoira se kuitenkin on ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka se vielä syttyisikin ihan täysillä lajiin - ei luovuteta!

Sella haluaisi leikkiä, leikkiä ja leikkiä.

Ja sitten on Hilpi - pienisuuri collielapsi, jolle onkin sitten annettu vähän reilummin luonnetta ja temperamenttia, välillä tuntuu, että vähän liikaakin :) Tällä hetkellä neiti vähän painiskelee oman itsensä kanssa ja tämä teettää töitä kyllä omistajalle. Se huomaa kaiken ympärillä olevan ja tapahtuvan ja kynnys reagoida haukkumalla on aika alhainen, ainakin mitä tulee vieraisiin koiriin ja lapsiin. Tärkeimpänä harjoittelujuttuna tällä hetkellä meillä on niinkin arkisen asian kuin luoksetulon saaminen niin vahvaan, vaistotkin ylittävään, ärsykekontrolliin, jotta arki pysyy helppona ja mukavana. Lisäksi täytynee ottaa lomaohjelmaan vähän jännittävämmissä paikoissa vierailuja, sosialistaminen on syksyn myötä jäänyt huonolle ja sitä tuo kuitenkin tarvitsee.

Mikähän minusta tulee isona, miettii  Hilpi 9 viikkoa. 


Agilityssa on ollut myös yllämainitusta syystä pientä suvantovaihetta, mikä on hieman harmittanut. Hilpiltä on puuttunut viime aikoina se reippaus, mitä on voinut pitää sen tavaramerkkinä. Mutta tänään sai vihdoin treeneissä huokaista taas helpotuksesta - huippu-Hilpi teki paluun! Se oli rohkea, itsevarma ja täynnä intoa tehdä ja taistella - jopa röyhkeä (Hilpi puraisi ohjaajaa reidestä, kun ohjaus oli huonoa eikä koira onnistunut yrityksistä huolimatta toimimaan oikein, auts.) Toivotaan, että sama meininki jatkuu, jos ei nyt tuota pientä ylikuumumista oteta huomioon.

Myös tuhoaja-Hilpi on tehnyt paluun jo hyvän aikaa sitten...

Hilpin kanssa pidetään tavoitteet agilityssa toistaiseksi korkealla. Meidän Tanja-kouluttaja perustaa melko puhtaasti agilityajattelunsa  Onemind -filosofiaan ja Hilpi on alusta alkaen koulutettu agilityyn tämän systeemin opeilla. Ja tämähän on sopinut meille kuin nenä päähän, Hilpi on oikeasti hurjan motivoitunut ja taitava agilitaaja jo (koiran oppiminen on kyllä niin paljon nopeampaa kuin ihmisen ;)). Tietysti asiaa on auttanut se, että koiralla on niin suuri moottori ja kyky keskittyä tekemiseen. Toivottavasti ikä ja kokemus tuo Hilpille vielä ripauksen rohkeutta lisää, niin tulevaisuudessa Hilpi voidaan nähdä kisailemassa jopa ihan kärkipaikoista radoilla. Itseluottamusta kasvatetaan nyt meillä molemmilla :)

Hilpin kanssa tavoitteena on saada sille mahdollisimman itsenäinen esteosaaminen ja sitä työstetään nyt alussa huolella. Joka esteelle opetetaan kaikki eri ohjaukset ja koiralle vahvistetaan oikea-aikaisella ja -paikkaisella palkkauksella turvallinen ja nopea suoritustapa. Kokonaiset kontaktit ja kepit ovat kevään/kesän harjoitusohjelmassa ja terveystuloksilla on tarkoitus varmistaa, ettei rangan puolesta ole esteitä harrastamiselle. Kepit on ajatuksena opettaa 2x2 -menetelmällä, mutta sitä varten Hilpi saa vielä kehittää kehonhallintaansa ja lihaksiaan jonkin aikaa, kiirettä ei ole. Mutta olisihan se hienoa ensi vuonna kisaura korkata, katsotaan nyt mitä kevät ja kesä tuo tullessaan! Keväällä tai kesällä Hilpiä odottaa varmasti myös muutama virallinen näyttelykehä, agilityvalioksi kun kelpuutetaan vain kauniita koiria ;).

Mitä tulee meidän tokotreenaamiseen, niin heräsin tuossa yksi yö siihen ajatukseen, että apua, tuo pentu on jo vuoden eikä se osaa edes seurata! Laiska kouluttaja Hilpillä... Hilpin oppimiskyvyn huomioiden ei varmasti olisi temppu eikä mikään opettaa sille tokoluokkien liikkeitä, täytyisi vaan löytää kipinä, ohjausta ja aikaa sen tekemiseen. Keväällä jos kävisi muutamalla tokoyksärillä vaikka, niin saisi homman alkuun. Kiva olisi monipuolistaa tätä meidän harrastusrepertuaaria, kun koirassa on potkua vaikka mihin.

Tytöt odottavat jo kovasti joulupukkia. Hilpi on toivonut pukilta paljon sellaisia leluja, jotka eivät mene rikki heti ensimmäisessä taistelussa (=treenikerrassa). Sella taas toivoo herkkuja ja lupaa nukkua sängyssä (toinen toteutunee, toinen ei, valitettavasti). Viime viikolla ehdittiin jo korkata tämän talven pulkkamäet ja sekös oli koirista huippuhauskaa. Toivottavasti lomalle saataisiin myös edes vähän lunta, vaikka lumisista joulukorttikuvista on ehkä turha haaveilla tänä vuonna.

Sella haluaa hangille riekkumaan!





.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Hilpi on jo yksivuotias!

Hilpi on viettänyt tänään juhlapäiväänsä kakkua nautiskellen ja lempipuuhansa agilityn parissa. Jo aikaisemmin maanantaina Hilpi tarjosi treenikamuilleen herkut ja tänään Hilpi pääsi Sellan treenien jälkeen tekemään omia juttujaan tapansa mukaan vauhdikkaasti ja intoa hihkuen. Viikonloppuna toivottavasti päästäisiin myös tekemään päivänvalossa kunnon synttärilenkkejä.



Vuosi on kyllä hurjan lyhyt aika. Vastahan sitä kuumeisesti jännitti, että mahtaako Sena-emälle tulla narttupentuja laisinkaan ja eikä siitäkään tunnu olevan kuin hetki, kun tuo pikkuinen rääpäle tänne kotiin kannettiin Sellan ihmeteltäväksi.  Laitanpa tähän synttäripäivitykseen joitain lempikuviani kuluneen vuoden varrelta, onneksi on ihania lapsuusmuistoja tallessa Hilpillä!

Ekana iltana uudessa kodissa unet olivat makoisia.

Tuttavuutta piti alkaa heti hieroa isomman kanssa.

Sellan kanssa on ollut turvllista kasvaa.

Pikkuriiviö elementissään.

Hilpi on suuri taistelija!

Ja aina on vauhtia matkassa mukana.

Jo ensimmäisellä treenikerrallaan Hilpi osoittautui varsin päteväksi!

Nemon kanssa löytyi sisäinen painija.

Äly ja väläys kesätunnelmissa.

Ensi kesänä jatketaan uimaan opettelua :)

Syksyn kaunotar.

Siskon ja veljen kanssa on niin hauskaa! (kuva Keyword)

Ekat epistelyt putkiluokassa - ja meillä oli hauskaa!
(kuva Hanna Heinonen)

Yksivuotiaana on hyvä olla.
Hilpi on kyllä ihan mahtava pakkaus. Onpa onni, että tällainen koiruus on kohdalle osunut, ja mikä parasta, olemme vasta yhteisen taipaleen alussa. Onnea Hilpille!