Tätä kirjoittaessa maa on taas valkoinen (kyllä, huomenna on vappuaatto), mutta ehti se kevät piipahtaa jo täällä. Valo <3
Jujun kanssa hassut nassut.
Metsäkuvaukset oli pidettävä heti lumien luovutettua!
Poseerattu on myös vieraalle kameralle. Kuvista kiitos Niiskun omistajalle Leenalle.
lenkkiseurana Niisku ja Nata
Ulkokausi startattiin myös perinteisissä E-HKK:n kevätkisoissa, joissa keli oli jokseenkin mielenkiintoinen. Sekä rakeita, räntää, sadetta, tuulenpuuskia ja aurinkoa mahtui samaan kisapäivään. Mutta sepäs ei meitä haitannut, kisoista jäi oikein positiivinen fiilis. Ensimmäisenä ei ole meille paras paikka startata radalle, mutta hyvää harjoitusta kaikkinensa taas tämäkin.
Tunnelmia rataantutustumisesta. Kuva Juha Karimäki, kuvagalleria
Ulkokisakausi korkattiin siis hypärinollalla. Vähän raskas askel itsellä, mutta olipa ilahduttavaa, ettei rimojen kanssa oltu ongelmissa pitkän hallikauden jälkeen. Sijoitus radalla neljäs.
Agiradalla tuli jokunen huolimattomuusvirhe, mm. keinun ylösmeno, mutta puomi ja A oli oikein hyviä. Toisella agiradalla Hilpi pisti vähän rivakammin tassua toisen eteen, siltä kuitenkin harmillinen rimavitonen. A:n kontaktissa oli tällä radalla taas toivomista, jatketaan treenejä.
Viimeisellä hypärillä Hilpi taisi hieman liukastella putkessa. Toivotaan, ettei sen kummempaa kroppaan tullut, onneksi ensi viikolla onkin osteopatiaa tiedossa. Tätä ihmetellessä hylkäännyttiin tällä radalla.
Tänään on lähtenyt hakemus TamSKin sm-joukkueeseen, katsotaan kuinka meidän käy! Rankingia tarkastellessa meillä voisi olla mahkuja joukkueeseen, mutta valinnat tehdään aginollien perusteella, ja niitä meillä olisi voinut kyllä olla enemmänkin. Loppukevään kisaohjelmaa on katsottu maltillisesti harkiten, joka karkeloihin ei onneksi ole tarvetta osallistua!
Ulkokisakausi käynnistyi huhtikuun lopulla Hattulassa. Halusin kokea edes kerran sen, että kisaan tyttöjeni kanssa samassa kisassa ja luokassa, joten Sellakin pääsi vuotuiselle kisastartilleen. Nähtäväksi jää, oliko tässä meidän viimeinen kisastartti vai ei, haikeilla fiiliksillä ei kuitenkaan oltu! Suoritus oli aika nostalginen katsaus menneisyyteen, ihan kun olisi taas nuori höpsöttelevä Sella ollut matkassa mukana :) Mutta mitä tuloksiin tulee, niin vetipä tuo kokeneempana konkarina pidemmän korren Hilpiin nähden, tosin taidettiin saada anteeksi sen kohdalla keinun ylösmeno ;). Ihan ei meikäläisen ohjaustaidoille osuvia ratoja ollut, mutta virheistä viis - kiva oli kisata Hattulassa! Ja parasta oli ihanat matkamuistot Lyömilän Johannan taltioimana!
Seuraavaksi kannatettiin vaihtelevassa säässä Takkuja kisastartein. Helatorstaina paahtoi ja viikon päästä satoi, voi Suomen kesän moninaisuutta! Kaikki startteja ei videolla ole, mutta repeatilla on tullut itse kelattua 14.5. ensimmäistä rataa, joka oli kyllä meille todella se henkinen nolla! Eipä ole hetkeen ollut niin hyvältä tuntuvaa kisasuoritusta. Vielä kun se yksi valssi ei olisi valunut niin paljoa, olisi se seuraava rimakin pysynyt ylhäällä ja oltaisiin oltu aika lähellä meidän optimaalista kisasuoritusta. Näitä kaivataan lisää! Seuraava rata olikin sitten omalta suoritukselta aika edellisen vastakohta, meni lähinnä yleisön viihdyttämiseksi kun ohjaaja hukkasi radan muutamaan otteeseen. Mutta näitäkin tarvitaan, niin ei tule otettua itseään liian vakavasti :)
Väsynyt kisaaja ja huoltojoukot.
Treenailtukin on ja jotakin on tarttunut videolle toukokuun varrelta. Kivoja treenejä hyvässä seurassa!
Viime aikoina on tullut havahduttua siihen, ettei meidän treenaaminen ole ehkä laadultaan sitä, mitä nyt tarvittaisiin. Herättelevää oli keskustella Tanja-koutsin kanssa siitä, että maailman menestyneimmillä agilityurheilijoilla ei välttämättä ohjaustaidot ole parhaat, mutta niiden koirat ovat huipputaitavia yksilöitä. Oma treenaaminen on painottunut jo toista vuotta hyvin vahvasti vain omien ohjaustaitojen hiomiseen, kun varmasti nopeampi tie kehitykselle tässä kohtaa olisi lisätä koiran taitoja. Taidetaan siis tehdä tässä kesäkaudella paluuta alkuaikoihin ja panostaa erityisesti Hilpin osaamiseen. Oppimispelejä ja -haasteita kokeillaan ja kehitellään - hauskaa! Lisäksi panostetaan meidän väliseen suhteeseen ja kasvatetaan molemminpuoleista luottamusta muuallakin kuin agikentällä. Me halutaan takaisin se yhteinen valtava itseluottamus ja häikäisevä tekemisen meininki, mikä meillä on ollut Hilpin pentuaikoina ja kisauraa aloitellessa. Kisaamistavoitteet ohjaajalla on nyt täydellisten ohjausonnistumisten sijaan mentaalipuolen kehittämisessä. Tähän sain erittäin hyviä vinkkejä taannoiselta Anne Talvitien mentaalivalmennuksen luennolta. Annea olisi hyödyllistä päästä tapaamaan yksilövalmennukseenkin, katsotaan josko tähän saisi järjestymään aikaa ja rahaa.
Kevät on vaihtunut kesäksi yhtä nopeasti, kun Sella on pudottanut karvansa. Me niin nautitaan lämmöstä!
Pääsiäinen meni aikalailla koirien kanssa treenatessa ja kisatessa ja lopputuloksena kisaähky. Ensimmäistä kertaa Hilpin kanssa kisattujen agikisojen jälkeen ei seuraavia kisoja enää tullutkaan katsottua samantien intopiukassa. Koira oli taas ihan Super, mutta kaipa sitä alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää oma mokailu. Miten sitä onnistuisi pitämään ajatuksen kasassa edes yhden kokonaisen radan ajan? Esa Muotkan pääsiäismaanantain agiradat olivat ihan huippukivoja ja Mujusen hypärikin mukavasti tehtävissä, mutta tällä kertaa tökki mm. vastakäännösten rytmitys. Ensimmäinen rata oli muuten oikea hyvän mielen rata. Ennen pituutta katkesi vain ajatus hetkeksi ja myöhästyin sen jälkeisestä poikkarista ja Hilpi livahti keppien sijaan hypylle. Kontakteilla olisi saanut vähän paremmin tehdä töitä, mutta muuten rata jätti kyllä kivan fiiliksen.
Toisena oli Mujusen hypäri, jossa oli Hilpille ehkä pahin mahdollinen alku, kääntyminen pituudelta ilman ratavauhtia. Tietoisesti valssasin myöhässä, joten vähän jouduin kalastelemaan sen jälkeen, mutta eipä kieltänyt pituutta, jes! Radan kiellot tulivatkin sitten meille hyvin tyypillisistä kohdista, mutta Mujusen suorat putket menivät kyllä näppärästi :)
Toinen agirata lähti kyllä liikkeelle melkoisella draivilla, mutta tällä radalla vastakäännössuunnitelmat eivät ottaneet toimiakseen ja jatkossa ymmärrän taas olla käyttämättä niitä turhaan. Lopussa loppui jo puhti omista jaloista ja Hilpiltä jäi loppusuora hyppimättä.
Nyt kun katselee reilun viikon jälkeen pääsiäisen kisaratoja, niin kyllä niistä jo hyvällä mielellä voi olla, menevät kuitenkin sinne pääosin onnistuneiden ratojen kategoriaan kaikki. Hiotaan vaan nyt sitten noita vastakäännöksiä ja poikkareita ja itseluottamusta ja kenties seuraavaksi kannatetaan vanhoja treeniseuroja kisamaksuilla. Ja olisihan nuo rotumestiksetkin kiva tapahtuma tässä keväällä. Mutta pääasia on, että treeneissä meillä on ollut viime aikoina ihan superkivaa ja ollaan saatu hienoja onnistumisia aikaiseksi! Kyllä se varmaan kisoissakin jossakin kohtaa loksahtaa kohdilleen.
Hilpin kaksi puolta. Sievä ja hillitty prinsessa...
... ja aina itsensä täysin likoon laittava työmyyrä :)
Pääsiäisenä kisailemassa oli myös Sella, kun osallistuttiin Tamskin tuplarallykisoihin lauantaina. Sellan ekat hallikisat rallyssa, mielenkiinnolla odotin, mitä tuleman pitää. Ensimmäinen rata olikin yhtä taistelua, sillä Sella oli aivan olemattomassa vireessä eikä tehnyt radalla yhteistyötä juuri lainkaan. Mokailuteema oli läsnä jo lauantaina ja eka rata hylkääntyi kuitenkin ohjaajan tehtävävirheestä. Taisin jollain kyltillä lähteä peruuttelemaan ilman toivetta uusia. Maaliin asti selviydyttiin ja huvittavaa sinänsä, että ilman hylkäävää virhettä olisi tuollakin esityksellä saanut hyväksytyn tuloksen kasaan. Mutta hyvä, että tämä rata ei jäänyt kirjoihin ja kansiin tuloksena, sillä siitä ei kyllä millään tavalla jäänyt hyvä fiilis. Ainut positiivinen asia oli huomata, että kyllä Sellakin treeniin vastaa, sillä se ei tällä, eikä kyllä toisellakaan päivän radalla, haukkunut lähdössä!
Toisella radalla virittely oli näemmä onnistunutta (minulle on edelleen aika mysteeri, miten tuo koira viritetään kisasuoritukseen), sillä mukana radalla oli Sella, joka työskenteli omalla tasollaan ja rata tuntui mukavalta ja helpolta. Muutama hihnan kiristyminen radalta, ja jotta ei ohjaajaa liian helpolla päästettäisi, viimeisellä kyltillä -10 pistettä siitä, että otin kolmen askeleen sijaan kaksi. Voi morjens, mikä moka taas :D Mutta yhtä kaikki, radalta 88 pistettä ja viimeinen hyväksytty tulos ja tällä kertaa virallinen koulari RTK1.
Ekan radan jälkeen mietiskelin, että miksi mahdan itseäni yhä kiusata Sellan kanssa kisaamisella ja toisen radan jälkeen tuli taas ajatus, että miksikäs ei avoimenkin luokan vielä suorittaisi. On se kyllä omituinen otus, mitä kisaamiseen tulee. Samaan päivään voi mahtua monenlaisia kisasuorituksia :)
Kisakaverina oli myös ihana Santtu!
Pääsiäisenä käytiin myös tutustumassa Pirkanmaalaiseen nahkanuorisoon yhteislenkin merkeissä. Hilpi ja Sella olivat siis tässä jengissä porukan senioreita. Hilpi on niin hassu, kun se ottaa itsensä niin vakavasti yleensä. Kyllä se ihan mielellään kulki porukan mukana, mutta vielä ei voinut täysin rentoutua ja irrotella sydämensä kyllyydestä. Ehkä ensi kerralla. Sellan kanssa touhutessa sillä on taas kevään korvilla kaivautunut esiin pentumaisiakin merkkejä. Eilen se mm. keksi miten roikuttiinkaan niskanahassa kiinni. Sella ei taida olla ihan yhtä mieltä siitä, että kyseessä on positiivinen muistinvirkistys.
Huippuviikonloppu takana taas! Lauantaina aloitettiin se kisoilla Riihimäellä. Suomalaisen Jarin ratoja käytiin treenailemassa kaksin kappalein Riman mukavaksi osoittautuneessa kuplahallissa. Leppoisat kisat ja leppoisa mieli, vaikka rengas- ja keppitreeniksi tällä kertaa menikin. Tavoitteena kisoihin oli huolelliset kontaktit (pyrkimys katsoa sitä paikkaa mihin koiran haluaa) ja ekalla radalla siinä onnistuin hyvin. Toisella radalla vähän jäin puomilla jälkeen liiaksi ja Hilpi ei vapautusta liikaa jäänyt odottelemaan, vaikka pysähtyikin. Yhden kerran (vain!) kontakti lipsahti muka kiireessä ja rima alas, mutta muuten olin kyllä tyytyväinen omaan suoritukseen näissä karkeloissa. Hilpin esteosaamista treenataan taas ennen seuraavia kisoja, uusi kisapaikka verotti sitä nyt hieman. Ja viikolla pelatuista yykaakoo-peleistä huolimatta lähdössä oli toisella startilla nyt erittäin vaikea pysyä, ensi kerralla keskitytään taas tähän probleemaan paremmin ja annan sille katseella tukea pysymiseen koko lähdön ajan.
Kisoissa meillä oli kannustusjoukot kohdillaan, kun Tilda ja Maiju olivat seurana reissussa. Retkemme etelään huipentuikin taas Aulangon ihaniin kevätmaisemiin. Osa meitä heitti talviturkkinsa ja kaikki nautittiin auringosta ja vapaudesta. Kolme tuntia tuolla järvikierroksella vierähtikin, kyllä oli mukavaa!
Leikkipuistokimppa-agilitya :)
Voi tässä mäenlaskussa muutakin treenata kun riekkumista :)
Sunnuntaina suuntana Kaarina ja E-HKK:n järjestämä Jänesniemen koulutus. Josko sitä taas olisi tahkottu tämän ohjaajan päähän kontaktin pidosta jotakin :) Näissä treeneissä panostettiin rataantutustumiseen. Jokainen sai tutustumisen jälkeen tehdä mielikuvaharjoitteluna paikallaan radan parin tarkkaillessa ja sen lisäksi käytiin rata läpi kontaktin pidon kannalta niin, että piti suorittaa virtuaalikoiran kanssa rata (25 estettä) koko ajan kontaktia pitäen ja jos kontakti kärsi, niin piti aloittaa alusta. Elinan mukaan 60% suorituksesta on kiinni rataantutustumisesta, joten tähän on kyllä syytäkin nyt oppia panostamaan. Ahaa-elämyksiä tuli kontaktiharjoittelusta jo rataantutustumisessa ja toisaalta myös koiran kanssa suorittaessa (mm. koiran suorittaessa putkeakin pitää koko ajan ajatella pitävänsä kontaktia koiraan). Elinalta saatiin kotiläksyksi ruveta ohjaamaan takaa (ainakin 2 takaaohjausta radassa!) ja kestämään epätäydellisyyttä suorituksissa. Hilpi osoitti taas olevansa kerrassaan mainio treenikaveri. Se laittaa itsensä likoon aina niin kympillä. Vahva kropankäyttö sai kyllä pienen koiran väsymään tänään lopputreenistä, onneksi sentään treenattiin kahdessa osassa. Ja nopeasti tuo otus kuitenkin maitohapoistaan palautui jäähdyttelyssä. Treeneissä oli taas kerran mukava tunnelma, kylläpä olikin jo ikävä E-HKK:n porukan kanssa treenaamista! Pasille kiitos treenien videoinnista, tässä pieni kooste niistä:
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
