sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Agirotufiiliksiä

Oli ihan pakko näin aamutuimaan kirjoitella muutama ajatus eilisistä kisoista, joista jäi kyllä huippuhyvä mieli! Sella  <3. Olín ihan varma, ettei me päästä ruohoalustalla liikkumaan mihinkään ja meno on yhtä tahmeaa kun keskivikkon epiksissä, mutta maaliin saavuttiinkin hegästyneinä ja superiloisina! Prinsessa-Sellalle sopii pehmeä alusta, sillä ponnistusvoimaa löytyy (kiitos Hämeenlinnan maneesitreenien :)). Eka rata oli Saviojan käsialaa, ja siihen sai hyvän tuntuman jo tutustuessa. Vähän jännitti etukäteen pimeä putken pää ja niisto-kuvio, kun ollaan niin vähän treenattu viime aikoina tuollaisia, mutta niistä selvittiin hienosti. Hylly tulikin sitten aivan typerästä omasta virhehuitomisesta, pöh. Mutta kontaktit, ne oli kyllä hienommat kuin koskaan! Turhaan en käynyt pysäyttelemään niillä, mutta eipä vain roiskittukaan menemään alastuloja - hyvä Sella! Pitkiä kaarroksiakin radalta löytyy, mutta kaiken kaikkiaan meno tuntui sujuvalta.



Ennen seuraavaa starttia olikin sitten luppoaikaa reilut kahdeksan tuntia, käytiin välillä kotonakin nukkumassa. Pitkästä päivästä ja kaiken kukkuraksi lähtömyöhästymisestäkin huolimatta Sellalla oli kohtuu hyvä fiilis myös toisella radalla, kartturilla ei vaan keskittyminen enää ollut parhaimmillaan. Ajoitus ei oikein natsannut ja tuli hosuttua keinulla ja renkaan ohjauksen kanssa hyllyn arvoisesti. Harmi sinänsä, sillä etenemä olisi Harri Huittisen radalla ollut enemmän kuin kohtuullinen ja rata oli yhtä kohtaa lukuunottamatta jokseenkin helppo. 

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli kyllä kokemisen arvoinen. Vanhoja tuttuja oli kiva tavata pitkästä aikaa ja meidän porukalla oli kivaa! Tilda ja Maiju debytoivat loistavasti agiradoilla, Jennyn ja Lilyn meno oli myös hienoa katseltavaa ja Maarit ja Aino tekivät hienon nollan ja tulivat vielä avo-sm finaalissa sijalle 6. Vau!



Agiliitelijät päivän urakan jälkeen
Sellan hyvä mieli jatkui tänäkin aamuna. Se palautteli ensin uimalla ja sen jälkeen esittelemällä Hilpille kunnon vauhtikoukeroitaan. Jos viime viikoilla on ollut sellainen fiilis, että pitäisikö jättää ihan höntsäilyksi vaan sen kanssa koko agility, niin tänään on taas sellainen olo, että ehkei me ihan vielä luovutetakaan :)  Täytynee vaan jättää turha stressi ja hampaiden kiristely pois ja mennä iloisesti niillä eväillä mitä löytyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti