sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Klikkaa kikkaa - palkkaa paikkaa

Seurakaveri Tanja piti tänä viikonloppuna todella mielenkiintoisen ja antoisan operantin ehdollistamisen kurssin, jossa edettin luennon kautta käytännön harjoituksiin koiran kanssa. Täytyypä nyt tiivistetysti laittaa ylös parhaat palat, joita voi sitten hyödyntää koulutuksessa. Koiran, kuten minkä tahansa muunkin eläimen,  koulutus operantin ehdollistamisen keinoin kun on varsin mekaanista toimintaa, eikä mitään tähtitiedettä.

Ensimmäinen viikonloppuna kuultu viisaus oli se, että eläin kuin eläin pyrkii aina toimimaan omalta kannaltaan järkevästi käytöksellään, joten sen käytöstä ei tule ottaa henkilökohtaisesti (mitä niin helposti tulee tehtyä, myönnettäköön). Eläin elää hetkessä -  ei mieti etukäteen tekojaan, vaan reagoi. Eläimet käyttäytyvät vain kahdesta syystä: saadakseen jotain tai välttääkseen jotain. Niillä ei ole kykyä asettua toisen asemaan, joten puheet miellyttämisenhalusta ovat siksi hieman harhaanjohtavia. Koirien kohdalla pitäisikin puhua paremminkin termeistä "willing to eat" tai "willing to stay out of trouble". Kumpaakohan Sellalla on näistä enemmän...  :)?

Koiran koulutuksessa on tärkeintä keskittyä siihen mitä näkee, arvelut eivät oikeastaan johda mihinkään. Mitä sitten on nähtävissä? Oma ajoitus positiivisessa vahvistamisessa on se kaikkein tärkein. Tätä olisi vaan harjoiteltava, harjoiteltava ja harjoiteltava. Reagoimalla tuskin ehtii, eli on ennakoitava. Klikkaustreeniä sitten vain tekemään ilman koiraa :) Toinen havainnoitava asia on vahvistetiheys. Oikealaista toimintaa on vahvistettava usein. Sääntönä uuden asian kanssa voisi pitää 12 vahvistusta/minuutti. Korkea vahvistetiheys vähentää myös häiriöihin reagointia.  Kolmas havainnoitava asia on kriteeri. Sen on oltava tarpeeksi yksityiskohtainen ja itselleen hyvin selkeänä. Kaikesta kriteerin täyttävästä tai ylittävästä toiminnasta palkataan. Näitä kriteereitä tulisi todella miettiä etukäteen ja kirjata vaikka ihan ylös, jotta koulutus olisi johdonmukaista. Oma ongelma on juuri tässä se, että jään helposti junnaamaan johonkin kohtaan. 5-20 toistoa/kriteeri riittää, eli nyt pitäisi saada rohkeutta kriteerin nostamiseen. Viivytys ei ole kuitenkaan onnistunut suoritus, tämä täytyy pitää mielessä.  Jos koulutus ei suju, on tarkistettava nämä asiat omasta toiminnasta.

Palkkion laatu on aina koiran määrittelemä juttu ja tottakai vahvisteen tulisi todella olla sille niin mieluinen kuin mahdollista. Tässä kohtaa aloin sitten pohtimaan tätä meidän lelupalkkausprojektia, että onko se kuitenkaan niin kovin järkevää, kun selvästi koiralle se ei ole se paras palkka tällä hetkellä. Tai ainakaan en ole vielä saanut siitä tehtyä sellaista. Taidetaan nyt kokeilla vahvistaa leikkimistä ihan muualla ja keskittyä agilityssä palkkaamisessa ainakin nyt siihen, mikä treenikentällä on parasta vahvistusta Sellalle. Ja se, mihin nyt jatkossa keskitytään, on vauhdissa palkkaamiseen. Olen kyllä omalla toiminnallani onnistunut niin paljon vahvistamaan agiradalla hidastelua ihan palkkaamistyylilläni pysähtymällä lähes aina palkkaamaan. Tähän täytyy tosiaan kiinnittää nyt huomiota!

Koulutus pitäisi pitää 2-5 minuutin sessioina ihan jo sen vuoksi, ettei kouluttaja pysty keskittymään ajoitukseen tuota kauempaa. Jos kolmeen sessioon ei tapahdu koiran toiminnassa muutosta, tulee kriteeri tarkistaa. Jos koirasta haluaa oma-aloitteisen, ovat poimiminen ja shaping varsin tehokkaita koulutuskeinoja, houkuttelu sen sijaan saattaa passivoida koiraa. Summa summarum, naksutinkoulutuksessa (joka on muuten eri asia kuin naksuttimella kouluttaminen) on kyse ennen kaikkea johdonmukaisesta koulutuksesta eikä missään nimessä sallivasta kukkahattutätitouhusta, kuten Tanja hienosti tiivisti. Päivän motto oli myös ajatuksia herättävä: Unohda jouhtajuus - opettele kouluttamaan.

Tänään tehtiin käytännön harjoituksia Sellan kanssa Tanjan opastuksella. Ensimmäinen kikka oli luopumisen opettaminen. Namia pidettiin ensin nyrkissä ja kun koira luopui sen haistelusta, naksu ja palkka. Sellan kanssa edettiin muutamassa minuutissa jo siihen vaiheeseen, että nami on avokämmenellä ja koira luopuu siitä ilman yritystä haistella edes käden suuntaan. Palkkasin sitä aina jalkojen väliin, jotta samalla tästä luopumisesta saataisiin jalostettua peruutustreeni.

Toisena juttuna alettiin opetella kosketuskepin käyttöä. Jos koira ei tarjoa oikeanlaista toimintaa esim. 5 sekuntiin, poistettiin palkan mahdollisuus (negatiivinen rankaisu -periaate). Selllan kanssa tämä tarkoitti sitä, että keppi piilotettiin selän taakse, kun se ei sitä huomioinut. Aina on tarjottava kuitenkin uusi mahdollisuus ja pianhan tuo kepin hoksasikin.Tätä nyt vahvistellaan sitten vielä eri paikoissa. Kepin avulla saadaan vaikka millaista aivojumppaa kotona opetetuksi, hauskaa!

Kolmantena juttuna "sheipattiin" koiralle metallihäkkiin meno. Sellahan ei ole ikinä moisessa ollut ja olin muutenkin varma, että se vaan kysyvästi toljottaa apuja ja aloittaa melko pian turhautumishaukun. Mutta kuinkas ollakaan, muutaman kriteerin kautta neiti olikin häkissä jo alta aika yksikön! Se selvästi käytti hoksottimiaan ja, mikä parasta, todella tarjosi ja yritti! Itselle tuli kyllä niin suurena yllätyksenä, että se voi oppia muutamassa minuutissa tuollaisen asian ilman, että sille annetaan minkäänlaisia apuja tai vihjeitä, ainoastaan vahvistetaan oikeansuuntaista ja oikeanalaista toimintaa. Voin kyllä vaan itseäni syyttää siitä, että koira tuntuu välillä niin avuttomalta. Liian helposti olen sitä ollut hyysäämässä ja antamassa kaiken maailman vihjeitä, enkä tarpeeksi tilaa ajatella itse. Sehän ajattelee kuin ajatteleekin :)

Viimeisenä puuhana pelattiin koiran kanssa peliä, jossa sen tulee oivaltaa haluttu tehtävä ohjaajan reaktioiden ja vahvistamisen avulla. Harjoiteltava asia oli tällä kertaa maahan meno ja siellä pysyminen. Koira kun tarjosi maahan menoa, se palkattiin sinne aina. Kestoa ja häiriötä kasvatetaan vähitellen, eli ohjaaja heiluu ja huitoo koiran ympärillä ja koiraa palkataan tiheästi, jos se pysyy maassa. Aina kun koira nousee , omistaja jähmettyy paikalleen. Kun se taas tarjoaa haluttua temppua, se palkataan ja jatketaan häiriön aiheuttamista. Sella sai jutun juonesta aika hyvin kiinni ja aikaiseksi saatiinkin varsin säpäköitä maahanmenoja ja hienoja pysymisiä.Tässäpä loistava kikka opettaa agilityyn varmat lähtöönjäämiset :)

Kurssi toi kyllä mukavasti koulutusintoa taas ja herätti kyllä paljon ajatuksia siitä, miten arjessakin koiran kanssa kannattaisi toimia. Mielelläni kyllä yhtyisin Tanjan ajatuksiin siitä, ettei ongelmatilanteissakaan rankaisu ole koskaan välttämätön, vaan tilalle pitäisi keksiä korvaava, vahvistettava toiminto. Se vaatii kyllä enemmän ajatustyötä, mutta palkitsee varmasti myöhemmin iloisen ja kuuliaisen koiran myötä. Nyt kikkailemaan ja klikkailemaan :)!


1 kommentti:

  1. Tosi mielenkiintoiselta kuulostaakin! Meillekin varmasti olisi apua, hyötyä ja kivaa naksuttimen enemmästä käytöstä.. On teillä ollu huippu viikonloppu! :)

    VastaaPoista