Lomalla on keretty vaikka ja mitä! Aikajärjestyksessä edettäessä aloitetaan Tamskin iltakisoista kesäkuulta, jossa koettiin oikein urheilujuhlan tuntua - vauhdin hurmaa ja sertijännitystä. Kun ei ole kuvia tai videoita, niin tulokset puhukoon puolestaan. Hypärillä valssin suunta ja ajoitus hitusen vinksallaan niin siitä rima, agiradalla yksi pidempi kaarros, kun putkijarru unohtui. Muuten oli onnistuneita ratoja - voitto, tuplanolla ja sertitkin siis mahdollista saavuttaa vielä jonain päivänä tällä menolla! Ja arvokisanollatili karttuu, toivon mukaan pääsykriteerit eivät ensi vuodelle radikaalisti muutu ainakaan suomenmestaruuksiin.
Palkintolelu heti käyttöön!
Tanjan kesän valmennuksista ollaan saatu nauttia jo parisen kertaa ja nyt todella treenataan niitä kymmenyksiä pois meidän rata-ajoista. Yksi laukka/laukanvaihto vie maksilla kolme kymmenystä ja me ei ylimääräisiä sellaisia haluta. Alla olevat treeniradat ovat olleet työn alla. Työstetty on mm. pituudella liikesuuntaa (pitää olla sama liikesuunta koiran kanssa vielä valmistavalla laukalla) ja valsseissa askel ja mene -mantraa. Lisäksi on opittu, että vastakäännöstäkin kannattaa käyttää Hilpilläkin tietyissä tilanteissa (esim. rata 1, väli 32, 33).
Treeni 30.6.16 (c) Tanja Kurikka.
Treeni 7.7.16 (c) Tanja Kurikka
Välissä on myös ehditty tapaamaan rotutovereita. Hilpikin alkoi jo rentoutua pikkuisen porukassa ja osallistui leikkeihinkin jonkin verran. Uroksista se ei vain oikein piittaa, tyttöjen kesken leikit on kivempia.
Pyry vastaan tytöt
Sella löysi mieluisan miehen keppihullusta Pyrystä.
Ottakaa kiinni jos saatte!
Pojat hei, pääsisinkö mäkin mukaan?
Viime viikonloppuna osallistuttiin myös perinteiseen Agirotuun Ylöjärvellä Teivon raviradalla. Lauantai alkoi karsintaradalla avo-Sm-finaaliin. Koko tapahtuman teemana oli nostalgia ja sen hengessä taisi olla myös rata suunniteltu - karsintaradan ansat ja hurjat linjat sai toivomaan, että koira olisi perässä vedettävää mallia :) Kuuliaisen Hilpin kanssa onnistuttiin välttämään pahimmat sudenkuopat, vaikka yhtä linjaa en tajunnut korjata ja seurauksena siitä ikävä muuriin törmäys. Raskas luonnonnurmi oli pohjana Hilpille uusi ja rimojen kanssa sillä oli tekemistä. Tulos radalta johdatti meidät kuitenkin finaaliradalle sijalta 16/123.
Finaalirata oli tulevan mm-tuomarin Jose Luis Garcia Alvarezin käsialaa. Taas pääsin haastamaan itseäni ja koiran osaamista ja meillä meni niin hienosti niin pitkään! Muurilla kääntyminen oli tällä alustalla Hilpille liikaa, mutta muuten rata sujui yli odotusten. Eipä vain saisi huokaista helpotuksesta ennen maaliviivaa, koska silloin saattaa käydä niin, että kontakti tippuu :) Loppusuoralla siis arvioin Hilpin vauhdin väärin ja lähdin ennakoimaan takaaleikkausta (niin, mitäköhän on tullut aikaisemmin jo todettua takaaleikkauksista kisaradalla, hmm...), niin sain sen vedettyä ohi kolmanneksi viimeisestä esteestä. Jos haluaa saivarrella, niin tuloksella 5 olisi ollut sijalla kolme näissä karkeloissa. Mutta olisiko se sitten muuttanut kokemuksen arvoa sinänsä, en tiedä. Yleisön mukana eläminen oli kyllä liikuttavaa, agilityn hienoja puolia! Video finaaliradasta
12-tuntiseksi venähtänyt kisapäivä teki kyllä tehtävänsä ja viimeisellä radalla ei enää kyetty keskittymään kumpikaan, joten tultiin hyvän sään aikana siltä pois.
Sunnuntaina uudet kuviot, kun luvassa joukkueviesti. Sella oli tälläkin kertaa varakoirana ja taas pääsin tai jouduin kahdella koiralla joukkuessa juoksemaan. Sellasta oli oletettavastikin kivempi haukkua ja juosta putkia kuin tehdä yhdessä rataa, mutta suodaan agieläkeiselle tämä riemu :) Hilpillä riitti taas virtaa edellisen päivän jäljiltä, vaikkei edelleenkään meidän alustana nurmea voi pitää rimaherkkyyden takia. Joukkueemme suoriutui urakasta kokonaisuutena oikein mukavasti ja Nahkakiitäjien sijoitus kisassa 17/51. Video joukkueradasta
Kuvat ovat aina ihania muistoja, agirotukuvista kiitos Sanna Piiroselle.
Agilityn suomenmestaruuskilpailuista on saatu välähdys nyt kisaajankin näkökulmasta ja takana on jokseenkin ikimuistoinen harrastusviikonloppu. Ollaan koettu ensikertalaisina onnistumisenhetkiä, jotka saavat edelleen jatkuvasti hymyilemään ja nostavat myös liikutuksen kyyneleet silmiin.
Perjantaina 17.6. osallistuttiin kolmosten esikisoihin molemmille radoille. Tiedossa oli näiden kisojen kova taso ja me lähdettiin vain hakemaan kokemusta isoista kisoista ja kisaamisesta Suomen huippujen joukossa sekä viettämään leppoista kisapäivää Hilpin Gini-siskon ja Mariannen kanssa. Johanna Nybergin hyppyradalla askeleet ja tassut kulkivat vikkelään ja tekivät hyvää yhteistyötä ja radalta poistuttiin virheittä etenemän ollessa taas meidän ennätyslukemissa. Ensi vuoden sm-nollatili on täten avattu! Ainoita nollantekijöitä emme suinkaan olleet, mutta sijoituskin oli koirakkomäärään ja tasoon nähden varsin mukava 22./154. .
Esa Muotkan agirata oli astetta kiemuraisempi, mutta alkuihmetyksen jälkeen rata olikin varsin kiva tehdä. Radalla sai ainakin keskittyä ohjaamiseen kunnolla ja omaan suoritukseen olen oikeastaan tosi tyytyväinen. Molemmat tehtiin Hilpin kanssa yksi virhe, minä kepeille ohjauksen ajoituksessa ja Hilpi puomin kontaktilta lipsumisessa, mutta muuten tälläkin radalla nautittiin meidän loistavasta yhteistyöstä. Valitettavasti en saanut törkättyä Hilpiä puomin jälkeen muurin linjalle (oli kisaradalla varsin erilainen kuin ratapiirroksessa), joten tulosta ei radalta saatu. Mutta ehdottomasti yksi meidän parhaista kisaradoista tämäkin!
Perjantaina tuli tieto, että Takkujen sm-maksijoukkueen varsinaisista kilpailijoista yksi oli estynyt tulemaan kisaan ja meidät varakoirakkona nostettiin joukkueeseen. Niinpä sitten lauantaina sain vetää vanhan edustuspaidan päälle ja valmistauduimme meidän molempien ensimmäiseen arvokisarataan. Kovin lupaava ei valmistautuminen radalle ollut, kun rataantutustumisen jälkeen iski kunnon vesikuuro ja prinsessakoiran sai lähes väkisin vetää ulos mökistään lämmittelemään ja kohti lähtökarsinoita. Vaan eipä ollut hienohelmaisuudesta tietoakaan itse radalla - rapa roiskui ja koira hoiti oman osuutensa 101 prosenttisesti! Hienoa on onnistua yksilösuorituksessa mutta kenties vielä hienompaa on onnistua joukkueelle. Meidän ensimmäinen arvokisarata oli puhdas nollasuoritus aikaan -8.02! Tämä on varmasti yksi näitä kuuluisia once in a lifetime -hetkiä ja olen ikuisesti kiitollinen kasvattiseuralle, että meille tarjottiin mahdollisuus se kokea tässä vaiheessa kisauraa. Joukkueen muutkin jäsenet hoitivat oman osuutensa taidokkaasti ja loppujen lopuksi olimme kilpailussa sijalla 15./96. Vau!
Nollaradat eivät meille tunnetusti ole mitenkään arkipäivää ja se, että niitä onnistuu tekemään vuoden isoimmissa kisoissa vielä kaksin kappalein, on ajatuksena jo varsin häkellyttävä. Tänä viikonloppuna kisaaminen oli Hilpin kanssa erityisen suuri ilo ja nautinto. Molemmilla oli mielentila koko ajan kohdillaan, olosuhteista hyökkäävät mäkäräiset ja piiskaava sade eivät liiaksi häirinneet ja me tehtiin kaikki radat alusta loppuun hyvällä liikkeellä ja itseluottamuksella. Ja hienoa on myös se, etteivät nuo nollaradat olleet kumpikaan edes meidän optimaalisia flowsuorituksia, eli paukkuja riittää kyllä pistää tuotakin paremmaksi! Kyllä vain on niin tätä ohjaajaa lykästänyt, kun on saanut tiimiinsä tuon valtavan hienon nelijalkaisen. En usko olevan liioittelua sanoa, että kyseessä on elämäni agilitykoira. Sen kanssa harrastaminen on antanut ja opettanut jo niin paljon enkä malta odottaa, mitä tulevaisuus tuo vielä tullessaan!
Ja jotta en unohtaisi tärkeää taustatiimin jäsentä Sellaa, niin hänelläkin on ollut viikonloppuna taas tärkeä tehtävä. Sella on pitänyt huolta Hilpin kestävyysharjoittelusta juoksuttamalla sitä ympäri pihaa ja houkuttelemalla jänisten perään metsässä. Lisäksi Hilpin levätessä kisaurakan jäljiltä Sella vieraili taas mummon luona piristämässä päivää <3.
Kyllä voikin nollatulos maistua makoisalta puolen vuoden tauon jälkeen! Perjantaina 27.5. Ritva Herralan radoilla Hilpille agiradalta rimavitonen (huonosti ajoitettu valssi, hups taas) ja hypäriltä nolla ja ekaa kertaa etenemä vitosen paremmalla puolella. Hyppysertiäkin saatiin hetki jännittää, mitä urheilun juhlaa!
Hyvä meidän joukkue!
Treenit on sujuneet viime aikoina varsin mukavasti. Keräsin talteen viimeaikaisia ratapiirroksia, jospa näistä jotakin treeni-ideaa saisi jatkossakin.
Ulkokentän treeni, (c) Tanja Kurikka
ison kentän treeni, eniten treenattiin kohtia 7, 28 (niisto/sylivekki) ja 18 (vippaus)
Ulkokisakausi käynnistyi huhtikuun lopulla Hattulassa. Halusin kokea edes kerran sen, että kisaan tyttöjeni kanssa samassa kisassa ja luokassa, joten Sellakin pääsi vuotuiselle kisastartilleen. Nähtäväksi jää, oliko tässä meidän viimeinen kisastartti vai ei, haikeilla fiiliksillä ei kuitenkaan oltu! Suoritus oli aika nostalginen katsaus menneisyyteen, ihan kun olisi taas nuori höpsöttelevä Sella ollut matkassa mukana :) Mutta mitä tuloksiin tulee, niin vetipä tuo kokeneempana konkarina pidemmän korren Hilpiin nähden, tosin taidettiin saada anteeksi sen kohdalla keinun ylösmeno ;). Ihan ei meikäläisen ohjaustaidoille osuvia ratoja ollut, mutta virheistä viis - kiva oli kisata Hattulassa! Ja parasta oli ihanat matkamuistot Lyömilän Johannan taltioimana!
Seuraavaksi kannatettiin vaihtelevassa säässä Takkuja kisastartein. Helatorstaina paahtoi ja viikon päästä satoi, voi Suomen kesän moninaisuutta! Kaikki startteja ei videolla ole, mutta repeatilla on tullut itse kelattua 14.5. ensimmäistä rataa, joka oli kyllä meille todella se henkinen nolla! Eipä ole hetkeen ollut niin hyvältä tuntuvaa kisasuoritusta. Vielä kun se yksi valssi ei olisi valunut niin paljoa, olisi se seuraava rimakin pysynyt ylhäällä ja oltaisiin oltu aika lähellä meidän optimaalista kisasuoritusta. Näitä kaivataan lisää! Seuraava rata olikin sitten omalta suoritukselta aika edellisen vastakohta, meni lähinnä yleisön viihdyttämiseksi kun ohjaaja hukkasi radan muutamaan otteeseen. Mutta näitäkin tarvitaan, niin ei tule otettua itseään liian vakavasti :)
Väsynyt kisaaja ja huoltojoukot.
Treenailtukin on ja jotakin on tarttunut videolle toukokuun varrelta. Kivoja treenejä hyvässä seurassa!
Viime aikoina on tullut havahduttua siihen, ettei meidän treenaaminen ole ehkä laadultaan sitä, mitä nyt tarvittaisiin. Herättelevää oli keskustella Tanja-koutsin kanssa siitä, että maailman menestyneimmillä agilityurheilijoilla ei välttämättä ohjaustaidot ole parhaat, mutta niiden koirat ovat huipputaitavia yksilöitä. Oma treenaaminen on painottunut jo toista vuotta hyvin vahvasti vain omien ohjaustaitojen hiomiseen, kun varmasti nopeampi tie kehitykselle tässä kohtaa olisi lisätä koiran taitoja. Taidetaan siis tehdä tässä kesäkaudella paluuta alkuaikoihin ja panostaa erityisesti Hilpin osaamiseen. Oppimispelejä ja -haasteita kokeillaan ja kehitellään - hauskaa! Lisäksi panostetaan meidän väliseen suhteeseen ja kasvatetaan molemminpuoleista luottamusta muuallakin kuin agikentällä. Me halutaan takaisin se yhteinen valtava itseluottamus ja häikäisevä tekemisen meininki, mikä meillä on ollut Hilpin pentuaikoina ja kisauraa aloitellessa. Kisaamistavoitteet ohjaajalla on nyt täydellisten ohjausonnistumisten sijaan mentaalipuolen kehittämisessä. Tähän sain erittäin hyviä vinkkejä taannoiselta Anne Talvitien mentaalivalmennuksen luennolta. Annea olisi hyödyllistä päästä tapaamaan yksilövalmennukseenkin, katsotaan josko tähän saisi järjestymään aikaa ja rahaa.
Kevät on vaihtunut kesäksi yhtä nopeasti, kun Sella on pudottanut karvansa. Me niin nautitaan lämmöstä!
Pääsiäinen meni aikalailla koirien kanssa treenatessa ja kisatessa ja lopputuloksena kisaähky. Ensimmäistä kertaa Hilpin kanssa kisattujen agikisojen jälkeen ei seuraavia kisoja enää tullutkaan katsottua samantien intopiukassa. Koira oli taas ihan Super, mutta kaipa sitä alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää oma mokailu. Miten sitä onnistuisi pitämään ajatuksen kasassa edes yhden kokonaisen radan ajan? Esa Muotkan pääsiäismaanantain agiradat olivat ihan huippukivoja ja Mujusen hypärikin mukavasti tehtävissä, mutta tällä kertaa tökki mm. vastakäännösten rytmitys. Ensimmäinen rata oli muuten oikea hyvän mielen rata. Ennen pituutta katkesi vain ajatus hetkeksi ja myöhästyin sen jälkeisestä poikkarista ja Hilpi livahti keppien sijaan hypylle. Kontakteilla olisi saanut vähän paremmin tehdä töitä, mutta muuten rata jätti kyllä kivan fiiliksen.
Toisena oli Mujusen hypäri, jossa oli Hilpille ehkä pahin mahdollinen alku, kääntyminen pituudelta ilman ratavauhtia. Tietoisesti valssasin myöhässä, joten vähän jouduin kalastelemaan sen jälkeen, mutta eipä kieltänyt pituutta, jes! Radan kiellot tulivatkin sitten meille hyvin tyypillisistä kohdista, mutta Mujusen suorat putket menivät kyllä näppärästi :)
Toinen agirata lähti kyllä liikkeelle melkoisella draivilla, mutta tällä radalla vastakäännössuunnitelmat eivät ottaneet toimiakseen ja jatkossa ymmärrän taas olla käyttämättä niitä turhaan. Lopussa loppui jo puhti omista jaloista ja Hilpiltä jäi loppusuora hyppimättä.
Nyt kun katselee reilun viikon jälkeen pääsiäisen kisaratoja, niin kyllä niistä jo hyvällä mielellä voi olla, menevät kuitenkin sinne pääosin onnistuneiden ratojen kategoriaan kaikki. Hiotaan vaan nyt sitten noita vastakäännöksiä ja poikkareita ja itseluottamusta ja kenties seuraavaksi kannatetaan vanhoja treeniseuroja kisamaksuilla. Ja olisihan nuo rotumestiksetkin kiva tapahtuma tässä keväällä. Mutta pääasia on, että treeneissä meillä on ollut viime aikoina ihan superkivaa ja ollaan saatu hienoja onnistumisia aikaiseksi! Kyllä se varmaan kisoissakin jossakin kohtaa loksahtaa kohdilleen.
Hilpin kaksi puolta. Sievä ja hillitty prinsessa...
... ja aina itsensä täysin likoon laittava työmyyrä :)
Pääsiäisenä kisailemassa oli myös Sella, kun osallistuttiin Tamskin tuplarallykisoihin lauantaina. Sellan ekat hallikisat rallyssa, mielenkiinnolla odotin, mitä tuleman pitää. Ensimmäinen rata olikin yhtä taistelua, sillä Sella oli aivan olemattomassa vireessä eikä tehnyt radalla yhteistyötä juuri lainkaan. Mokailuteema oli läsnä jo lauantaina ja eka rata hylkääntyi kuitenkin ohjaajan tehtävävirheestä. Taisin jollain kyltillä lähteä peruuttelemaan ilman toivetta uusia. Maaliin asti selviydyttiin ja huvittavaa sinänsä, että ilman hylkäävää virhettä olisi tuollakin esityksellä saanut hyväksytyn tuloksen kasaan. Mutta hyvä, että tämä rata ei jäänyt kirjoihin ja kansiin tuloksena, sillä siitä ei kyllä millään tavalla jäänyt hyvä fiilis. Ainut positiivinen asia oli huomata, että kyllä Sellakin treeniin vastaa, sillä se ei tällä, eikä kyllä toisellakaan päivän radalla, haukkunut lähdössä!
Toisella radalla virittely oli näemmä onnistunutta (minulle on edelleen aika mysteeri, miten tuo koira viritetään kisasuoritukseen), sillä mukana radalla oli Sella, joka työskenteli omalla tasollaan ja rata tuntui mukavalta ja helpolta. Muutama hihnan kiristyminen radalta, ja jotta ei ohjaajaa liian helpolla päästettäisi, viimeisellä kyltillä -10 pistettä siitä, että otin kolmen askeleen sijaan kaksi. Voi morjens, mikä moka taas :D Mutta yhtä kaikki, radalta 88 pistettä ja viimeinen hyväksytty tulos ja tällä kertaa virallinen koulari RTK1.
Ekan radan jälkeen mietiskelin, että miksi mahdan itseäni yhä kiusata Sellan kanssa kisaamisella ja toisen radan jälkeen tuli taas ajatus, että miksikäs ei avoimenkin luokan vielä suorittaisi. On se kyllä omituinen otus, mitä kisaamiseen tulee. Samaan päivään voi mahtua monenlaisia kisasuorituksia :)
Kisakaverina oli myös ihana Santtu!
Pääsiäisenä käytiin myös tutustumassa Pirkanmaalaiseen nahkanuorisoon yhteislenkin merkeissä. Hilpi ja Sella olivat siis tässä jengissä porukan senioreita. Hilpi on niin hassu, kun se ottaa itsensä niin vakavasti yleensä. Kyllä se ihan mielellään kulki porukan mukana, mutta vielä ei voinut täysin rentoutua ja irrotella sydämensä kyllyydestä. Ehkä ensi kerralla. Sellan kanssa touhutessa sillä on taas kevään korvilla kaivautunut esiin pentumaisiakin merkkejä. Eilen se mm. keksi miten roikuttiinkaan niskanahassa kiinni. Sella ei taida olla ihan yhtä mieltä siitä, että kyseessä on positiivinen muistinvirkistys.
Jos jotakin viime viikonlopun kisasuorituksista ottaisi opiksi, niin kenties sen, että joko on opeteltava rytmittämään takaaleikkaukset oikein tai sitten on parempi luottaa omaan liikkeeseen ja valssaustaitoon ja ohjata edestä. Kolme mukavan ehjää rataa, kaikissa identtinen virhe huonosta takaaleikkauksesta. Niin, hyvin olisi ehtinyt valssatakin... Hilpi ei tällä kertaa kaahannut, ja oli jopa tavallista vaisumpi, mutta radat olivat todella tehtävissä, huippukivoja kaikki! Tavoitteena oli tulos ja se täyttyi reilusti, hyvä me!
Pääsiäisenä taas jatketaan kisailuja!
Sella sai tänään luksuskohtelua, kun oltiin ihan kahdestaan aamulla treenaamassa hallilla rallya ja loppupäivän se sai olla töissä mukana ja toimia projektituntiapurina - lenkkiseurana työssään valmiille :). Kuulemma totteli myös Bella-nimeä hyvin ;) Ekat oikeat kisaratatreenit puoleen vuoteen eivät nyt liikoja kisasuorituksille luvanneet, mutta ainahan Sella voi positiivisestikin yllättää. Kunhan muistaa, ettei liian vakavalla naamalla sen kanssa suorittamaan rupea. Sellalla on viime päivinä taas virtaa ja lystiä riittänyt, hupsu rouva!
