Sivut

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Mukana arjessa

Tärkeintä koiran kanssa elämisessä on mielestäni se, että arki on sujuvaa ja huoletonta. Lähestulkoon aina hyvin käyttäytyvä koira on se, millaisen minä haluan. Siksi ehkä collie rotunakin miellyttää niin paljon, mutta viime aikoina on muistettu Hilpin kanssa näitä taitoja myös harjoitella, mikään kun ei tule itsestään.

Viime lauantaina lähdimme Hilpin elämän toiselle kaupunkikävelylle. Aloitettiin kierros Eteläpuiston agikisoista, jossa viihdyttiinkin tunnin verran. Hilpillähän on tapana kiihtyä vieraista koirista ja etenkin haukkuvista sellaisista, joten tähän saatiin hyvää harjoitusta. Kivasti pentu tarjosi myös noin vilkkaassa ympäristössä "parkitusta" eli maassa makoilua, mitä olen treeneissä koittanut jatkuvasti vahvistaa, vaikka aina silloin tällöin pieniä haukahduksia ilmoille päästikin. Mutta mitä pidempään kentällä oltiin, sitä rauhallisemmaksi se kävi. Hyvä näin.

Seuraavaksi jatkoimme kohti keskustaa ja vilkkaimpia ostosreittejä. Tässä selvästi aluksi näkyi, ettei olla juurikaan tuollaisessa liikenteessä ja väenpaljoudessa kuljettu - Hilpi liikkui kovin matalana ja ilmeestä näki, että vähän jänskättää. Parasta kuitenkin oli se, miten nopeasti pentu pääsi yli jännityksestä ja torilla ja linja-autoasemalla seisoskellessa ryhti taas suoristui ja ihmisiä olikin vain kiva katsella. Vierailtiin myös isännän työpaikalla dna-kaupassa ja alkuepäröinnin jälkeen myös siellä pystyi liikkumaan häntä heiluen ja takahuoneessa saattoi ottaa jo pienet päivälevotkin. Lopuksi suuntana satamatori ja mansikkaostokset - Hilpi olisi halunnut kyllä mieluummin ostaa porkkanoita.

Loppu viikonloppu vietettiin Lahdessa ja saatiin taas erinomaista lapsiharjoitusta "serkkujen" kanssa. Meidän colliet eivät luonnostaan ole olleet superlapsirakkaita - Hilpinkin vauva-aikojen lapsi-intoilu on tottumuksen puutteessa vaihtunut vähän epäilevämpään asenteeseen. Mutta selvästi lasten kanssa aikaa viettäessä löytyi yhteinen sävel ja kolmevuotiaan serkkupojan kanssa pihalla puuhailtiin yhtä jos toista. Ja kuinka nätisti Hilpi osasikaan olla - ei hyppimistä, haukkumista tai väkisin naaman nuolemista kummankaan lapsen kanssa (aikuisten päälle hyppiminen kun on sen huono tapa numero yksi :P). Sella oli tietysti takuuvarma silityshauva, se suhtautuu myös ihanan lempeästi näihin lapsiin, vaikkei se yleisesti lapsista niin välitäkään.

Jos ei hypitä päälle, niin sitten nuollaan naama :)

etanankeräilijät

Minä voin vahtia tätä kaveria.

Pihavahdit

Kiltti Sella.

Kesäiset arkiaamut ovat kyllä vapaapäivinä ihania. Sella alkaa vihdoin selviytyä juoksuhorroksestaan ja aamuisin se ei muuta tekisikään kuin uisi. Lähes joka aamu ollaankin suunnattu läheisen järven rannalle nauttimaan lämmöstä ja viilentävästä vedestä. Hilpi ei vielä uimataitoihinsa luota, mutta iloitsee sitten muuten vaan. Tässä videolla tämän aamun touhuja.

Treenailtu ollaan myös jonkin verran molempien kanssa, niistä voisi kirjoitella joskus taas oman juttunsa. Lyhyesti koottuna Sellan kanssa vaihdettiin kriteeriä kontakteilla (nenäkosketus jätettiin pois, pelkkä tassukosketus riittää sillä) ja Hilpin kanssa on treenailtu putkitekniikoita ja nautittu vauhdista. Lauantaina mennään Sellan kanssa pitämään hauskaa agirotuun ilman sen suurempia tavoitteita tai odotuksia. Motivaatio on vähän hukassa sen kanssa meillä molemmilla, mutta etsiskellään sitä tässä rauhassa :)

Pääasiassa otetaan siis rennosti ja nautiskellaan kesästä koko porukka -satoi tai paistoi :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti