lauantai 15. marraskuuta 2014

Iltakisaamista 11.11.2014

Marraskuu hieman masentaa ja kiirettä pitää, mutta on me sentään jotakin ehditty koirienkin kanssa tekemään. Hilpin kanssa käytiin tiistaina kisailemassa naapuritallilla Nybergin radoilla. Hilpi oli aivan käsittämättömän onnellinen päästessään liitelemään taas oikein estradilla. Tunnelma tallilla on myöskin tarttuva ja hyvällä fiiliksellä voi olla niin koira kuin ohjaajakin. No ainakin siihen asti, kun eka rata päättyy taas jälleen kerran lentokeinuun. Ja keinu on 5 este. Voi jukranpujut, alkaa jo vähän ketuttamaan tuo, ettei se edelleenkään erota sitä puomista kovasta vauhdista ja aina yksi kisastartti hassataan sitten siihen. Ja nyt mielestäni varoittelinkin keinusta hyvissä ajoin, mutta eihän se mitään suullista ohjetta kuuntele, kun on esteen lukinnut. Noh, ei kun jäähdyttelylenkille sisuuntumaan hyppäriä varten.

Hyppäri olikin sitten varsin erikoinen. Radalla oli vain 18 tavallista hyppyä ja kepit. Ja niin perinteistä ykkösluokan siksakkia ja kaarretta mentiin, että olin aika varma, että jos ei muuta niin rimavitosia päästään radalle keräilemään. Mutta Hilpuri yllättikin ja keskittyi hyppyihin hienosti vauhdin hurmastaan huolimatta! Oma keep it simple - ajattelu ykkösluokan radoilla vähän kostautui jo neljännellä hypyllä, kun en mitenkään ennakoinut käännöstä pitkän suoran jälkeen vaan oletin sen vain kääntyvän ohjaajan mukana. Pitkäksi meni, mutta sain kalastettua sen sieltä matkaan. Seuraavan suoran jälkeen olin päättänyt takaaleikata (miksi, kun en niitä osaa?!) ja Hilpi haki taitavana tyttönä sitten kenties ajoituksen myöhästymisen takia hypyn takaakiertona --> hyl. Loppurata meni kuitenkin kivasti ja monelle koirakolle haasteita tuoneet kepitkin onnistuivat kovasta vauhdista huolimatta superisti, Hilpi on kyllä ilmiömäinen kropankäyttäjä ja taipuja! Maalissa juhlittiin erityisesti noita rimoja :) Video radasta

Pienestä on kyllä kiinni tämä touhu, mutta onneksi toistaiseksi tulosten sijaan tärkeintä meille on tuo tekemisen meininki! Varmaan niin itsensä toistoa, mutta on kerta kaikkiaan mahtavaa kisata koiran kanssa, jonka tekemiseen voi luottaa (noh, poislukien se keinu) ja saa vain keskittyä omaan suoritukseensa. Ja siitä saa kyllä niin hyvät "kicksit" itselleen, kun tasapainotellaan koko ajan siinä vauhdin ja tarkkuuden välimaastossa, missä on vaan otettava riskejä. No, valehtelisin jos väittäisin, etteikö toiveissa olisi myös talven myötä nousta tuolta ykkösistä testaamaan teknistä osaamistamme vähän kiemuraisemmillekin radoille, mutta maltti on valttia.

Agitreeneissä kesäkausi on vaihtunut nyt talvikauteen ja uudet treeniryhmät alkoivat toimintansa. Kesäkausi laitettiin pakettiin molempien tyttöjen osalta varsin mukavasti, sillä kesäkoutsiemme järjestämissä perinteisissä kesäkauden päättäjäiskisoissa sekä Hilpi että Sella voittivat oman treeniryhmänsä kisat nollavoitoilla :) Osallistujamäärät nyt ei päätä huimanneet, mutta uskomattominta olikin se, että ohjaaja onnistui tekemään tuplanollan kahtena eri päivänä molempien koiran kanssa, ei tällaista koeta treeneissäkään... Talven valmennusryhmämme treeneissä kyllä sitten viime viikolla näkyi se, että ollaan Hilpin kanssa tosiaan treenattu koko kesä näitä ykkösten ratoja (ja saatu ne vihdoin toimimaan) - tekniikat vähän hakusessa molemmilla, kun ei paahdetakaan vaan suoraan :) Mutta nyt taas päästään skarppaamaan näissä niin Tanjan kuin ulkopuolisten kouluttajienkin opeilla. Huomenna mennään testaamaan Lehdistön Esan vinkit ja ensi viikonloppuna ajellaan näillä näkymin tuonne Kaarinaan Janita Leinosen koulutettavaksi. Tässä tämä marrasmasennuskin ehkä vähitellen kaikkoaa agilityn myötä :)

Saatiinhan sitä hetkeksi lunta tähän pimeýteen, saisi tulla takaisinkin!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti