Hyvästi vanha vuosi, tervetuloa uusi!

Vuosi 2015 oli harrastusmielessä oikein mukava. Hilpin kanssa on opittu paljon uutta ja kehitytty varmasti molemmat agitaidoissamme taas roimasti. Tästä on erityisesti kiittäminen meidän huippukouluttaja-Tanjaa, joka jo kolmatta vuotta on ollut meitä eteenpäin piiskaamassa, haastanut ylittämään itseään ja opettanut luottamaan koiraan ja omaan osaamiseen. Treenattu ollaan koko vuosi varsin maltilliset määrät ja panostettu erityisesti treenien laatuun, sillä ohjelmassa on ollut myös paljon kisoja. Kisastartteja tälle vuodelle tuli Hilpin kanssa yhteensä 53, kisapäiviä 22. Aikas rutiinia voisi siis kisaamisen sanoa olevan, kisataukoa kun on pidetty täysin vain kesä- ja joulukuu. Vaikka tulostehtailijoita ei todella ollakaan, niin sentään tuohon määrään mahtuu ne muutamat puhtaatkin ratasuoritukset, joiden avulla ensin noustiin kakkosiin ja kolmella nollavoitolla kuukauden sisään loppusyksystä myös kolmosluokkaan. Suinkaan ei tässä kisavuodessa ole ollut niin, että määrä korvaa laadun. Vuoden startteihin on mahtunut erittäin voittopuolisesti onnistumisia ja huikeita suorituksia, joista on vaan se viimeinen silaus puuttunut. Mutta nyt sitten päästään aloittamaan vuosi 2016 puhtaalta pöydältä ja haastetaan taas itseämme siellä luokassa, jossa ansaitaankin oikeasti olla. En malta odottaa! Tavoitteena vuodelle on luottaa vielä entistä enemmän meidän juttuun ja oikeastaan vain nauttia tästä maailman parhaasta harrastuslajista niin treeneissä kuin kisoissakin. Vuosi näyttää mihin rahkeet riittävät sitten tulosten osalta, mutta niistä me ei paineita oteta.

My golden girl <3

Kulunut harrastusvuosi Sellan osalta on ollut selvästi aikaisemmista poikkeava. Se on ollut nyt aiempia vuosia reilusti vähemmällä treenillä ja oikeastaan mitään ei olla tehty säännöllisesti koko vuoteen. Joskus tietenkin omatuntoa kolkuttaa se, että miksi vielä hyvässä iässä olevan harrastuskoiran kanssa ei ahkerasti treenata tai kisata, mutta samalla tiedän, että ei meillä ole kummallakaan suurta tarvetta tai paloa siihen. Agilitysta on syksyn myötä tullut Sellalle satunnaista hupia ja mielen virkistystä ja jos ja kun jotakin on tehty tosissaan (jos nyt tätä termiä voi sen kohdalla käyttää..), on se enemmän ollut tottelevaisuusjuttuja. Virallisia kisatuloksia on kuitenkin pari vuoden varrelta tarttunut matkaan rally-tokosta (unohtamatta yhtä virallista agistarttia :)) ja toki se ilahduttaa mieltä, vaikka kyseessä jo kerran suoritetun luokan uusintaa onkin.  Sella on kaikesta huolimatta juuri nyt ehkä onnellisempi kuin koskaan vaihtelevien metsälenkkien ja hauskojen leikkituokioiden virkistämänä, sen kroppa on pysynyt hyvässä kuosissa ja sillä on paljon intoa tehdä ja työskennellä yhdessä aina kun jotakin puuhataan. Lisäksi se on kasvattanut pohjattoman vatsan ja osoittanut huikeaa uhrautumiskykyä motivaationsa lähteen eteen :) Tänä vuonna jatketaan varmasti samaan malliin - tehdään, kun on hauskaa ja nautitaan arjen iloista täysillä!

Joulukuun 19. päivä. Joulun väri on vihreä.



Joulukuun riemuja

Vaikka joulu oli ja meni jo, on ehkä kuitenkin laitettava tänne blogiinkin muistoksi meidän joulukorttikuvat. Koska joulukuu oli kaikkea muuta kuin talvinen, näin parhaaksi siirtää kuvaukset meidän lempparisisätiloihin :)

Hilpi: Taas tota  Sellaa saa hävetä, kun ei ota tosissaan tätäkään. Äiskä sanoi, että pitää istua sievänä.

Hilpin agitreeniryhmä teki myös joulutervehdysvideon. Perjantain juhlaeläimillä on aito tekemisen meininki!


Tällä hetkellä koirat ja minä odotamme kuumeisesti parantumistani, sillä viimeiset kolme viikkoa on tullut oltua lähes täysin vuodelevossa. Onneksi koirat ovat olleet ihan huippusopeutuvaisia tällaiseen spesiaalitilanteeseen. Edes Sella ei ole seonnut toimettomuuteensa ja Hilpi nyt viihtyy enemmän kuin hyvin kainalokoirana. Toki isäntä on tyttöjä lenkitellyt, mutta treenihallia tai temppukäskyjä ei olla lomalla päästy kuluttamaan. Nyt paukkupakkasilla vaan nuo lenkitkin tuppaavat jäämään kovin lyhyiksi, kun ei ole rekikoirien vikaa näissä sesseissä. Mielenterveyden säilymiseksi oli kuitenkin eilen pakko toppautua kunnolla ja lähteä yskää ja pakkasta uhmaten muutamaksi minuutiksi loppiaisjäille kameran kera. Näihin touhuilukuviin en vaan kyllästy.

 

Varpaat kasaan lämpenemään.

Synttärityttö

Hilpi on jo kolmevuotias! Onnea rakkaalle huippuhauvalle! Posti toi oikein osuvan kortin sankarille:

Synttärilahjaksi käytiin tänään Stenbergin Heinin koulutuksessa Takkulassa. Olipa huippukivat treenit! Radalla muisteltiin muun muassa tuplasylkkäriä (18,19), flippiä (22,23) kuin japanilaistakin (28-29). Hilpi oli eripätevä!

Unelmista totta?

Agilityunelmoinnille on taas entistä enemmän syytä - Hilpi on kuin onkin kolmosluokkalainen! Riman kisoissa 22.11 ei tällä kertaa Johanna Wutrichin käsi noussut kertaakaan meidän hyppyradan aikana ja nollatulos riitti vielä ykköspallille palkintojenjaossa! Kuinka supersiistiä!

Rata itsessään oli kyllä simppeli linjoiltaan ja suoritus oli aika perusvarma lukuun ottamatta ensimmäistä putkeenlähetystä, jossa tiesin kyllä tutustuessa, ettei saa ajautua liian lähelle putken suuta, mutta meninpä kuitenkin sinne rynnimään tuttuun tapaan :) Jännityksellä odotinkin maaliin tultua, että saatiinko tästä kielto, mutta onneksi ei. Sekunti jos toinenkin siinä putkisäädössä aikaa kului, mutta silti maaliin tultiin ajalla -12,71 ja etenemällä 4,84m/s.

 

 

Onnellisina kolmosluokkalaisina olikin sitten mukava osallistua viime viikonloppuna Jänesniemen koulutukseen. Elina keksi taas meille liudan kotiläksyjä treenattavaksi, nyt näitä keskeneräisiä taitoja oikeasti jo tarvitaan kisaradoillakin. Putkikontakti-erottelu radan osana, vastakäännökset ilman rytmitystä ja leijeröinnit putkesta putkeen läksylistalle. Lisäksi olisi syytä ottaa huomioon laukanvaihto, mikä tietysti on tällaiselle ei hevosihmiselle ihan uusi juttu. Mutta olipahan huippukivat treenit taas hauskalla porukalla, mahtava Elina-ope!

Koulutuksesta muutama videonpätkä koosteena.

Hilpin kanssa on myös otettu asiaksi oppia uutta tottelevaisuudesta. Ollaan käyty tokokurssilla saamassa uusia vinkkejä oppimiseen ja treenaamassa kunnon häiriössä. Tähän saakka huikein tokosuoritus on ollut eilinen paikallaistuminen. Kaksi Hilpin vieressä olevaa koiraa lähti rivistä laukaten pois (tätä häiriötä nimenomaan treenattiinkin, kouluttaja nerokkaasti toi riviin paikalla pysymättömän koiransa) ja vaikka asia hirveästi hämmensi Hilpiä, niin takamus pysyi maassa eikä suusta päässyt ääntäkään, hieno koira! Reilu viikko sitten olin myös seuraamassa tokokisoja monen vuoden tauon jälkeen ja uusi avoin luokka näytti niin kivalta (ja pitkältä!), että pakkohan niitä liikkeitä oli päästä testailemaan ihan harrastelumielessä. Lauantaina omatoimitreenit siis vaihtuivatkin agista tokoon ja Hilpi opetteli ruutua ja merkin kiertoa. Tällaiset tehtävät se kyllä nappaa varsin nopeasti, voi kun seuraamisen kanssakin olisi yhtä vaivatonta. Edelleenkään ei olla mitään järkevää saatu sillä saralla aikaiseksi, mitä nyt ollaan vähän luopumisharjoituksilla koitettu saada vähennettyä sen ohjaajan kyttäystä perusasennossa ja liikkeessä. Aika näyttää, saadaanko näitä tokojuttuja koskaan koetasolle vai jääkö ne vain tuomaan virkistävää vaihtelua arkeen. Joku tokoilija saisi kyllä epäilemättä Hilpistä oikein pätevän kisakaverinkin, sillä kun tuota työintoa riittää!

Tää tokoilu on aika hauskaa, mutta missä ne esteet on?

Sellakaan ei ole juuri siskoaan huonommaksi jäänyt viime aikoina, mitä tulee treeni-intoon. On ollut mukava huomata, että uudessa häiriöisemässä hallissakin se pystyy keskittymään ja on jopa motivoituneempi rallytokoilija ja tokoilija kuin agiliitelijä. Kenties voisi siis harkita hallikisojakin rallyssa, kunhan saadaan antidoping-varoajat kulumaan. Sella on nimittäin jokunen viikko sitten ollut luomen sisäpinnalla kasvavien ripsien poistoleikkauksessa. Harmillinen vaiva sille niistä tuli ja vaati kuusi eläinlääkärikäyntiä, ennen kuin lopullinen vaiva diagnosoitiin ja siitä selvittiin toistaiseksi. Jatkossa silmävaivojen kanssa suuntaan kyllä saman tien erikoistuneelle lääkärille, jottei turhia tarvitse maksella (näitä ripsikäyntejä kun ei vakuutuskaan korvannut, pöh). On se kummallista, että koira on muuten terve, mutta onnistuu kaikki mahdolliset silmävaivat itselleen hankkimaan. Näitä ripsiä ei ole virallisessa silmätutkimuksessa pari vuotta sitten edes todettu, joten eipä minullekaan tullut mieleen, että tällä kertaa silmävaiva voi olla täysin niistä kiinni. Mutta nyt köyhempi, jatkossa taas viisaampi :).

Toipilas

Nyt vaivaton elämä maistuu taas eri muodoissaan :)

Vaikka välillä sitä hankaloittaa jokin mahan alla asuja...

Talvikin ehti käväistä jossakin välissä täällä Pirkanmaalla. En muista, koska olisi näin kaunista ollut viimeksi!



 

 

Tuplasti agilityn iloa ja riemua

Ollaan taas Hilpin kanssa askeleen tai kaksi lähempänä sitä, että se oikea agility alkaa. Viikko takaperin kisattiin edustusseuramme uuden hallin avajaiskisoissa neljä starttia Martti Salosen radoilla. Radat eivät tälläkään kertaa olleet sieltä helpoimmasta päästä linjoiltaan, mutta haasteiden edessä sitä on parhaimmillaan. Ensimmäinen rata oli kyllä melkoista taistelua, mutta se palkittiin meidän uran ensimmäisellä nollavoitolla ja kakkosluokan luvalla! Kerrankin en luovuttanut, vaikkei asiat menneet ihan suunitelmien mukaan ja puristettiin rata loppuun asti. Ei aina niin sujuvaa menoa, mutta voi mikä fiilis maalissa taisteluvoiton jälkeen :)!

A-rata

Toiselle radalle lähdettiinkin enemmän kuin huojentunein mielin. Rima, se päivän ainut, tipahti alussa, mutta tsempattiin rata loppuun asti ja tämä olikin ehdottomasti päivän paras veto meiltä. Suuri hämmästys olikin tulostaululla koreillut nolla jäähdyttelylenkin jälkeen. Tunnollisesti kävin kyllä asiasta toimistolta kysymässä, mutta tällä kertaa tuomari ei ollu rimaa huomannut eikä tuomiotaan voinut jälkeenpäin muuttaakaan. Meidän onneksi videotarkistusta ei tässä lajissa käytetä, joten tästä radasta kirjattiin toinen nollavoitto ja luva kisakirjaan. Tietysti fiilis jäi vähän kummalliseksi tästä ei niin ansaitusta nollasta, mutta onpahan jokusen kerran tuuri ollut meillä kisatessa toisinkin päin niin kerrankos sitä käy näin. Ja onneksi kanssakilpailijoita ei jäänyt mitään luvaa meidän takia saamatta, joten ehkä tästä pienesti uskalsi paikan päällä jo iloitakin. Ja meille kyllä luvattiin, että agijumalat tasoittavat tilanteen taas jossakin kohtaa...

B-rata

Kolmas rata oli jo vähän huolimatonta ohjausta ja radalla odotti myös Hilpille haastavaksi tiedetty keinu-rengas-yhdistelmä, mihin sitten rata hyllytettiin. Hyppyradalla agijumalat sitten huomioivat jo meidät sotkemalla Hilpin tarkkaavuuden kuulutuksien kanssa. Se kuuli kyllä lähdössä vapautuskäskyn mutta heti perään vieressä kajahtanut kuulutus sai sen epäilemään sitä ja tässä hetkessä se oli jo ajautunut nin lähelle ensimmäistä estettä, ettei olisi siitä enää yli päässyt. Niin nokkelana koirana se kiihdytti sitten sen ali :) Hypäri oli muuten sellainen hyvän mielen vauhtirata, jossa hiukan herpaantunut ohjaaja sai Hilpin jopa tekemään ylimääräisiä kaarroksia.  Videomateriaalia kisoista olen haalinut pitkin viikkoa ja kaikki olen saanut kasaan, vaikkei ihan hd-laatua olekaan :)

Viime lauantaina olimme hakemassa lisäoppia Jänesniemen Elinalta Sastamalassa. Näistä treeneistä ei koskaan tarvitse tyhjin käsin poistua, Elina on niin huippu. Elina oli suunnittellut radan, jossa opetuksena oli koiran luonnollisten linjojen lukeminen - joka kohtaa ei tarvitse aina ohjata. Näitä linjoja en vielä oikein osaa huomata, mutta jatkossa on rataantutustuessa enemmän käytävä katsomassa niitä koiran näkökulmasta. Elinalta sain myös taas herätyksen omaan kaavamaisuuteeni. Osaan kyllä ohjaukset ja tiedän, miten ja missä niitä käytetään, mutta radalla en tee niitä koiralle. Myönnän kyllä, että olen jäänyt jumiin jotenkin kaikkeen teknisyyteen ja luovuus tekemisestä on välillä kadoksissa ja sitä kautta myös koiran huomiominen. Mutta Hilpi sai kyllä taasen paljon kehuja etenkin takaaohjattavuudestaan (edistystä!). Jotakin videonpätkiä sain talteen koulutuksesta, kas kummaa kuinka se kontakti aina tuppaa vaan unohtumaan koiraan :) 

Uusia vinkkejä testattiin heti sunnuntaina Ylökkin järjestämissä kisoissa Wutrichin virtaavilla radoilla. Kympin suorituksia molemmat radat, huolimattomuusvirheitä taas tuli vähän liikaa, videolla jälkimmäinen rata. Mutta onpahan kutkuttava tilanne taas kisailla sillä ajatuksella, että seuraava nolla voi olla jo pääsylippu kolmosluokkaan!

Ei päivitystä ilman kuvia. Viikko sitten treffailtiin Jujun kanssa sorakuopilla. Eilisiltana käytiin iltalenkillä keskustassa ihailemassa Tampereen valoviikkojen taidetta. Miten kaunista!

Hilpi MH-kuvauksessa ja muita kuulumisia

Hilpi oli viime viikon lauantaina suurennuslasin alla MH-kuvauksessa Kangasalla. Itselleni kuvaus ei ollut mitenkään tuttu, joten mielenkiinnosta ilmoitin Hilpin tähän koitokseen osaamatta oikein olettaa mitä tuleman pitää. Luonnetesti ei Hilpin kohdalla toistaiseksi tunnu tarpeelliselta ja ajankohtaiselta, niin toisaalta oli kiva saada myös jonkinlainen virallinen "luonnenäyttö" sille tähän nuoruusikään. Noh, hullua hurskaammaksi ei tuosta kuvauksesta kyllä tullut, mutta jälkeenpäin ajateltuna Hilpi kyllä toimi siellä aika lailla yksi yhteen sen kanssa, mitä siitä olen esimerkiksi keväällä kirjoitellut tuonne blogikuvaukseenkin. Rohkeuspalkinnot siis voidaan varmasti jatkossakin jakaa muille koirille, mutta omistajaansa se kyllä luottaa ja haluaa selviytyä kaikesta yhdessä eikä kasaa turhaa painetta itseensä.

Kuvauksen alku oli Hilpille oikeastaan haastavinta. Sitä jännitti kovin, mitä tuleman pitää ja kun yhtäkkiä omistajalta ei saanutkaan minkäänlaista tukea tai ohjetta toimia, niin pieni koira oli varsin ymmällään. Testiohjaajaan se olisi halunnut käyttää oman aikansa tutustuakseen, ja vetikin aikamoisen herneen nenään siitä, että sitä lähdettiin noin vain viemään mukana pois omistajan vierestä. Lopputestin ajan se sitten päättikin pysyä aika lailla kiinni omistajassaan, ihan varmuuden vuoksi :).  Vieraat ihmiset ovat harvemmin heti Hilpin mieleen, ja tämä näkyi kyllä kuvauksessa arkea voimakkaammin. Hilpi ei myöskään oikein ymmärrä, jos ihminen käyttäytyy jotenkin sen normien mukaan poikkeavasti ja kuvauksen etäleikissä ihmisen toiminta oli siitä jo niin omituista, ettei se halunnut olla lainkaan osallisena moiseen epänormaaliuuteen. Mutta jos on valittava, niin mielummin omistan kuitenkin arjessa koiran, joka välttelee ja väistää kuin reagoi aggressiolla, jos sillä on epäilyksiä. Ja Hilpi on onneksi ihmisten suhteen sopeutuja, joka kykenee voittamaan mahdollisen epävarmuutensa ajan kanssa ja toisaalta jotkut ihmiset pääsevät sen sydämeen jo ensitapaamisella. Toki mukavampaa olisi, jos se olisi ihmisille avoin heti alusta alkaen joka tilanteessa, mutta näillä eväillä mennään, mitä sille on annettu. Viisaammat sanovat. että turha käyttää aikaa arvailemalla mitä koiran päässä liikkuu, se kun on mahdoton tehtävä. Parempi keskittyä koulutuksessa sen ulospäin näkyvän käytöksen muokkaamiseen, mikäli tarvetta esiintyy.

Positiivista tässä kuvauksessa oli saada todeta se, että kaikki pelottelut Hilpi sai selvitetyksi kyllä enemmällä tai vähemmällä ohjaajan tuella, eikä kasannut niistä painetta vaan päinvastoin keräsi selviytymisistä varmasti itseluottamusta. Ja vaikka pelottikin, niin omistajaa ei jätetä. Laukauksiin se ei odotetusti vastannut pelolla, vaikka toki se ne nopeana ärsykkeisiin reagoijana huomioikin. Lopussa ärsykkeitä tuli laukausten ohella myös testijärjestäjistä ja kun kaikkea oli siihen mennessäkin joutunut vähän haukkumaan, niin passivoituminen ei enää siinä kohtaa täysin onnistunut. Testitilanteessa ehkä hieman yllättävää (tosin jälkeenpäin ajateltuna jopa ihan loogista) oli se, että kolmen minuutin aktiviteettitason mittauksessa keskellä kuvausta se todella oli hiljaa ja rauhallisesti viime sekunneille saakka ja osoitti sillä mielestäni myös kykynsä hallita viretilaansa. Ei Hilpi kotonakaan enää nykyisin liikoja häsellä, se tekee intensiivisesti, kun on työskentelyn aika, ja muuten ottaa rauhassa, jos virikkeitä ei ole. Leikkihalua Hilpistä ei tällä testaustavalla saatu kaivettua juurikaan esille sitä mittaavissa osioissa, mutta onneksi siihen en kouluttajana tarvitse todisteita ja jos joku kaipaisi, niin kisoissa ja treeneissä, missä tällä halulla on käyttöä, sitä pääsee havainnoimaan yllin kyllin :)

Viehe ei ollut tarpeeksi houkuttava, että omistajasta olisi kannattanut erkaantua.

Kova ääni siitä lähti.

Ihmeellinen aave.

Jes, vihdoin testin paras vaihe, kun saa leikkiä oman ihmisen kanssa!

Hilpin MH osa 1

Hilpin MH osa 2

Kuvista ja videoinnista kiitos Elinalle ja Timolle!

Sunnuntaina olin ilmoittanut Sellan toiseen viralliseen rally-tokokokeeseen Ylöjärvelle. Tähän kokeeseen mentiin treenaamatta, ja uusi paikka ja tuntien odottelu ennen omaa vuoroa veivät kyllä Sellan suorituksesta sen keskittyneimmän terän jälleen kerran. Haukkumisesta siis rokotettiin reippaasti pisteissä ja muutakin pikkuvirhettä matkan varrelta kerättiin taluttimen kiristymisen ja ensimmäisen kyltin uusimisen myötä. Alkusäädön jälkeen rata meni kuitenkin mukavalla yhteistyöllä, diesel-Sella lämpiää vähän hitaasti :) Pisteitä kertyi radalta yhteensä 80. Kaikki hyväksytyt tulokset lasketaan, joten ei tämä nyt sitten ihan hukkareissu ollut. 

Ei kai sitä nyt tarvitse niin vakavasti kisoissa olla?

Vaikka harvemmin Sellan kanssa kisatessa mieli lepää, niin onneksi sentään silmä voi levätä sitä katsellessa, se on vaan niin kaunis <3

Uutta ja ihmeellistä on koettu tällä viikolla treenatessa, kun päästiin aloittamaan talvikausi uuden seuran riveissä upouudessa hallissa. Kouluttajauskollisuuttamme siirryimme treenaamaan ja kisaamaan Tamskin joukkoihin ja ensimmäiset hallitreenit on nyt kirjaimellisesti hikoiltu. Ulkona ja kylmässä hallissa treenaajille tuli nimittäin aikamoinen hiki sisällä juostessa :) Hilpi ei ollut moksiskaan ympäristön muutoksesta, se kulki kovaa ja saatiin mukavia pätkiä lyhyessäkin treeniajassa aikaiseksi. Täytyy nyt hahmotella vaan uusiksi treenirutiineja, sillä treeniaikaa on tästä eteenpäin viikossa ohjatusti huomattavasti entistä vähemmän. Tästä tosin toivottavasti taas saa lisäpontta omatoimitreenien tekemiseen.

Meidän lauman koiramäärä tuplaantui myös tässä tilapäisesti muutamiksi päiviksi. Ovat nämä paimenet vaan keskenään niin helppo kokoonpano. Isäntä oikein ihmetteli, että kuinka sitä voi tulla lenkiltä kotiin niin hyväntuulisena, vaikka on ollut siellä yksin neljän koiran kanssa :)