Lomakuvia, paimennusta ja kisaviikonloppu

Viimeistä lomaviikkoa viedään. Ollaan ehditty viettää kivaa kesää koto-Suomessa ja koirat ovat olleet mukana monessa menossa. Yksi rodun tai ainakin näiden yksilöiden ehdottomia plussia on kyllä se, että ne kulkevat mukana paikassa kuin paikassa vaivattomasti.  Koska koirien kuvailu saa hyvälle mielelle, on kamera taas ollut käytössä ahkeraan.

Vadelmataivas

Kesäillat <3

Maalla on mukavaa!

Tikasjumppaa

Lomalla on tärkeää myös levätä.

Sadepäivänä saatiin mahdollisuus testata Dog Spa Centeriä Hollolassa. Reilunkokoinen allas oli Sellan mieleen, Hipin ilmeet kertoo kuinka mieluista juttu oli hänen mielestään. 

Takajaloille töitä ilman liivejä.

Oon äiskä tosi kiitollinen tästä kokemuksesta. 

Viimeisellä lomaviikolla käytiin myös Koira-Kehrossa lampailla. Hilpiä sytyteltiin taas oikeastaan koko ajan ja oikea mielentila oli aika hakusessa, Jahtaan - ei kiinnosta -moodit sillä vuorottelivat, hallintaeleitä oli vain satunnaisia. Lampaiden kanssa on aloittelijan kyllä helpompi toimia astetta ohjaajakovemman koiran kanssa ja Sella oli taas vuoden tauon jälkeen se kehityskelpoisempi yksilö tässä lajissa. Itse päätin tällä kertaa vain seurata sivusta sen toimintaa, kun isäntä ja lampuri sen kanssa lampailla olivat. Isompi paimennusaitaus toimi sillä kivemmin, kuin pyöröaitaus ja se hallitsi vireensä edellistä kertaa paremmin, vaikkei ihan tiennytkään, mitä sen kuuluisi tehdä. Katsotaan, josko sille uusi treenimahdollisuus vielä tässä tarjoutuisi lähitulevaisuudessa, selvästi tämä juttu sitä kuitenkin kiinnostaa ja potentiaaliakin välähtelee!

Viikko takaperin kisattiin Hilpin kanssa Orivedellä. Kesäflunssasta kärsivänä en oikein saanut mitään kisarutiineja pidettyä yllä ja armoton helle teki näköjään aivotkin tukkoiseksi, kun agiradoilla ohjaaja kärsi ärsyttävistä keskittymisvaikeuksista. Ekasta radasta saatiin alun säätämisen jälkeen hyvä palauttava kisakontaktitreeni, toinen rata keskeytyi keppivirheeseen ja oma sekava ajatuksenjuoksuni kehotti poistumaan radalta vähän turhankin hätäisesti. Näköjään sitä voi kuitenkin kasata itsensä ja hyppyradalta onnistuttiin tekemään nolla, vaikka vielä lähdössä seistessäni arvoin kepeille viennin ohjausratkaisua. Kun vähiten odottaa, voi saavuttaakin paljon. Hilpi oli radan toiseksi nopein koira ja sai kaupan päälle vielä hyppysertin! Turhautuminen vaihtuikin hetkessä onnistumisen riemuun, aikamoista. On se Hilpi vain melkoinen luottokaveri. Nykyisin se on muutenkin niin aikuinen koira jo, joten blogikuvaukseenkin tein pientä päivitystä pitkästä aikaa.

Nollan tehneet agilitytkit, siskokset Gini ja Hilpi.

Kisaviikonlopun osioon 2 kuului rally-tokokisat Sellan kanssa Hattulassa. Käytiin testaamassa avointa luokkaa nyt vihdoista viimein ensimmäistä kertaa leppoisin odotuksin. Ja uskottavahan se on, että ilman osaavamman rallytokoilijan vinkkejä, rutiininomaista treeniä ja palkattomuuden harjoittelua ei Sellan kanssa tuloksia tahkota. Oma kokemattomuus lajissa häiritsi myös tällä kertaa suoritusta kiitettävästi. Jos kaikki ei sujukaan, kuten ennalta on suunnitellut, niin ohjaaja on melkoisen hukassa. Kenties ohjatuissa treeneissä käyminen voisi olla paikallaan :) Sella suoritti ihan mukavastikin osan tehtävistä ja lähtö oli oikein seesteinen, mutta vireen laskiessa hallittavuus kyllä kärsi ja muutama rintamasuuntavirhe ja ohjaajan pysähdysunohdus verottivat pisteitä niin, ettei hyväksyttyä tulosta tällä kertaa saatu. Mutta ratakokemusta kun molemmille tulisi lisää, niin läpäistävissähän tuo avoin luokka vielä Sellalle on. Nyt ollaan astetta viisaampia sen suhteen, mitkä suoritustavat ovat virheellisiä ja että uusimismahdollisuutta kannattaisi hyödyntää. Mutta seuraavaa koetta harkitaan vasta, jos innostutaan treenaamaan lajia edes jokseenkin säännöllisesti :) 

Rally-tokokuvia tulossa toivottavasti myöhemmin, kun paikalla kuvaajakin näytti olleen. Huomenna onkin Sellalla uudet haasteet edessä, kun se esiintyy näyttelyssä kolmen vuoden tauon jälkeen. Viimeksi päätin, että sen ei ennen veteraani-ikää kehää tarvitse kuluttaa, kun sitä ei oikein huvittanut koko touhu. Katsotaan, kuinka meille käy tällä kertaa -  mahdetaanko jopa innostua, vai jätetäänkö jatkossakin misseilyt muille :)

Nollatilin kartutusta, valmennusta ja Agirotu 2016

Juhannusneito

Juhannuspiilosta

Juhannustanssit

Juhannuskorvat

Lomalla on keretty vaikka ja mitä! Aikajärjestyksessä edettäessä aloitetaan Tamskin iltakisoista kesäkuulta, jossa koettiin oikein urheilujuhlan tuntua - vauhdin hurmaa ja sertijännitystä. Kun ei ole kuvia tai videoita, niin tulokset puhukoon puolestaan. Hypärillä valssin suunta ja ajoitus hitusen vinksallaan niin siitä rima, agiradalla yksi pidempi kaarros, kun putkijarru unohtui. Muuten oli onnistuneita ratoja - voitto, tuplanolla ja sertitkin siis mahdollista saavuttaa vielä jonain päivänä tällä menolla! Ja arvokisanollatili karttuu, toivon mukaan pääsykriteerit eivät ensi vuodelle radikaalisti muutu ainakaan suomenmestaruuksiin.

Palkintolelu heti käyttöön!

Tanjan kesän valmennuksista ollaan saatu nauttia jo parisen kertaa ja nyt todella treenataan niitä kymmenyksiä pois meidän rata-ajoista. Yksi laukka/laukanvaihto vie maksilla kolme kymmenystä ja me ei ylimääräisiä sellaisia haluta. Alla olevat treeniradat ovat olleet työn alla. Työstetty on mm. pituudella liikesuuntaa (pitää olla sama liikesuunta koiran kanssa vielä valmistavalla laukalla) ja valsseissa askel ja mene -mantraa. Lisäksi on opittu, että vastakäännöstäkin kannattaa käyttää Hilpilläkin tietyissä tilanteissa (esim. rata 1, väli 32, 33).

Treeni 30.6.16 (c) Tanja Kurikka.

Treeni 7.7.16 (c) Tanja Kurikka

Välissä on myös ehditty tapaamaan rotutovereita. Hilpikin alkoi jo rentoutua pikkuisen porukassa ja osallistui leikkeihinkin jonkin verran. Uroksista se ei vain oikein piittaa, tyttöjen kesken leikit on kivempia.

Pyry vastaan tytöt

Sella löysi mieluisan miehen keppihullusta Pyrystä.

Ottakaa kiinni jos saatte!

Pojat hei, pääsisinkö mäkin mukaan?

Viime viikonloppuna osallistuttiin myös perinteiseen Agirotuun Ylöjärvellä Teivon raviradalla. Lauantai alkoi karsintaradalla avo-Sm-finaaliin. Koko tapahtuman teemana oli nostalgia ja sen hengessä taisi olla myös rata suunniteltu - karsintaradan ansat ja hurjat linjat sai toivomaan, että koira olisi perässä vedettävää mallia :) Kuuliaisen Hilpin kanssa onnistuttiin välttämään pahimmat sudenkuopat, vaikka yhtä linjaa en tajunnut korjata ja seurauksena siitä ikävä muuriin törmäys. Raskas luonnonnurmi oli pohjana Hilpille uusi ja rimojen kanssa sillä oli tekemistä. Tulos radalta johdatti meidät kuitenkin finaaliradalle sijalta 16/123.

Finaalirata oli tulevan mm-tuomarin Jose Luis Garcia Alvarezin käsialaa. Taas pääsin haastamaan itseäni ja koiran osaamista ja meillä meni niin hienosti niin pitkään! Muurilla kääntyminen oli tällä alustalla Hilpille liikaa, mutta muuten rata sujui yli odotusten. Eipä vain saisi huokaista helpotuksesta ennen maaliviivaa, koska silloin saattaa käydä niin, että kontakti tippuu :) Loppusuoralla siis arvioin Hilpin vauhdin väärin ja lähdin ennakoimaan takaaleikkausta (niin, mitäköhän on tullut aikaisemmin jo todettua takaaleikkauksista kisaradalla, hmm...), niin sain sen vedettyä ohi kolmanneksi viimeisestä esteestä. Jos haluaa saivarrella, niin tuloksella 5 olisi ollut sijalla kolme näissä karkeloissa. Mutta olisiko se sitten muuttanut kokemuksen arvoa sinänsä, en tiedä. Yleisön mukana eläminen oli kyllä liikuttavaa, agilityn hienoja puolia! Video finaaliradasta

12-tuntiseksi venähtänyt kisapäivä teki kyllä tehtävänsä ja viimeisellä radalla ei enää kyetty keskittymään kumpikaan, joten tultiin hyvän sään aikana siltä pois.

Sunnuntaina uudet kuviot, kun luvassa joukkueviesti. Sella oli tälläkin kertaa varakoirana ja taas pääsin tai jouduin kahdella koiralla joukkuessa juoksemaan. Sellasta oli oletettavastikin kivempi haukkua ja juosta putkia kuin tehdä yhdessä rataa, mutta suodaan agieläkeiselle tämä riemu :) Hilpillä riitti taas virtaa edellisen päivän jäljiltä, vaikkei edelleenkään meidän alustana nurmea voi pitää rimaherkkyyden takia. Joukkueemme suoriutui urakasta kokonaisuutena oikein mukavasti ja Nahkakiitäjien sijoitus kisassa 17/51. Video joukkueradasta

Kuvat ovat aina ihania muistoja, agirotukuvista kiitos Sanna Piiroselle.

<3

Nahkakiitäjät Hilpi, Sella, Nelson ja Aino.

Nyt levätään ja nautitaan kesäkeleistä!

Kesällä päiväunet kruunaa päivän!

Nautitaan hetkestä! Agi SM 2016 Nastolassa.

Agilityn suomenmestaruuskilpailuista on saatu välähdys nyt kisaajankin näkökulmasta ja takana on jokseenkin ikimuistoinen harrastusviikonloppu. Ollaan koettu ensikertalaisina onnistumisenhetkiä, jotka saavat edelleen jatkuvasti hymyilemään ja nostavat myös liikutuksen kyyneleet silmiin.

Perjantaina 17.6. osallistuttiin kolmosten esikisoihin molemmille radoille. Tiedossa oli näiden kisojen kova taso ja me lähdettiin vain hakemaan kokemusta isoista kisoista ja kisaamisesta Suomen huippujen joukossa sekä viettämään leppoista kisapäivää Hilpin Gini-siskon ja Mariannen kanssa. Johanna Nybergin hyppyradalla askeleet ja tassut kulkivat vikkelään ja tekivät hyvää yhteistyötä ja radalta poistuttiin virheittä etenemän ollessa taas meidän ennätyslukemissa. Ensi vuoden sm-nollatili on täten avattu! Ainoita nollantekijöitä emme suinkaan olleet, mutta sijoituskin oli koirakkomäärään ja tasoon nähden varsin mukava 22./154. .

 

Esa Muotkan agirata oli astetta kiemuraisempi, mutta alkuihmetyksen jälkeen rata olikin varsin kiva tehdä. Radalla sai ainakin keskittyä ohjaamiseen kunnolla ja omaan suoritukseen olen oikeastaan tosi tyytyväinen. Molemmat tehtiin Hilpin kanssa yksi virhe, minä kepeille ohjauksen ajoituksessa ja Hilpi puomin kontaktilta lipsumisessa, mutta muuten tälläkin radalla nautittiin meidän loistavasta yhteistyöstä. Valitettavasti en saanut törkättyä Hilpiä puomin jälkeen muurin linjalle (oli kisaradalla varsin erilainen kuin ratapiirroksessa), joten tulosta ei radalta saatu. Mutta ehdottomasti yksi meidän parhaista kisaradoista tämäkin!

Perjantaina tuli tieto, että Takkujen sm-maksijoukkueen varsinaisista kilpailijoista yksi oli estynyt tulemaan kisaan ja meidät varakoirakkona nostettiin joukkueeseen. Niinpä sitten lauantaina sain vetää vanhan edustuspaidan päälle ja valmistauduimme meidän molempien ensimmäiseen arvokisarataan. Kovin lupaava ei valmistautuminen radalle ollut, kun rataantutustumisen jälkeen iski kunnon vesikuuro ja prinsessakoiran sai lähes väkisin vetää ulos mökistään lämmittelemään ja kohti lähtökarsinoita. Vaan eipä ollut hienohelmaisuudesta tietoakaan itse radalla - rapa roiskui ja koira hoiti oman osuutensa 101 prosenttisesti! Hienoa on onnistua yksilösuorituksessa mutta kenties vielä hienompaa on onnistua joukkueelle. Meidän ensimmäinen arvokisarata oli puhdas nollasuoritus aikaan -8.02! Tämä on varmasti yksi näitä kuuluisia once in a lifetime -hetkiä ja olen ikuisesti kiitollinen kasvattiseuralle, että meille tarjottiin mahdollisuus se kokea tässä vaiheessa kisauraa. Joukkueen muutkin jäsenet hoitivat oman osuutensa taidokkaasti ja loppujen lopuksi olimme kilpailussa sijalla 15./96. Vau!

Nollaradat eivät meille tunnetusti ole mitenkään arkipäivää ja se, että niitä onnistuu tekemään vuoden isoimmissa kisoissa vielä kaksin kappalein, on ajatuksena jo varsin häkellyttävä. Tänä viikonloppuna kisaaminen oli Hilpin kanssa erityisen suuri ilo ja nautinto. Molemmilla oli mielentila koko ajan kohdillaan, olosuhteista hyökkäävät mäkäräiset ja piiskaava sade eivät liiaksi häirinneet ja me tehtiin kaikki radat alusta loppuun hyvällä liikkeellä ja itseluottamuksella. Ja hienoa on myös se, etteivät nuo nollaradat olleet kumpikaan edes meidän optimaalisia flowsuorituksia, eli paukkuja riittää kyllä pistää tuotakin paremmaksi! Kyllä vain on niin tätä ohjaajaa lykästänyt, kun on saanut tiimiinsä tuon valtavan hienon nelijalkaisen. En usko olevan liioittelua sanoa, että kyseessä on elämäni agilitykoira. Sen kanssa harrastaminen on antanut ja opettanut jo niin paljon enkä malta odottaa, mitä tulevaisuus tuo vielä tullessaan!

Ja jotta en unohtaisi tärkeää taustatiimin jäsentä Sellaa, niin hänelläkin on ollut viikonloppuna taas tärkeä tehtävä. Sella on pitänyt huolta Hilpin kestävyysharjoittelusta juoksuttamalla sitä ympäri pihaa ja houkuttelemalla jänisten perään metsässä. Lisäksi Hilpin levätessä kisaurakan jäljiltä Sella vieraili taas mummon luona piristämässä päivää <3.  

 



Omasta kunnosta on hyvä pitää huolta polskien!

Hanat auki!

Kyllä voikin nollatulos maistua makoisalta puolen vuoden tauon jälkeen! Perjantaina 27.5. Ritva Herralan radoilla Hilpille agiradalta rimavitonen (huonosti ajoitettu valssi, hups taas) ja hypäriltä nolla ja ekaa kertaa etenemä vitosen paremmalla puolella. Hyppysertiäkin saatiin hetki jännittää, mitä urheilun juhlaa!

  

 

Hyvä meidän joukkue!



Treenit on sujuneet viime aikoina varsin mukavasti. Keräsin talteen viimeaikaisia ratapiirroksia, jospa näistä jotakin treeni-ideaa saisi jatkossakin.

 

Ulkokentän treeni, (c) Tanja Kurikka

 

ison kentän treeni, eniten treenattiin kohtia 7, 28 (niisto/sylivekki) ja 18 (vippaus)

(c) Outi Harju