Sivut

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kuokkavieraissa Takkujen valmennusryhmässä

Tänään koettiin taas pitkästä aikaa agilityn huumaa, kun päästiin Hilpin kanssa tuurailemaan Takkujen valkkuryhmään. Kouluttajana ryhmällä on Mäkelän Marko ja päivän ratana oli sekoitus tulevien sm-tuomareiden Alen Marekovicin ja Mia Laamasen käsialoista.



Ihan kaikkia 39 estettä ei Hilpin kanssa ehditty treenata, kas kummaa, mutta saatiin kyllä kivoja pätkiä aikaiseksi ja viimeisenä tehtiin este nro 22.  Ja ennen kaikkea tuli taas lisää uskoa omaan tekemiseen, ilmassa kun on ollut mölli- ja ykkösluokan ratoja tehdessä lievää ahdistusta. Meille sopii tällainen takaperinketjutus, eli voitaisiin vaikka aloittaa kisaaminenkin arvokisaradoilta ;) Ehkä tärkein opetus ohjaajalle oli päivän treenistä se, että katse on pidettävä koko ajan koiran linjassa, ei esteissä. Niin ja se, että jos on aina tähän mennessä ajatellut ehtivänsä tehdä persjätön, niin Hilpin kanssa ei välttämättä kerta kaikkiaan ehdi :) Hilpi oli niin super, kuten aina mukavuusalueellaan tällaisissa tekniikkaväännöissä, kouluttajan sanoin oikea murunen <3 

Aikaisemmin viikolla Sellakin pääsi treenailemaan jotakin Marekovicin agirataa kisanomaisesti viikkotreeneissä, ja tästäkin jäi aikas hyvä mieli. Välillä onnistuin vähän koiraa hukkaamaan, mutta saatiin rata kuitenkin vedettyä läpi vitosella, jos kontaktiuusintaa ei lasketa. Ja se vitonen tuli kepeiltä, mistäs muustakaan, tosin nyt taisi kyllä ohjaaja mokata aloituksen. Vaikka nappisuorituksen aikaansaaminen on Sellan kanssa varsin kiven takana, niin kiva on kuitenkin ollut huomata sen liikkuvan ulkotreeneissä nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin takkuaikana. 

Ja vielä tilannekatsauksena agilitysta sen verran, että Hilpin keppiprojektissa on edetty siihen, että meillä on neljä keppiä suorassa! Hieman epävarmaa pujotteleminen vielä on ja minun liikehäiriö varsinkin on sille vielä vaikeaa, mutta edistystä on tapahtunut. Voi siis olla, että kisakentät päästäänkin korkkaamaan jo tänä vuonna :) 

Helle on hellinyt ja tytöt saivat tällä viikolla myös uuden nahkaystävän, Jujun (Koiruuksien Helmi Nauha). Leikit menivät kyllä ihan yksiin taas suipponokilla, vaikka kuumuus vähän verottikin ja Hilpi juoksi ehkä vain kilometrin normaalin viiden sijasta ;)





Sellalla riitti uintipuuhia, kun mukana oli tomera pallonheittäjä :)





Ihana kesä!








sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Hilpin päivä auringossa ja muita kuulumisia

Helteisen sunnuntain kunniaksi lähdettiin Hilpin kanssa kahdestaan viettämään retkipäivää. Ensimmäisenä kohteena oli Match Show Niihamassa.



Hilpi pääsi taas harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä koko rahan edestä. Helteestä huolimatta Hilpi jaksoi juosta (välillä turhankin vauhdikkaasti) ja tervehtiä iloisesti eri tuomareita. Hilpi voitti punaiset isot koirat ja valittiin lopulta shown kolmanneksi kauneimmaksi koiraksi. Erityisiä kehuja tuli neidin miellyttävästä käytöksestä ja helposta käsiteltävyydestä. Palkintoja tuli niin paljon, että osa niistä oli luovutettava kanssakilpailijoille, sillä kotimatka oli tarkoitus taittaa paikallisliikenteen ja apostolin kyydin turvin. Kehäkuvat Pirkanmaan Rottweileryhdistys.




Ennen kotiinpaluuta käytiin vähän viilentymässä järvessä. Kova luotto on siihen, että vielä tänä kesänä neiti innostuu uimisesta :)


Varsinainen seikkailu olikin vasta kotimatkalla, joka alkoi bussikyydillä keskustaan. Hilpi ei ole julkisilla matkustanut kuin kertaluontoisesti pikkupentuna, mutta pienen alkujännityksen jälkeen bussimatka sujui kanssamatkustajia ihmetellen ja nameja maistellen.



Keskustassa riitti kesäistä vilinää, mikä ei Hilpiä haitannut. Torilla jätskijonossa se odotti tyynen rauhallisesti häntäänsä heilutellen ja sai palkinnoksi puolet emännän jäätelöstä.


Poseerauskuvat jäivät taas ottamatta kuvausassistentin puuttuessa, eikä Hilpi kotiin päästyä olisi ehkä jaksanutkaan enää toimia mallina. 




Kulunut viikko meni koirilla pitkälti makoillessa, kun omistajien aika on mennyt sairastaessa. Ulkoiltu ollaan oman jaksamisen rajoissa. Viime sunnuntaina käytiin äitienpäivälounaalla luontopolulla Orivedellä ja sekös koirista oli hauskaa.
Ryhmärämä valmiina matkaan.
Jostain syystä Wilma halusi kuitenkin matkustaa takapenkillä :)

Muisku siskolle.


Wilma jättää kaverit rannalle ruikuttamaan.

Vähän toisenlaista aktivointia sairastuvalla.
Perjantaina uskaltauduttiin jo treenikentälle vähän kepittelemään. Hilpille saatiin kaksi porttia suoraan, vaikkakin inasen eri tasoon. Suurta ponnistelua pääkopassa tuo näyttää vaativan, mutta eteenpäin mennään, jes! Sella oli ihan liekeissä, se kepitteli hurjaa vauhtia ja teki hienoja kontakteja. Se on muutenkin ollut erihyvällä tuulella koko ajan ja haastanut Hilpiä leikkeihinsä mukaan. Kuvia viikon varrelta tyttöjen riemuista:














Lauantaiksi tervehdyin sen verran, että lähdettiin agiepistelemään tyttöjen kanssa Ylöjärvelle. Hilpin kanssa osallistuttiin mölliluokkaan ja Sella sai yhden kisaluokan rallattelun. Kisatuntuma on kyllä ohjaajalla melkoisen hukassa, tosi vaikea oli löytää itselle hyvää rytmiä Hilpin kanssa ja se ohjausrohkeus jäi puuttumaan. Ekalla radalla kohtalokkaaksi osoittautui liian voimakkaasti tekemäni putkijarru. Hilpi alkoi sitten epäröidä putkeen menoa oikein huolella, mikä näkyi vielä seuraavallakin putkella. Ja itsellä tietysti menee pasmat sekaisin tuollaisesta ja loppurata meni hosumiseksi. Sivuirtoaminen puomilla oli vielä liikaa oikean paikan löytämiseksi, mutta korjattiin paikka vasta tokalla startilla. Tokalla radalla Hilpi kolautti kolmoshyppyä pahan kuuloisesti ja ohjaajalta hukkui tämän seurauksena rata hetkeksi ja olisiko sen seurauksena hyllytetty sitten. Tällä kertaa putkijarrut unohdettiin ja saatiinkin loppupätkä paljon sujuvammaksi. Hyvä mieli siitä, että koira tekee parhaansa, ohjaajalle pitää löytää jostain rauha ja flow :) Eka rata tuli videoiduksi, siitä voi laskea, kuinka monta kieltopyörähdystä pieni nahkacollie ehtii tehdä muutamassa sekunnissa :)



Sella odotteli omaa vuoroaan useamman tunnin ja itse rata menikin aikamoiseksi rallatteluksi ja haukkukonsertiksi, nähtiinpä lentokeinukin. Kisa-Sella ei oikein osaa keskittyä, mutta ainakin sillä tuntui olevan hauskaa. Sella tienasi kuitenkin meille kotiinviemiset kolmannella sijallaan, tyylipisteitä ei onneksi agilityssa jaella :)



Ensi viikolla nautitaan lisää helteestä ja toivottavasti taas kivoista treeneistä!

lauantai 10. toukokuuta 2014

Pujottelua havaittavissa


Hilpin keppitreenien ylöskirjaus sähköiseen muotoon tuntui aluksi hyvältä idealta, mutta niin se vaan on jäänyt, ehkä osittain myös siksi, että koko tekniikka on tuntunut niin turhauttavalta jonkin aikaa. Jos viimeksi tuli pohdittua sitä, että onko tuo kiihkeälle koiralle se helpoin tekniikka, niin nyt olen tullut pikemminkin siihen lopputulokseen, että tekniikka on haastava lyhytjänteiselle ohjaajalle. Epäonnistumisten sieto on koiralla paljon parempi kuin ohjaajalla, sen huomasi myös Hilpin viikkotreeneissä tällä viikolla. Oma fiilis oli kertakaikkisen väsynyt ja tuli tehtyä ihan tyhmiä virheitä ja turhauduttua vähän liikaa omaan rähmimiseen. Onneksi Hilpi jaksaa ohjaajan olotilasta huolimatta yrittää eikä ota siitä itseensä.

Keskiviikkona Sellan viikkotreeneihin haettiinkin sitten toisenlaista zen-tilaa ja kappas - meillähän olikin oikein mukavaa! Sella oli jopa suhteellisen vauhdikas ja ulkokentällä käyttöön otettu targettipalkkaus alkaa jo parantua, vaikka vieläkin kesken radan pitää välillä kurkkia, pääsisikö namille jotenkin helpommin kun ohjausten kautta. Saatiin hyvää tsemppiä tästä jatkoon ja mieleen välähti jopa ajatus kisoista. Ehdin jo harmitella koko lisenssin hankkimista täksi vuodeksi, mutta kyllähän nuo rotumestikset Nokialla houkuttelisivat loman alkajaisiksi muutaman viikon päästä. Katsotaan ensi viikon treenit ja päätetään sitten mennäänkö omaksi iloksi vähän kisailemaan. Eiliset rallytokotreenitkin saivat hymyn huulille, Sella on siis taas back in business ;).Torstaina oli Sellan viimeinen osteopaattikäynti tähän hoitojaksoon ja koira on nyt myös fyysisesti enemmän kuin kunnossa, miten ihanaa! Kesän lopulla käydään seuraavan kerran tsekkauttamassa ranka taasen. Katriinalta sain myös oivan luennon urheilukoiran hoitomuodoista ja jatkossa varmaan pitäydymme tyttöjen kanssa osteopatia-hieronta -yhdistelmässä, mikäli ei mitään loukkaantumisia tapahdu, se kun tuntuu toimivan.

Mutta niin ne Hilpin kepit. Keskiviikkona sain niitä kivasti eteenpäin itsekseni, kun otettiin lähestymisiä lyhyiltä etäisyyksiltä (liika vauhti pois). Eilen käytiin treenikaverin kanssa jatkamassa, ajatuksena yrittää nyt vaikeiden lähestymiskulmien sijaan saada edistymistä porttien asennossa, ja ensimmäinen setti olikin todella ilahduttava. Saatiin eka portti suoraan ja toinen oikean keppivälin etäisyyden päähän lähes suoraan ja useampia onnistumisia tästä, jokunen vaikeakin kulma oli mukana. Sehän näytti jo ihan pujottelulta! Ja mikä parasta - Hilpi ajatteli. Nyt kun saatiin jokin pieni lamppu syttymään, niin jatko on varmasti helpompaa. Toisessa setissä näkyi kyllä jo sitten se, että ajattelu väsyttää kaahaamista enemmän,ja jouduttiin vähän fiksailemaan porttien kulmia, mutta saatiin kuitenkin muutama kelpopujottelu aikaiseksi. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa treenikertaa, josko ajatustyö Hilpin päässä olisi oikeasti edennyt.

Kuvituksena tälle tekstille olkoon viime viikonlopun muistoja Lahdesta. Tytöt pääsivät mukaan perinteisiin pihapeleihin kyläpaikassa ja Sella vieraili mummoa piristämässä vanhusten palvelutalossa. Liikuttavin hetki pitkään aikaan oli se, miten Sella oitis löysi tutun mummon varsin pitkäksi venähtäneen tapaamistauon jälkeen. Enpä olisi jokunen vuosi sitten tätä varsin pidättyväisen Sellan kanssa uskonut, mutta hoitajat jo innoissaan ehdottivat, että Sella olisi oikein tervetullut useamminkin vierailevaksi kaverikoiraksi tuohon taloon. Rauhallisuudella ja ystävällisen hillityllä käytöksellä ihmisiä kohtaan sulautuu tuolla joukkoon.