Kisaähky

Pääsiäinen meni aikalailla koirien kanssa treenatessa ja kisatessa ja lopputuloksena kisaähky. Ensimmäistä kertaa Hilpin kanssa kisattujen agikisojen jälkeen ei seuraavia kisoja enää tullutkaan katsottua samantien intopiukassa. Koira oli taas ihan Super, mutta kaipa sitä alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää oma mokailu. Miten sitä onnistuisi pitämään ajatuksen kasassa edes yhden kokonaisen radan ajan? Esa Muotkan pääsiäismaanantain agiradat olivat ihan huippukivoja ja Mujusen hypärikin mukavasti tehtävissä, mutta tällä kertaa tökki mm. vastakäännösten rytmitys. Ensimmäinen rata oli muuten oikea hyvän mielen rata. Ennen pituutta katkesi vain ajatus hetkeksi ja myöhästyin sen jälkeisestä poikkarista ja Hilpi livahti keppien sijaan hypylle. Kontakteilla olisi saanut vähän paremmin tehdä töitä, mutta muuten rata jätti kyllä kivan fiiliksen.

Toisena oli Mujusen hypäri, jossa oli Hilpille ehkä pahin mahdollinen alku, kääntyminen pituudelta ilman ratavauhtia. Tietoisesti valssasin myöhässä, joten vähän jouduin kalastelemaan sen jälkeen, mutta eipä kieltänyt pituutta, jes! Radan kiellot tulivatkin sitten meille hyvin tyypillisistä kohdista, mutta Mujusen suorat putket menivät kyllä näppärästi :)

Toinen agirata lähti kyllä liikkeelle melkoisella draivilla, mutta tällä radalla vastakäännössuunnitelmat eivät ottaneet toimiakseen ja jatkossa ymmärrän taas olla käyttämättä niitä turhaan. Lopussa loppui jo puhti omista jaloista ja Hilpiltä jäi loppusuora hyppimättä.

Nyt kun katselee reilun viikon jälkeen pääsiäisen kisaratoja, niin kyllä niistä jo hyvällä mielellä voi olla, menevät kuitenkin sinne pääosin onnistuneiden ratojen kategoriaan kaikki. Hiotaan vaan nyt sitten noita vastakäännöksiä ja poikkareita ja itseluottamusta ja kenties seuraavaksi kannatetaan vanhoja treeniseuroja kisamaksuilla. Ja olisihan nuo rotumestiksetkin kiva tapahtuma tässä keväällä. Mutta pääasia on, että treeneissä meillä on ollut viime aikoina ihan superkivaa ja ollaan saatu hienoja onnistumisia aikaiseksi! Kyllä se varmaan kisoissakin jossakin kohtaa loksahtaa kohdilleen.

Hilpin kaksi puolta. Sievä ja hillitty prinsessa...

... ja aina itsensä täysin likoon laittava työmyyrä :)

Pääsiäisenä kisailemassa oli myös Sella, kun osallistuttiin Tamskin tuplarallykisoihin lauantaina. Sellan ekat hallikisat rallyssa, mielenkiinnolla odotin, mitä tuleman pitää. Ensimmäinen rata olikin yhtä taistelua, sillä Sella oli aivan olemattomassa vireessä eikä tehnyt radalla yhteistyötä juuri lainkaan. Mokailuteema oli läsnä jo lauantaina ja eka rata hylkääntyi kuitenkin ohjaajan tehtävävirheestä. Taisin jollain kyltillä lähteä peruuttelemaan ilman toivetta uusia. Maaliin asti selviydyttiin ja huvittavaa sinänsä, että ilman hylkäävää virhettä olisi tuollakin esityksellä saanut hyväksytyn tuloksen kasaan. Mutta hyvä, että tämä rata ei jäänyt kirjoihin ja kansiin tuloksena, sillä siitä ei kyllä millään tavalla jäänyt hyvä fiilis. Ainut positiivinen asia oli huomata, että kyllä Sellakin treeniin vastaa, sillä se ei tällä, eikä kyllä toisellakaan päivän radalla, haukkunut lähdössä!

Toisella radalla virittely oli näemmä onnistunutta (minulle on edelleen aika mysteeri, miten tuo koira viritetään kisasuoritukseen), sillä mukana radalla oli Sella, joka työskenteli omalla tasollaan ja rata tuntui mukavalta ja helpolta. Muutama hihnan kiristyminen radalta, ja jotta ei ohjaajaa liian helpolla päästettäisi, viimeisellä kyltillä -10 pistettä siitä, että otin kolmen askeleen sijaan kaksi. Voi morjens, mikä moka taas :D  Mutta yhtä kaikki, radalta 88 pistettä ja viimeinen hyväksytty tulos ja tällä kertaa virallinen koulari RTK1.


Ekan radan jälkeen mietiskelin, että miksi mahdan itseäni yhä kiusata Sellan kanssa kisaamisella ja toisen radan jälkeen tuli taas ajatus, että miksikäs ei avoimenkin luokan vielä suorittaisi. On se kyllä omituinen otus, mitä kisaamiseen tulee. Samaan päivään voi mahtua monenlaisia kisasuorituksia :)

Kisakaverina oli myös ihana Santtu!

Pääsiäisenä käytiin myös tutustumassa Pirkanmaalaiseen nahkanuorisoon yhteislenkin merkeissä. Hilpi ja Sella olivat siis tässä jengissä porukan senioreita. Hilpi on niin hassu, kun se ottaa itsensä niin vakavasti yleensä. Kyllä se ihan mielellään kulki porukan mukana, mutta vielä ei voinut täysin rentoutua ja irrotella sydämensä kyllyydestä. Ehkä ensi kerralla. Sellan kanssa touhutessa sillä on taas kevään korvilla kaivautunut esiin pentumaisiakin merkkejä. Eilen se mm. keksi miten roikuttiinkaan niskanahassa kiinni. Sella ei taida olla ihan yhtä mieltä siitä, että kyseessä on positiivinen muistinvirkistys.

Sella on aina leppoisa oma itsensä :)

Nyt kuunnelkaas kakarat, Sella-tädillä on asiaa!

Voihan viski! Janakkala 20.3.

Jos jotakin viime viikonlopun kisasuorituksista ottaisi opiksi, niin kenties sen, että joko on opeteltava rytmittämään takaaleikkaukset oikein tai sitten on parempi luottaa omaan liikkeeseen ja valssaustaitoon ja ohjata edestä. Kolme mukavan ehjää rataa, kaikissa identtinen virhe huonosta takaaleikkauksesta. Niin, hyvin olisi ehtinyt valssatakin... Hilpi ei tällä kertaa kaahannut, ja oli jopa tavallista vaisumpi, mutta radat olivat todella tehtävissä, huippukivoja kaikki! Tavoitteena oli tulos ja se täyttyi reilusti, hyvä me!

Pääsiäisenä taas jatketaan kisailuja!

Sella sai tänään luksuskohtelua, kun oltiin ihan kahdestaan aamulla treenaamassa hallilla rallya ja loppupäivän se sai olla töissä mukana ja toimia projektituntiapurina - lenkkiseurana työssään valmiille :). Kuulemma totteli myös Bella-nimeä hyvin ;) Ekat oikeat kisaratatreenit puoleen vuoteen eivät nyt liikoja kisasuorituksille luvanneet, mutta ainahan Sella voi positiivisestikin yllättää. Kunhan muistaa, ettei liian vakavalla naamalla sen kanssa suorittamaan rupea. Sellalla on viime päivinä taas virtaa ja lystiä riittänyt, hupsu rouva!

Iltatyöapurit joulukuussa 2015.

Köyden varassa, kisaamassa ja treenaamassa

Köysirekvisiitalla varustettuja viikon takaisia kuvia jo niin ihanan keväisten hankien keskellä. On ne niin hupsuja ilmeineen.

Viikko sitten kaahaajaksi ryhtynyt Hilpi pääsi taasen kisaradoille kotikisoissa Jalosen Karin radoilla. Pari suurimmaksi osaksi ehjää rataa ja yksi kaahotushypäri suoritettiin valitettavasti ilman kellotettuja aikoja. Kas kummaa, kaikki virheet tulivat siitä, kun ohjaaja myöhässä. Ja tuo putki-puomierottelu... Hilpillä on hyvä mutta lyhyt muisti :) Mutta kyllä Hilpin uudenlainen itseluottamus kisaradoilla mieltä lämmittää, täytyy vaan itse ruveta ohjaamaan ja ennen kaikkea suunnittelemaan ohjauksia paremmin. Ohjaajan rataantutustumisen virtuaalikoira on ihan liian hidas. Elävää kuvaa kisoista on messenger-laatuisena parin radan verran.

Kotiläksynä meillä oli viime treeneistä vippaus (kuulostaapa tutulta, ihan kuin oltaisiin ennenkin näitä tahkottu ilman mainittavaa tulosta...). Yksittäisenä harjoituksena ajoitus ja liikesuunta on siinä tosi haastavaa, mutta radan osana se alkaa jo sujua liikkeen mukana paremmin. Kehittelin radanpätkän, missä pystyi myös treenaamaan viskileikkausta, sillä se me halutaan ehdottomasti mukaan kisaradallekin jatkossa.

Sella treenaili tänään lähinnä rallytokoa. Meillä on kisat buukattuna ja nyt täytyisi pikkuhiljaa treenikuuri saada käyntiin, että rohjetaan ja kehdataan kisoihin mennä. Vähän kuutamolla se on valeraskautensa kanssa tällä hetkellä, mutta ei nyt ihan toivotonta ollut avoimen luokan kylttien testailukaan. Päivittäistä takapäätreeniä nyt vain, niin ehkä se siitä taas lähtee sujumaan :)

Eikä sovi tietenkään unohtaa Sella-neidin syntymäpäiväjuhlintaa! Täydet kahdeksan vuotta kasassa, mutta vielä malttaa poseerata kakun kanssa. Onneksi kuvassa ei näy äänet, sillä melkoisen kärsimättömän uikutuksen kanssa kuvia räiskittiin :)

Kolmoset korkattu!

Kahdeksan starttia takanapäin kolmosissa Hilpin kanssa ja yksi tuloskin jo kirjattuna :) Koska pyrin tällä hetkellä ennen kaikkea positiiviseen psyykkaukseen, niin parasta listata erityisesti kisaratojen onnistumiset.

Janakkalassa kuun vaihteessa Esa Muotkan radoille ei oltu suotta treenattu kontaktiputki-erottelua ja radoilla vastaan tulleet kahdeksan erottelua Hilpi hoitikin kympin arvoisesti. Ekana starttaajana ei ollutkaan hassumpaa kisata, kun rataantutustuminen oli kahdessa osassa. Hilpi oli hyvin hyppysissä ja loisti kääntymistaidoillaan ja varmoilla kontakteilla, vaikka esteosaamisessa hiottavaa pituudella ja kepeillä taas löytyikin. Rimat alkaa nyt pysyä kivasti, neljästä startista yksi ainoa rima alas puomin jälkeisenä Hilpin arviointivirheenä ja törmäyssäätönä päivän parhaalla, muuten virheettömällä, radalla:

Liedossa ystävänpäivänä taas neljä starttia Viitasen ja Suomalaisen käsialaa, koira ja ohjaaja lämpenivät kunnolla siinä kolmannella radalla :) Hilpillä on juoksu ja liekö tämä tuonut sille lisävirettä vielä lähtöjen matto- ja pöksysäätämisistä huolimatta. Sen vauhti kun kiihtyi vain koko ajan startti startilta ja se oli jopa epätyypillisen vallaton. Tästä seurauksena kolme hyllyä väärään putkenpäähän ryntäämisestä, jopas jotakin. Kieltoja sateli kyllä, kun ei tahtonut perässä pysyä ja rytmitystä löytää, mutta saatiin hyllyputki katki kymppituloksella päivän viimeisellä radalla. Radat sisälsivät älymakeita keppien avokulmasta hakuja, muutamia onnistuneita valsseja ja vauhdikkaita (vähän ehkä turhankin villejä) kontakteja, ja jälleen kerran vain yksi ainut rimanpudotus edelleen treenaamattomasta 65-korkeuden lähtörimasta. Hilpi oli suorastaan pysäyttämätön menijä! Videolla ratojen pätkiä, jossa tehdään yhdessä enemmän kuin soolona:

Kisaviikonloppua vietettiin turisteina Turussa, Hilpi pääsi maistamaan hotellielämää Lily-kaverin kanssa. Helppo matkustuskaveri!

 

Kerrankin saa viettää luksuselämää ja olla hetki sängyssä luvan kanssa :)

 

Treeneissä on taas riittänyt haastavia kiemuroita ja joidenkin ohjausten kanssa olen toistaiseksi ajoitusnatsi Hilpin kanssa aika purjeessa vielä. Onneksi on terapiakoira Sella, jolla hioa omaa liikettä aina silloin tällöin :)

 

 

Välillä on päässyt jopa lenkkeilemään ihan mukavissa talvikeleissä!                                     

 



Uusi temppu -lelunpyöritys!

 

Lenkkileikkejä ja treeniä

Mahtava viikonloppu! Pakkanen väistyi, joten viikonloppu on omistettu lenkkeilylle ja treenaamiselle. Tyytyväisiä koiria kotona.

Sä oot Juju hippa.

Lentäviä nahkoja

 

 

Pitkästä aikaa myös touhuiluvideo sunnuntaiaamulta.

Lauantai-ilta kului rattoisasti treenihallilla. Sella sai hömpötellä sitä sun tätä ja Hilpi teki aivovoimistelua merkinkierron ja putkipuomi-erottelun merkeissä. Kun nyt kamera sattui matkaan mukaan, niin muutama videokin tuli kasattua.

Hilpin kolmannet merkinkiertotreenit ja haasteena agiesteitä siellä täällä. Tavoitteena vain opettaa sitä keskittymään kuuntelemaan ja miettimään, mikä on tehtävänä, oikeaoppisesta tokosta viis. Yrityksen puutteesta ei voi moittia sitä taaskaan :)

Agin puolella sama teema, keskittyminen, jatkui sitten lukitus- ja erottelutreenillä. Sellan ääniefektit taustalla ei onneksi häiritse Hilpiä. Oltiin ainoita hallilla, niin en jaksanut viedä sitä autoon odottamaan.

Sellakin oli tyytyväinen, kun pääsi vähän juoksemaan :)

Meidän tiimi

Irrottelua

What a feeling! Kuukauden tauon jälkeen jo treenihallille pääsy tuntui niin mahtavalta, mutta lähes liikutuksen partaalle kyllä ajaa treenikaveri, joka yrittää aina parhaansa ja jonka sydän palaa samalle asialle. Hilpi <3 Uuden äärellä oltiin sinänsä, kun ohjaaja ei kykene vielä juoksemaan. Opittiin, että sehän ei ole kuitenkaan este, eikä aina välttämättä hidastekaan Hilpin liitelylle. Ohjauksia piti miettiä aika erilaisesta näkökulmasta ja koiralta vaadittiin kyllä rohkeutta irrota ja kykyä itsenäisiin estesuorituksiin. Uusi ohjaustapa tietysti aluksi Hilpiä kummastutti, mutta alun pyörimisen jälkeen se kykeni monessa kohtaa suorittamaan niin hitsin hienosti hurjalla itsevarmuudella! Välillä sitä vain jäi ihailemaan ja unohtui tehdä edes ne ohjaukset, mihin kykeni :) Alla olevasta treeniradasta ehdittiin tekemään reilun 10 minuutin treenissä kaikki kohdat 1-29 numeroinnin mukaisesti, vaikkei tietenkään yhtenäisenä suorituksena (pikkaisen piti saada etumatkaa ohjaajan välillä jostakin syystä :)). Kohokohtana se, että Hilpi kykeni pujottelemaan itsenäisesti kepit ja ohjaaja pääsi siirtymään kävellen putken 14 kauempaan päähän sillä välin ottamaan vastaan. Ja itse onnistuin muutamaankin otteeseen vippauksessa esteellä 9! Omalta mukavuusalueelta poistuminen tekee näemmä hyvää joskus. Parasta koko treenissä oli kuitenkin onnesta mykkyrällä oleva koira, on se vaan niin mieletön otus. Ollaan onnellisia taas. Ja toivottavasti pian taas juostaan molemmat.

 

 

Tänään oli oikea shoppailupäivä, kun metsästettiin Hilpin kanssa epätoivoisesti koirantossuja pakkaspäivien jatkuessa. Hilpi vieraili mielellään eläinkaupoissa, mutta itsellä kyllä alkoi jo hiki ja pieni tuskanhikikin virrata sovitellessa niitä muutamia jäljellä olevia kappaleita. Hätävaratossut löytyivät ja tänään pystyttiin lenkkeillä vilukissan kanssa tunti metsässä ilman värjöttelyä. Testitossut voi pienellä fiksailulla saada ihan kelvollisiksi ja vaatteita rakastava Hilpi oli näistäkin jopa varsin ilahtunut. Seuraavaksi Sella pääsee töppösiä testailemaan, saas nähdä, saako sitä suostuteltua ottamaan askeltakaan :)

 

Eläinkaupan täti luuli mua pennuksi. En tajua miksi.

Onhan noi sitten vaan Hilpille? Mä en aio enää palella.

Hanskavarkaat iskivät jälleen.

Urheasti olen liikkunut tänään, olisiko jo ruoka-aika?