maanantai 26. lokakuuta 2015

Tuplasti agilityn iloa ja riemua

Ollaan taas Hilpin kanssa askeleen tai kaksi lähempänä sitä, että se oikea agility alkaa. Viikko takaperin kisattiin edustusseuramme uuden hallin avajaiskisoissa neljä starttia Martti Salosen radoilla. Radat eivät tälläkään kertaa olleet sieltä helpoimmasta päästä linjoiltaan, mutta haasteiden edessä sitä on parhaimmillaan. Ensimmäinen rata oli kyllä melkoista taistelua, mutta se palkittiin meidän uran ensimmäisellä nollavoitolla ja kakkosluokan luvalla! Kerrankin en luovuttanut, vaikkei asiat menneet ihan suunitelmien mukaan ja puristettiin rata loppuun asti. Ei aina niin sujuvaa menoa, mutta voi mikä fiilis maalissa taisteluvoiton jälkeen :)!

A-rata

Toiselle radalle lähdettiinkin enemmän kuin huojentunein mielin. Rima, se päivän ainut, tipahti alussa, mutta tsempattiin rata loppuun asti ja tämä olikin ehdottomasti päivän paras veto meiltä. Suuri hämmästys olikin tulostaululla koreillut nolla jäähdyttelylenkin jälkeen. Tunnollisesti kävin kyllä asiasta toimistolta kysymässä, mutta tällä kertaa tuomari ei ollu rimaa huomannut eikä tuomiotaan voinut jälkeenpäin muuttaakaan. Meidän onneksi videotarkistusta ei tässä lajissa käytetä, joten tästä radasta kirjattiin toinen nollavoitto ja luva kisakirjaan. Tietysti fiilis jäi vähän kummalliseksi tästä ei niin ansaitusta nollasta, mutta onpahan jokusen kerran tuuri ollut meillä kisatessa toisinkin päin niin kerrankos sitä käy näin. Ja onneksi kanssakilpailijoita ei jäänyt mitään luvaa meidän takia saamatta, joten ehkä tästä pienesti uskalsi paikan päällä jo iloitakin. Ja meille kyllä luvattiin, että agijumalat tasoittavat tilanteen taas jossakin kohtaa...

B-rata


Kolmas rata oli jo vähän huolimatonta ohjausta ja radalla odotti myös Hilpille haastavaksi tiedetty keinu-rengas-yhdistelmä, mihin sitten rata hyllytettiin. Hyppyradalla agijumalat sitten huomioivat jo meidät sotkemalla Hilpin tarkkaavuuden kuulutuksien kanssa. Se kuuli kyllä lähdössä vapautuskäskyn mutta heti perään vieressä kajahtanut kuulutus sai sen epäilemään sitä ja tässä hetkessä se oli jo ajautunut nin lähelle ensimmäistä estettä, ettei olisi siitä enää yli päässyt. Niin nokkelana koirana se kiihdytti sitten sen ali :) Hypäri oli muuten sellainen hyvän mielen vauhtirata, jossa hiukan herpaantunut ohjaaja sai Hilpin jopa tekemään ylimääräisiä kaarroksia.  Videomateriaalia kisoista olen haalinut pitkin viikkoa ja kaikki olen saanut kasaan, vaikkei ihan hd-laatua olekaan :)




Viime lauantaina olimme hakemassa lisäoppia Jänesniemen Elinalta Sastamalassa. Näistä treeneistä ei koskaan tarvitse tyhjin käsin poistua, Elina on niin huippu. Elina oli suunnittellut radan, jossa opetuksena oli koiran luonnollisten linjojen lukeminen - joka kohtaa ei tarvitse aina ohjata. Näitä linjoja en vielä oikein osaa huomata, mutta jatkossa on rataantutustuessa enemmän käytävä katsomassa niitä koiran näkökulmasta. Elinalta sain myös taas herätyksen omaan kaavamaisuuteeni. Osaan kyllä ohjaukset ja tiedän, miten ja missä niitä käytetään, mutta radalla en tee niitä koiralle. Myönnän kyllä, että olen jäänyt jumiin jotenkin kaikkeen teknisyyteen ja luovuus tekemisestä on välillä kadoksissa ja sitä kautta myös koiran huomiominen. Mutta Hilpi sai kyllä taasen paljon kehuja etenkin takaaohjattavuudestaan (edistystä!). Jotakin videonpätkiä sain talteen koulutuksesta, kas kummaa kuinka se kontakti aina tuppaa vaan unohtumaan koiraan :) 




Uusia vinkkejä testattiin heti sunnuntaina Ylökkin järjestämissä kisoissa Wutrichin virtaavilla radoilla. Kympin suorituksia molemmat radat, huolimattomuusvirheitä taas tuli vähän liikaa, videolla jälkimmäinen rata. Mutta onpahan kutkuttava tilanne taas kisailla sillä ajatuksella, että seuraava nolla voi olla jo pääsylippu kolmosluokkaan!



Ei päivitystä ilman kuvia. Viikko sitten treffailtiin Jujun kanssa sorakuopilla. Eilisiltana käytiin iltalenkillä keskustassa ihailemassa Tampereen valoviikkojen taidetta. Miten kaunista!















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti