Sivut

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Huipputreenejä!


Nyt on sitten aksattu taas oikein urakalla. Viime viikon sunnuntaina treenailtiin Lehdistön Esan koulutuksessa tällä radalla:


Radalla pääsi treenin kohteeksi melko uusina ohjauskuvioina Hilpille törkkäys kepeille ja viskileikkaus hypylle 11. Niistä suoriuduttiin muutamalla vahvistavalla toistolla varsin mukavasti. Hikisintä hommaa oli änkeä 15 ja 16 hypyille liikkuvat valssit Hilpin kanssa. Persjätöillä homma vielä sujui, mutta että valssein.. saatiin kotiläksyjä. Puhuttiin Esan kanssa myös mielikuvaharjoittelusta ja keskittymisestä, näissä ohjaaja tarvitsisi kyllä tehotreeniä.

Sellan kanssa otettiin radasta revanssi maanantain treeneissä, ja voi kuinka huippua meillä olikaan. Ohjaaja kun oli rataa jo niin moneen kertaan hinkannut, niin Sellan kanssa sen tekeminen sujui kyllä lähes flow-tilassa. Lukuunottamatta kontaktien jälkeistä elämää, se kun ei niillä pysy. Rohkeasti kun itse vaan liikkui eteenpäin, niin ehdin sen kuitenkin survaista niiden jälkeisiin takaakiertoihin ja tuo valssikohtakin onnistui Sellan kanssa kohtuullisesti. Meillä oli kunnon tekemisen meininki ja Sella oli ihan liekeissä!

Perjantaina otettiin valmennusryhmässä tehotreeniin sylkkärit ja poispäinkäännökset, ja onpa niillä kehitystä tapahtunutkin. Hilpi tulee sylkkäreihin jo ihan mukavasti ja poispäinkäännöksiä treenattiin myös putkeen ja kepeille - aikas kätevä ohjaus, kun vaan muistaisi sellaistakin käyttää!


Tänään matkattiin sitten Kaarinaan hakemaan lisää OMD-spirittiä Leinosen Janitalta. Treeninä oli nollaratatreeni, jossa keskityttiin optimaaliseen suorittamiseen varmistelun sijaan. Ja kun tuli 24 täyteen, piti jatkaa uutta kierrosta. Jos tekeminen keskeytyi, ohjaajan tehtävänä oli virheiden sijaan miettiä, missä oli onnistunut ja mikä sujui. Ja kyllähän me niitä onnistumisia saatiinkin, vaikka helposti sitä itse ryhtyy vain virheisiin tuijottamaan.  Hilpillä oli alkuun vähän turhan paljon virettä ja jännitystä ja kontakteilla se näkyi malttamattomuutena. Mutta parhaansa se aina yrittää, loppu on ohjaajasta kiinni. Näissä treeneissä ei jäätykään nyt opettelemaan joitakin tiettyjä ohjauksia paremmaksi, vaan sen sijaan etsittiin se tämän hetkisen osaamisen rajoissa toimivin vaihtoehto joka kohtaan. Janitan mielestä ohjaajan ohjaustekniikka on jo sillä tasolla, että olisi varaa keskittyä katsomaan koiraa :) Jos kontakti unohtuu, se kostautuu Hilpin kanssa lähes poikkeuksetta riman pudotuksena, sillä se tarvitsee vielä kontaktin antamaa tukea tekemiseensä ohjaajalta. Pitäisi aina nähdä koiran silmät, kun se tulee edelliseltä esteeltä. Jos kontaktiesteet olivat tällä kertaa hieman epävarmat (loppu kohden toki paranivat!), niin sen sijaan Hilpi esitteli hienoja irtoamistaitojaan ja kesti kepeillä reilunkin vedätyksen, pitäisi vain luottaa. Vaikkei ihan nollaratatreeniä aikaiseksi saatukaan, niin mukaan mahtui mukavia pätkiä. Eiköhän niitä nollaratojakin ala tulla, kunhan vaan ohjaajan ajatus pysyisi kasassa pidempään kuin sen kolme tai viisi estettä. Tätä treenataan taas :)



Kerrankin saatiin matkaamme myös videomateriaalia treeneistä, alla kooste näistä pätkistä muistiinpanoineen.






lauantai 15. marraskuuta 2014

Iltakisaamista 11.11.2014

Marraskuu hieman masentaa ja kiirettä pitää, mutta on me sentään jotakin ehditty koirienkin kanssa tekemään. Hilpin kanssa käytiin tiistaina kisailemassa naapuritallilla Nybergin radoilla. Hilpi oli aivan käsittämättömän onnellinen päästessään liitelemään taas oikein estradilla. Tunnelma tallilla on myöskin tarttuva ja hyvällä fiiliksellä voi olla niin koira kuin ohjaajakin. No ainakin siihen asti, kun eka rata päättyy taas jälleen kerran lentokeinuun. Ja keinu on 5 este. Voi jukranpujut, alkaa jo vähän ketuttamaan tuo, ettei se edelleenkään erota sitä puomista kovasta vauhdista ja aina yksi kisastartti hassataan sitten siihen. Ja nyt mielestäni varoittelinkin keinusta hyvissä ajoin, mutta eihän se mitään suullista ohjetta kuuntele, kun on esteen lukinnut. Noh, ei kun jäähdyttelylenkille sisuuntumaan hyppäriä varten.

Hyppäri olikin sitten varsin erikoinen. Radalla oli vain 18 tavallista hyppyä ja kepit. Ja niin perinteistä ykkösluokan siksakkia ja kaarretta mentiin, että olin aika varma, että jos ei muuta niin rimavitosia päästään radalle keräilemään. Mutta Hilpuri yllättikin ja keskittyi hyppyihin hienosti vauhdin hurmastaan huolimatta! Oma keep it simple - ajattelu ykkösluokan radoilla vähän kostautui jo neljännellä hypyllä, kun en mitenkään ennakoinut käännöstä pitkän suoran jälkeen vaan oletin sen vain kääntyvän ohjaajan mukana. Pitkäksi meni, mutta sain kalastettua sen sieltä matkaan. Seuraavan suoran jälkeen olin päättänyt takaaleikata (miksi, kun en niitä osaa?!) ja Hilpi haki taitavana tyttönä sitten kenties ajoituksen myöhästymisen takia hypyn takaakiertona --> hyl. Loppurata meni kuitenkin kivasti ja monelle koirakolle haasteita tuoneet kepitkin onnistuivat kovasta vauhdista huolimatta superisti, Hilpi on kyllä ilmiömäinen kropankäyttäjä ja taipuja! Maalissa juhlittiin erityisesti noita rimoja :) Video radasta

Pienestä on kyllä kiinni tämä touhu, mutta onneksi toistaiseksi tulosten sijaan tärkeintä meille on tuo tekemisen meininki! Varmaan niin itsensä toistoa, mutta on kerta kaikkiaan mahtavaa kisata koiran kanssa, jonka tekemiseen voi luottaa (noh, poislukien se keinu) ja saa vain keskittyä omaan suoritukseensa. Ja siitä saa kyllä niin hyvät "kicksit" itselleen, kun tasapainotellaan koko ajan siinä vauhdin ja tarkkuuden välimaastossa, missä on vaan otettava riskejä. No, valehtelisin jos väittäisin, etteikö toiveissa olisi myös talven myötä nousta tuolta ykkösistä testaamaan teknistä osaamistamme vähän kiemuraisemmillekin radoille, mutta maltti on valttia.

Agitreeneissä kesäkausi on vaihtunut nyt talvikauteen ja uudet treeniryhmät alkoivat toimintansa. Kesäkausi laitettiin pakettiin molempien tyttöjen osalta varsin mukavasti, sillä kesäkoutsiemme järjestämissä perinteisissä kesäkauden päättäjäiskisoissa sekä Hilpi että Sella voittivat oman treeniryhmänsä kisat nollavoitoilla :) Osallistujamäärät nyt ei päätä huimanneet, mutta uskomattominta olikin se, että ohjaaja onnistui tekemään tuplanollan kahtena eri päivänä molempien koiran kanssa, ei tällaista koeta treeneissäkään... Talven valmennusryhmämme treeneissä kyllä sitten viime viikolla näkyi se, että ollaan Hilpin kanssa tosiaan treenattu koko kesä näitä ykkösten ratoja (ja saatu ne vihdoin toimimaan) - tekniikat vähän hakusessa molemmilla, kun ei paahdetakaan vaan suoraan :) Mutta nyt taas päästään skarppaamaan näissä niin Tanjan kuin ulkopuolisten kouluttajienkin opeilla. Huomenna mennään testaamaan Lehdistön Esan vinkit ja ensi viikonloppuna ajellaan näillä näkymin tuonne Kaarinaan Janita Leinosen koulutettavaksi. Tässä tämä marrasmasennuskin ehkä vähitellen kaikkoaa agilityn myötä :)

Saatiinhan sitä hetkeksi lunta tähän pimeýteen, saisi tulla takaisinkin!