Köyden varassa, kisaamassa ja treenaamassa

Köysirekvisiitalla varustettuja viikon takaisia kuvia jo niin ihanan keväisten hankien keskellä. On ne niin hupsuja ilmeineen.

Viikko sitten kaahaajaksi ryhtynyt Hilpi pääsi taasen kisaradoille kotikisoissa Jalosen Karin radoilla. Pari suurimmaksi osaksi ehjää rataa ja yksi kaahotushypäri suoritettiin valitettavasti ilman kellotettuja aikoja. Kas kummaa, kaikki virheet tulivat siitä, kun ohjaaja myöhässä. Ja tuo putki-puomierottelu... Hilpillä on hyvä mutta lyhyt muisti :) Mutta kyllä Hilpin uudenlainen itseluottamus kisaradoilla mieltä lämmittää, täytyy vaan itse ruveta ohjaamaan ja ennen kaikkea suunnittelemaan ohjauksia paremmin. Ohjaajan rataantutustumisen virtuaalikoira on ihan liian hidas. Elävää kuvaa kisoista on messenger-laatuisena parin radan verran.

Kotiläksynä meillä oli viime treeneistä vippaus (kuulostaapa tutulta, ihan kuin oltaisiin ennenkin näitä tahkottu ilman mainittavaa tulosta...). Yksittäisenä harjoituksena ajoitus ja liikesuunta on siinä tosi haastavaa, mutta radan osana se alkaa jo sujua liikkeen mukana paremmin. Kehittelin radanpätkän, missä pystyi myös treenaamaan viskileikkausta, sillä se me halutaan ehdottomasti mukaan kisaradallekin jatkossa.

Sella treenaili tänään lähinnä rallytokoa. Meillä on kisat buukattuna ja nyt täytyisi pikkuhiljaa treenikuuri saada käyntiin, että rohjetaan ja kehdataan kisoihin mennä. Vähän kuutamolla se on valeraskautensa kanssa tällä hetkellä, mutta ei nyt ihan toivotonta ollut avoimen luokan kylttien testailukaan. Päivittäistä takapäätreeniä nyt vain, niin ehkä se siitä taas lähtee sujumaan :)

Eikä sovi tietenkään unohtaa Sella-neidin syntymäpäiväjuhlintaa! Täydet kahdeksan vuotta kasassa, mutta vielä malttaa poseerata kakun kanssa. Onneksi kuvassa ei näy äänet, sillä melkoisen kärsimättömän uikutuksen kanssa kuvia räiskittiin :)

Kolmoset korkattu!

Kahdeksan starttia takanapäin kolmosissa Hilpin kanssa ja yksi tuloskin jo kirjattuna :) Koska pyrin tällä hetkellä ennen kaikkea positiiviseen psyykkaukseen, niin parasta listata erityisesti kisaratojen onnistumiset.

Janakkalassa kuun vaihteessa Esa Muotkan radoille ei oltu suotta treenattu kontaktiputki-erottelua ja radoilla vastaan tulleet kahdeksan erottelua Hilpi hoitikin kympin arvoisesti. Ekana starttaajana ei ollutkaan hassumpaa kisata, kun rataantutustuminen oli kahdessa osassa. Hilpi oli hyvin hyppysissä ja loisti kääntymistaidoillaan ja varmoilla kontakteilla, vaikka esteosaamisessa hiottavaa pituudella ja kepeillä taas löytyikin. Rimat alkaa nyt pysyä kivasti, neljästä startista yksi ainoa rima alas puomin jälkeisenä Hilpin arviointivirheenä ja törmäyssäätönä päivän parhaalla, muuten virheettömällä, radalla:

Liedossa ystävänpäivänä taas neljä starttia Viitasen ja Suomalaisen käsialaa, koira ja ohjaaja lämpenivät kunnolla siinä kolmannella radalla :) Hilpillä on juoksu ja liekö tämä tuonut sille lisävirettä vielä lähtöjen matto- ja pöksysäätämisistä huolimatta. Sen vauhti kun kiihtyi vain koko ajan startti startilta ja se oli jopa epätyypillisen vallaton. Tästä seurauksena kolme hyllyä väärään putkenpäähän ryntäämisestä, jopas jotakin. Kieltoja sateli kyllä, kun ei tahtonut perässä pysyä ja rytmitystä löytää, mutta saatiin hyllyputki katki kymppituloksella päivän viimeisellä radalla. Radat sisälsivät älymakeita keppien avokulmasta hakuja, muutamia onnistuneita valsseja ja vauhdikkaita (vähän ehkä turhankin villejä) kontakteja, ja jälleen kerran vain yksi ainut rimanpudotus edelleen treenaamattomasta 65-korkeuden lähtörimasta. Hilpi oli suorastaan pysäyttämätön menijä! Videolla ratojen pätkiä, jossa tehdään yhdessä enemmän kuin soolona:

Kisaviikonloppua vietettiin turisteina Turussa, Hilpi pääsi maistamaan hotellielämää Lily-kaverin kanssa. Helppo matkustuskaveri!

 

Kerrankin saa viettää luksuselämää ja olla hetki sängyssä luvan kanssa :)

 

Treeneissä on taas riittänyt haastavia kiemuroita ja joidenkin ohjausten kanssa olen toistaiseksi ajoitusnatsi Hilpin kanssa aika purjeessa vielä. Onneksi on terapiakoira Sella, jolla hioa omaa liikettä aina silloin tällöin :)

 

 

Välillä on päässyt jopa lenkkeilemään ihan mukavissa talvikeleissä!                                     

 



Uusi temppu -lelunpyöritys!

 

Lenkkileikkejä ja treeniä

Mahtava viikonloppu! Pakkanen väistyi, joten viikonloppu on omistettu lenkkeilylle ja treenaamiselle. Tyytyväisiä koiria kotona.

Sä oot Juju hippa.

Lentäviä nahkoja

 

 

Pitkästä aikaa myös touhuiluvideo sunnuntaiaamulta.

Lauantai-ilta kului rattoisasti treenihallilla. Sella sai hömpötellä sitä sun tätä ja Hilpi teki aivovoimistelua merkinkierron ja putkipuomi-erottelun merkeissä. Kun nyt kamera sattui matkaan mukaan, niin muutama videokin tuli kasattua.

Hilpin kolmannet merkinkiertotreenit ja haasteena agiesteitä siellä täällä. Tavoitteena vain opettaa sitä keskittymään kuuntelemaan ja miettimään, mikä on tehtävänä, oikeaoppisesta tokosta viis. Yrityksen puutteesta ei voi moittia sitä taaskaan :)

Agin puolella sama teema, keskittyminen, jatkui sitten lukitus- ja erottelutreenillä. Sellan ääniefektit taustalla ei onneksi häiritse Hilpiä. Oltiin ainoita hallilla, niin en jaksanut viedä sitä autoon odottamaan.

Sellakin oli tyytyväinen, kun pääsi vähän juoksemaan :)

Meidän tiimi

Irrottelua

What a feeling! Kuukauden tauon jälkeen jo treenihallille pääsy tuntui niin mahtavalta, mutta lähes liikutuksen partaalle kyllä ajaa treenikaveri, joka yrittää aina parhaansa ja jonka sydän palaa samalle asialle. Hilpi <3 Uuden äärellä oltiin sinänsä, kun ohjaaja ei kykene vielä juoksemaan. Opittiin, että sehän ei ole kuitenkaan este, eikä aina välttämättä hidastekaan Hilpin liitelylle. Ohjauksia piti miettiä aika erilaisesta näkökulmasta ja koiralta vaadittiin kyllä rohkeutta irrota ja kykyä itsenäisiin estesuorituksiin. Uusi ohjaustapa tietysti aluksi Hilpiä kummastutti, mutta alun pyörimisen jälkeen se kykeni monessa kohtaa suorittamaan niin hitsin hienosti hurjalla itsevarmuudella! Välillä sitä vain jäi ihailemaan ja unohtui tehdä edes ne ohjaukset, mihin kykeni :) Alla olevasta treeniradasta ehdittiin tekemään reilun 10 minuutin treenissä kaikki kohdat 1-29 numeroinnin mukaisesti, vaikkei tietenkään yhtenäisenä suorituksena (pikkaisen piti saada etumatkaa ohjaajan välillä jostakin syystä :)). Kohokohtana se, että Hilpi kykeni pujottelemaan itsenäisesti kepit ja ohjaaja pääsi siirtymään kävellen putken 14 kauempaan päähän sillä välin ottamaan vastaan. Ja itse onnistuin muutamaankin otteeseen vippauksessa esteellä 9! Omalta mukavuusalueelta poistuminen tekee näemmä hyvää joskus. Parasta koko treenissä oli kuitenkin onnesta mykkyrällä oleva koira, on se vaan niin mieletön otus. Ollaan onnellisia taas. Ja toivottavasti pian taas juostaan molemmat.

 

 

Tänään oli oikea shoppailupäivä, kun metsästettiin Hilpin kanssa epätoivoisesti koirantossuja pakkaspäivien jatkuessa. Hilpi vieraili mielellään eläinkaupoissa, mutta itsellä kyllä alkoi jo hiki ja pieni tuskanhikikin virrata sovitellessa niitä muutamia jäljellä olevia kappaleita. Hätävaratossut löytyivät ja tänään pystyttiin lenkkeillä vilukissan kanssa tunti metsässä ilman värjöttelyä. Testitossut voi pienellä fiksailulla saada ihan kelvollisiksi ja vaatteita rakastava Hilpi oli näistäkin jopa varsin ilahtunut. Seuraavaksi Sella pääsee töppösiä testailemaan, saas nähdä, saako sitä suostuteltua ottamaan askeltakaan :)

 

Eläinkaupan täti luuli mua pennuksi. En tajua miksi.

Onhan noi sitten vaan Hilpille? Mä en aio enää palella.

Hanskavarkaat iskivät jälleen.

Urheasti olen liikkunut tänään, olisiko jo ruoka-aika?

 

Hyvästi vanha vuosi, tervetuloa uusi!

Vuosi 2015 oli harrastusmielessä oikein mukava. Hilpin kanssa on opittu paljon uutta ja kehitytty varmasti molemmat agitaidoissamme taas roimasti. Tästä on erityisesti kiittäminen meidän huippukouluttaja-Tanjaa, joka jo kolmatta vuotta on ollut meitä eteenpäin piiskaamassa, haastanut ylittämään itseään ja opettanut luottamaan koiraan ja omaan osaamiseen. Treenattu ollaan koko vuosi varsin maltilliset määrät ja panostettu erityisesti treenien laatuun, sillä ohjelmassa on ollut myös paljon kisoja. Kisastartteja tälle vuodelle tuli Hilpin kanssa yhteensä 53, kisapäiviä 22. Aikas rutiinia voisi siis kisaamisen sanoa olevan, kisataukoa kun on pidetty täysin vain kesä- ja joulukuu. Vaikka tulostehtailijoita ei todella ollakaan, niin sentään tuohon määrään mahtuu ne muutamat puhtaatkin ratasuoritukset, joiden avulla ensin noustiin kakkosiin ja kolmella nollavoitolla kuukauden sisään loppusyksystä myös kolmosluokkaan. Suinkaan ei tässä kisavuodessa ole ollut niin, että määrä korvaa laadun. Vuoden startteihin on mahtunut erittäin voittopuolisesti onnistumisia ja huikeita suorituksia, joista on vaan se viimeinen silaus puuttunut. Mutta nyt sitten päästään aloittamaan vuosi 2016 puhtaalta pöydältä ja haastetaan taas itseämme siellä luokassa, jossa ansaitaankin oikeasti olla. En malta odottaa! Tavoitteena vuodelle on luottaa vielä entistä enemmän meidän juttuun ja oikeastaan vain nauttia tästä maailman parhaasta harrastuslajista niin treeneissä kuin kisoissakin. Vuosi näyttää mihin rahkeet riittävät sitten tulosten osalta, mutta niistä me ei paineita oteta.

My golden girl <3

Kulunut harrastusvuosi Sellan osalta on ollut selvästi aikaisemmista poikkeava. Se on ollut nyt aiempia vuosia reilusti vähemmällä treenillä ja oikeastaan mitään ei olla tehty säännöllisesti koko vuoteen. Joskus tietenkin omatuntoa kolkuttaa se, että miksi vielä hyvässä iässä olevan harrastuskoiran kanssa ei ahkerasti treenata tai kisata, mutta samalla tiedän, että ei meillä ole kummallakaan suurta tarvetta tai paloa siihen. Agilitysta on syksyn myötä tullut Sellalle satunnaista hupia ja mielen virkistystä ja jos ja kun jotakin on tehty tosissaan (jos nyt tätä termiä voi sen kohdalla käyttää..), on se enemmän ollut tottelevaisuusjuttuja. Virallisia kisatuloksia on kuitenkin pari vuoden varrelta tarttunut matkaan rally-tokosta (unohtamatta yhtä virallista agistarttia :)) ja toki se ilahduttaa mieltä, vaikka kyseessä jo kerran suoritetun luokan uusintaa onkin.  Sella on kaikesta huolimatta juuri nyt ehkä onnellisempi kuin koskaan vaihtelevien metsälenkkien ja hauskojen leikkituokioiden virkistämänä, sen kroppa on pysynyt hyvässä kuosissa ja sillä on paljon intoa tehdä ja työskennellä yhdessä aina kun jotakin puuhataan. Lisäksi se on kasvattanut pohjattoman vatsan ja osoittanut huikeaa uhrautumiskykyä motivaationsa lähteen eteen :) Tänä vuonna jatketaan varmasti samaan malliin - tehdään, kun on hauskaa ja nautitaan arjen iloista täysillä!

Joulukuun 19. päivä. Joulun väri on vihreä.



Joulukuun riemuja

Vaikka joulu oli ja meni jo, on ehkä kuitenkin laitettava tänne blogiinkin muistoksi meidän joulukorttikuvat. Koska joulukuu oli kaikkea muuta kuin talvinen, näin parhaaksi siirtää kuvaukset meidän lempparisisätiloihin :)

Hilpi: Taas tota  Sellaa saa hävetä, kun ei ota tosissaan tätäkään. Äiskä sanoi, että pitää istua sievänä.

Hilpin agitreeniryhmä teki myös joulutervehdysvideon. Perjantain juhlaeläimillä on aito tekemisen meininki!


Tällä hetkellä koirat ja minä odotamme kuumeisesti parantumistani, sillä viimeiset kolme viikkoa on tullut oltua lähes täysin vuodelevossa. Onneksi koirat ovat olleet ihan huippusopeutuvaisia tällaiseen spesiaalitilanteeseen. Edes Sella ei ole seonnut toimettomuuteensa ja Hilpi nyt viihtyy enemmän kuin hyvin kainalokoirana. Toki isäntä on tyttöjä lenkitellyt, mutta treenihallia tai temppukäskyjä ei olla lomalla päästy kuluttamaan. Nyt paukkupakkasilla vaan nuo lenkitkin tuppaavat jäämään kovin lyhyiksi, kun ei ole rekikoirien vikaa näissä sesseissä. Mielenterveyden säilymiseksi oli kuitenkin eilen pakko toppautua kunnolla ja lähteä yskää ja pakkasta uhmaten muutamaksi minuutiksi loppiaisjäille kameran kera. Näihin touhuilukuviin en vaan kyllästy.

 

Varpaat kasaan lämpenemään.