Viime päivinä ei olla mitään kovin ihmeellistä puuhailtu. Tiistaina oltiin porukalla agitreeneissä ja niistä jäi kyllä tosi hyvä mieli. Sella oli ihan super, ohjaaja ei niin super. Mutta kun ohjaajan tekemisiä vähän hiottiin, niin jopa olikin aikamoista liitelyä meidän meno. Lueskelin juuri alkusyksyn agipohdintojani ja on kyllä todettava, että Sella on kehittynyt huimasti kuluneen puolen vuoden aikana! Irtoaminen ei ole enää mikään merkittävä ongelma, ennakoinnit alkavat jo sujua jollakin tapaa ja estefokus on lisääntynyt ihan huimasti. Kiitos tästä kuuluu kyllä meidän taitaville koutseille, kun ohjaus saadaan kuntoon niin alkaa koirakin toimia :) Voi kun sillä vielä pysyisi pää kasassa kisatilanteissakin, niin päästäisiin entistä enemmän nauttimaan yhteisestä tekemisestä! Myönnettäköön, taidan sittenkin olla hivenen kilpailuhenkinen ihminen...
Hilpi oli ekaa kertaa mukana treeneissä ja aluksi vieraat koirat olivat aika jännittäviä. Onneksi Katilla oli mukana Alli-pentu ja yhteisten leikkien myötä Hilpikin rentoutui. Hilpi malttoi myös odottaa hienosti kevythäkissä. Ehdittiin vähän myös treenailla siinä sivussa omia juttuja ja yllätyin kyllä, miten hyvin pentunen pystyi häiriössä keskittymään. Se on kyllä niin helppo palkata jo pelkillä kehuilla, Hilpi ei meinaa pysyä nahoissaan kun vähän sille lirkuttelee :) Hilpin kanssa mennään toukokuussa kuokkimaan vähän Tamskin pentutokokurssille ja hyvin todennäköisesti on Takuilla tiedossa myös penturyhmä kesäksi agilityyn, mihin me tietenkin ollaan jo ilmoittauduttu. Säännölliset ohjatut treenit ovat kyllä tosi hyvä juttu, omistaja kun on niin patalaiska tekemään kotona yhtään mitään :) Vähän ollaan näyttelyseisontaa harjoiteltu ja kosketuskepillä temppuiltu, eipä muuta. Mutta eipä meillä ole kiire, keskitytään nyt vain tärkeimpiin eli leikkimiseen ja luoksetuloon. Päätin nyt ilmoittaa Hiipan Vapun motivointiklinikalle, jotta saadaan heti alkuun hyvät vinkit yhteistyön kehittämiseen. Eiköhän päivän aikana saa myös ideoita Sellan kanssa toimimiseen, uskoisin näin.
Hilpi alkaa päivä päivältä muistuttamaan enemmän isosiskoaan, se on nimittäin alkanut tummua selästä aika paljon. Myös hymy alkaa jo olla kohdillaan ja eturivistöä koristavatkin hohtavanvalkoiset uudet hampaat. Pikkukulmurit pysyvät vaan sitkeästi vielä paikoillaan, vaikka Sellan kanssa jo kovasti niiden irtoamista odotellaan. Korvat ovat olleet nyt tukevilla painoilla viime aikoina, sillä kovasti tuntuvat pyrkivän pystyyn hampaiden vaihtuessa. Automatkustus on edelleen varsin ikävää, mutta tuon kanssa on päässyt niin helpolla monessa muussa asiassa, ettei auto-opettelu ole tuntunut niin ylivoimaiselta haasteelta. On se mainio pentu, parempaa tuskin olisi voinut saada :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti